Entistä ytimekkäämpi ja suorempi Dead End Scene

Dead End Scene sai nykyisen muotonsa keväällä 2014 ja rivakasti toiminut yhtye ehti julkaista tämän vuoden puolella jo toisen EP:n musiikkia. Rockin ja metallin rajamailla operoiva yhtye ei ollut tyytyväinen vielä esikoiseensa, mutta tuore kiekko saa ryhmältä(kin) jo suotuisamman tuomion. Sitä paitsi materiaalia oli kuuleman mukaan niin paljon, että pakkohan sitä oli jo ulos saada toinen tuliannos. Desibelin haastatteluun vastasivat Mike, Sulo, Ville ja Olli, eli vain rumpali Jones jäi juttutuokion ulkopuolelle

Jos kiekkoja verrataan keskenään, niin mitkä ovat mielestänne tärkeimpiä edistysaskeleita joita yhtye on tehnyt levyjen välissä? Entä jäikö tuoreesta Dance of Broken Glass EP:stä jotain tiettyä asiaa mieleen, joka olisi ehdottomasti korjattava vastaisuudessa?

Mike: - Yhteissoitto ja tuotannollisuus biisien suhteen. Korjattavaa mielestäni edelleen ehdottomasti ajan käyttö. Tämäkin EP äänitettiin pitkän viikonlopun aikana Oulussa, ja kyllä tässä näitä kahta EP:tä tehdessä on huomattu että kyllä siinä menee aika niin tiukoille tämmöistä musaa äänittäessä. Ensi tuotosta väännetään sitten ihan kunnon ajan kanssa.

Sulo nostaa tärkeimmäksi edistysaskeleeksi ytimekkäämmät biisit, mikä on hänen mukaansa onnistuneen karsinnan ja jalostuksen ansiota. Ville lisää menestysten joukkoon vielä Ollin tykittämät maailmanluokan soolot, jotka varmistavat että nyt lähtee ja irtoaa.

Niin, musiikkinne on raskasta mutta melodista, ja toisaalta rokkaavaa mutta silti metallista. Mieleen nousee väistämättä kysymys, että kumpaan suuntaan tässä nyt ollaan kaatumassa: rockin vai metallin puolelle? Vai onko moisella mitään väliä?

Ville: - Ei niin mitään väliä. Jos biisi on hyvä ja kuulostaa meiltä, niin ei kiinnosta mihin genreen jengi sen määrittelee. Varsinkin kun tällä reseptillä meille nivoutuu kokoajan enemmän ja enemmän oma saundi ja juttu. Se on mun mielestä isoin juttu, että ollaan saatu homma kuulostamaan eheältä ja omalta, vaikka musa yhdisteleekin eri tyylejä.

Korostaakseen omaa tietään yhtye on uudessa materiaalissa vienyt molempia suuntia entistä pidemmälle. Mike toteaa vielä että tärkeintä on se, että biisit rokkaa ja Ville pohtii, josko pitäisi vetäistä vielä räppibiisi kehiin, niin jotkut saisivat kiskoa herneitä molempiin sieraimiin.

Mielestäni EP:n kolmesta raidasta etenkin avauksensa kajahtava Only One Scene kopsahtaa kunnolla leukaperiin. Tiesittekö jo äänitysvaiheessa että nyt napsahtaa ja onko treeniksellä syntymässä jo mahdollisesti vieläkin kovempia vetäisyjä?

Mike: - Kyllä meillekin kolahti! Siksi julkaistiinkin se EP:n biiseistä ensimmäisenä, ns. "sinkkuna".

Ville: - Meikälle kolahti myös ja kovaa!! Biisi oli aluksi vähän hitaampi, mutta kun nostettiin vähän vielä tempoa niin tuli fiilis että no NYT vittu lähtee! Kun Mike vielä rykäisi laulut päälle niin kyllä tällä rämäpäällä eteen otti! Biisihän on myös lyyriseltä anniltaan vähän kuin meidän "tunnari/anthemi", joka tuo siihen vielä omanlaisensa latauksen. Pistää meitsin aina valtaisiin liekkeihin treeneissä ja varsinkin livenä!

EP äänitettiin Juha Kylmäsen johdolla tiiviissä neljässä päivässä, mutta prosessi eteni Miken mukaan kivuttomasti. Asiaa auttoi Kylmäsen uusi studio, sekä tietysti yhteisymmärrys herran kanssa siitä mitä tässä oltiin ensinnäkin tekemässä.

Mike: - Soitin myös ennen Juhan kanssa yhdessä Cvalda nimisessä orkesterissa, eli ennenkin tullut Juhan kanssa musahommia säädettyä.

Ville: - Melko kivutonta oli, kokoajan täytyi tosin vääntää kun kello tikitti. Mutta biisit oli silti 100 prosenttisesti valmiina kun alettiin äänittäminen, että mentiin vaan tykittämään homma narulle. Erityiskiitos kyllä Jupelle jaksamisesta, jäbä istui joka päivä puolilta päivin aamuyöhön asti kattomassa meidän räpellystä ja apinointia!



- Aino biisi missä tuli vähän vääntöä oli Watch Me Fall, sillä Juhalla on myös näppinsä pelissä biisin tekemisessä, joten taisi olla vähän henkilökohtaisempi biisi herralle kuin muut heh! Biisi oli Mikon ja Juhan Cvalda orkesterin vanha aihio, joka me vedettiin Dead End Scene filtterin läpi. Mutta hommasta selvittiin kun Mikko ja Jupe kävivät herrasmiesmäisen kaksintaistelun studion pihalla, kuolemaan asti. R.I.P Juha, tulet olemaan aina sydämissämme.

