02.11.2015
Kari Peitsamo on nero. Ja niin kuin monet nerot hän on ristiriitainen ja välillä vaikeakin persoona. Tämän onnistuvat tuomaan hyvin esille myös helsinkiläinen vapaa toimittaja Ari Lahdenmäki ja kotkalainen valokuvaaja Juha Metso teoksessaan Kari Peitsamo - Rokkari ja saarnamies. Kun Peitsamo johonkin ryhtyy, hän lähtee siihen täysillä. Tästä kertoo niin miehen 853 levytettyä kappaletta, ura poliitiikan saralla kuin tuore teologinen aktiivisuus. Ja kun täysillä mennään, siinä ei aina kaikki tahdo pysyä mukana ja siitä sitten syntyy ristiriitoja.
Olen itse haastatellut Peitsamoa ja silloin itsellekin kävi selväksi sekä se että Peitsamo on moninaisen sivistynyt ja aina sanavalmis mutta myös pitää erittäin tärkeänä artistia nimeltä Kari Peitsamo. Musiikin saralla Peitsamon nerous on ottanut eniten tulta. Miehen CCRn ja Beatlesin jalanjäljille rakentuvat bluesrock-pohjaiset kappaleet voivat vaikuttaa naiiveilta ja helpoilta mutta kukaan ei osaa tehdä yhtä hyviä teoksia yhtä yksinkertaisista aineksista - niin Suomessa kuin muuallakaan. Tätä pohjaa vasten kun laitetaan vielä Peitsamon uskomattoman vaivaton esiintymisKarisma, joka ottaa aina kontaktia ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta niin on vaikea kuvitella esiintyjä-Peitsamon pohjalta että mies voisi muutenkaan olla muuta kuin leppoisa kansanmies. Mutta kun se totaalinen neron asenne laitetaan esimerkiksi kommunistisen maailmankuvan ajamiseen tai teologiseen väittelyyn Jeesuksen olemattomuudesta, Peitsamon yliaktiivisuus, tarve saada kaikki tehtyä heti ja ehdottomuus asiassaan, niin parranpärinää riittää eikä kaikki aina ole lainkaan leppoisaa.
Kari Peitsamo on yksi niistä suomalaisen musiikin hahmoista jolle pitäisi jo valtion puolesta mahdollistaa asema jossa musiikin tuottaminen ja erilaisten projektien toteuttaminen olisi taloudellisesti mahdollista ilman haudankaivuuhommia tai lentokentän jäänpoistoduuneja. Toisaalta sellaiset pakolliset "sivupolut" ovat tuoneet lisää sädekehää Peitsamon värikkääseen tarinaan. Kuulentojen tai Jeesuksen olemassaolon kieltäminen taas vaikuttaa noin lähtökohtaisesti haahuilulta mutta toisaalta, voihan olla myös niin että Peitsamo on oikeassa ja moni muu instituutio väärässä. Onhan erilaisia käänteentekeviä ideoita ja mullistuksia kehittäneitä hahmoja ennenkin historiassa pidetty milloin sekopäinä milloin vaarallisina.
Teoksessaan Lahdenmäki onnistuu hyvin tuomaan Peitsamon uran erilaisia käänteitä esiin ja saa Karin avautumaan vaikeistakin aiheista. Silti kirja ei ole lainkaan raskaslukuinen vaan vauhdikas lukea ja antaa kaikessa ristiriitaisuudessaan aika osuvan kuvasta miehestä ja ilmiöstä nimeltä Kari Peitsamo. Mitenkään supersyvällisesti ei kaikkia käänteitä ja vuosikymmeniä mennä läpi mutta toisaalta siten karsiutuu myös montaa hedelmätöntä sivupolkua. Metson kuvallinen osaaminen vie lähes puolet sivutilasta, mikä menee jo hiukan liioittelun puolelle. Kari Peitsamo ja huivi näkyy erilaisissa yhteyksissä satoja kertoja. Silti kuvallinen rikkaus tuo sitä lennokkuutta kokonaisuuteen eikä kirjallinen sisältö tyydy olemaan vain helppo läpiluku muusikon urasta vaan haastaa artistia onnistuneesti ja kertoo hienosti myös teoksen itsensä tekemisen prosessista. Kannattaa tarttua.
Teksti ja livekuva: Ilkka Valpasvuo