Nyt kun päästiin kalmaisiin aiheisiin, niin lyriikoissahan yksi keskeisistä elementeistä on horjuva psyyke. Miten on: ahdistaako maailma ja tuleeko tästä nyt mitään?

Ville: - Kyllähän varsinkin Season Of The Wickedin sanat on nimenomaan yleisen maailmantuskan puristamista paperille. Kyllä kun lehden avaa päivittäin niin tuntuu että ei saatana tää maailma on vaan sairas mesta! Semmoinen pohjavire mulla kuitenkin yleensä on että "kyllä se vielä siitä!". Watch Me Fallin lyriikat taas ovat vähän enemmän tuommoista pimeän pohjolan masennukseen vajoamista, jollaista ei itseltä ehkä lähtisi. Biisin lyriikathan ovat Juha Kylmäsen käsialaa. Only One Scenessähän homman nimi taas on lähinnä keskisormien nostaminen ilmaan ja rock/hevi-suuruksille huutelu. Ollaan se äryttävä kakara koulun pihalla joka vittuilee isommilleen!



Onko Dead End Scene jo keikkaileva kokoonpano, ja jos on niin minkälainen se on mielestänne?

Olli: - Aktiivinen keikkailu aloitettiin alkusyksystä ja tällä hetkellä buukaillaan lisää keikkoja hiki hatussa.

Ville: - Ollaan räjähtävä rämäryhmä joka jättää jälkeensä tinnittäviä korvia, savuavan lavan ja tyhjän baarin. Kyllä se musta on aina ollut niin että rokkikeikoilla hien pitää lentää ja kaljan valua! Kun tämmöstä musaa soittaa niin vaikeeta se on pysyä aloillaan lavalla.

Villen isän kuvaus menosta lienee tyhjentävä: "Teillä on kyllä klassinen ja rokkaava kokoonpano! Löytyy se komea pitkälettinen soolokitaristi jolla letti heiluu, se toinen kitaristi joka vetää kyllä fiiliksellä lavalla, mutta joka samalla pitää komppipohjan kokoajan tiukkana. Tiukka rumpali joka pitää homman kasassa samalla kun showmiehen elkein kapulat pyörii sormissa, sitten se helvetin karismaattinen keulahahmo jolla lähtee myös komea möykkä keuhkoista! Ja sitten... Sitten se basisti joka heiluu ja puskee itseään eturiviin, ja haluis vaan olla se kitaristi!"

Nyt kun tiedetään miltä yhtye näyttää, niin mitä se sitten soittaa? Onko settilista ainoastaan omista biiseistä kasattu, vai onko mukana mahdollisesti covereita?

Ville: Omaa materiaalia on sen verran, että pelkistään omia ralleja ollaan vedetty. Ollaan puhuttu jos heittäisi joskus jonkun coverin mukaan, mutta nyt pääjuttu on vetää omaa settiä ihmisten korviin. Luottokin omaan kamaan on sen verran iso, että ei koeta että tarvitsisi "turvautua" covereihin. Eiköhän jossain vaiheessa rykästä joku klassikko!

Toinen EP on nyt ulkona, joten mitä seuraavaksi? Joko studio on buukattu uusille sessioille, vai onko luvassa kenties jotain muuta?

Olli: - Kolmatta ollaan jo tekemässä!

Mike: - Vähän pidempi EP luvassa! Kuusi biisiä ollaan kelattu seuraavalle iskeä, jotka ovatkin jo kutakuinkin sävellettynä!

Ville: - Joo, kelattiin nyt vetää vähän isommin! Päätettiin tällä kertaa hoitaa homma pääasiassa itse. Meillä on niin hyvät vermeet ja Sulosta on kehittynyt vuosien mittaan kunnon äänittäja/miksaaja velho, että siitäkään ei jää kiinni. Ja paljon kivempi ja rennompi nyt kunnolla ajan kanssa hioa homma timantiksi. Vuodenvaihteen jälkeen aletaan pikkuhiljaa äänittelemään, ja varmaan keväällä/kesällä pistetään sitten uutta shittiä ulos!

Jos Dead End Scene olisi rakennus niin se olisi...?

Olli: - Länsiterminaali! Dead End Scene niminen risteilyalus ei vielä ole päässyt merelle asti, siihen tarvitaan vielä kovaa duunia ja mahdollisesti apua ulkopuolisilta tahoilta!

Ville: - Ja kun merelle päästään niin bileet jatkuu 24/7 ja valomerkki on tuntematon käsite! Mä sanoisin että Gaudin Sagrada Familia-kirkko Barcelonassa! Iso ja jylhä, näyttää vähän sekavalta mutta siitä löytyy silti selvää harmoniaa. Kukaan ei myöskään tiedä tuleeko siitä koskaan valmista ja miltä se sitten valmiina tulisi näyttämään.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Ville: - Käykäähän tsekkaamassa biisejä spotifysta ja youtubesta. Ja väijykäähän meidän Facebook sivulta tulevia keikkoja! Meillä on myös suomen komein ja lihaksikkain rumpali vapaalla jalalla (huomio tytöille). Ja lopuksi, muistakaahan lapsukaiset että....
-There is only One Scene -

Mika Roth
Kuvat: Taru Pohjola