26.10.2015
Rockin tyyli-ikonin Kim Gordonin omaelämäkerta on suorapuheinen ja tunnerikas katsaus laulaja-basistin uraan niin Sonic Youthissa, isoveljen piinaamaan lapsuuteen, bändiä kantaneeseen parisuhteeseen, eroon ja uraan sen jälkeen. Vastaus saadaan myös kysymykseen millaista oli olla se tyttö bändissä, johon Gordon on joutunut vastaamaan vuosikymmenestä toiseen.
Vuonna 1981 perustettu Sonic Youth on yhdysvaltalainen vaihtoehtoisemman rockin elävä legenda, jonka musiikin keskeisimmät tekijät ovat versoileva meluproge-psykedelia ja punkahtava rock-asenne. Yhtyeen perustajajäsenet laulaja-basisti Kim Gordon ja laulaja-kitaristi Thurston Moore olivat 27 vuotta rockin ihannepari, taiteilijapari samassa menestys-yhtyeessä. Vuonna 2011 pari kuitenkin ilmoitti eroavansa jolloin päättyi myös Sonic Youthin matka. Nyt tyyli-ikoni, rock-äiti ja maailman kuuluisin Tyttö bändissä Kim Gordon julkaisee omaelämäkerrallisen kirjan joka sukeltaa Gordonin vaiherikkaaseen elämään lapsuudesta nykypäivään.
Keskeisin taitekohta Gordonin kirjassa on ero, jonka käsittelyllä kirja alkaa ja johon kulutetaan selkeästi eniten sivuja. Koska haava on niin tuore ja kyseessä on Gordonin elämäkerta, ei Mooren näkökulmaa asiaan kuulla ja siitä kolmannesta osapuolestakin käytetään vain nimeä "se nainen". Karu päätös on myös bändillä. Yhtye soittaa viimeiset keikkansa kiertueella Etelä-Amerikassa jossa ydinkaksikko ei juuri puhunut toisilleen. "Pariskunta, jota kaikki olivat pitäneet ihanteellisena, normaalina ja kaiken kestävänä ja joka oli antanut nuoremmille muusikoille toivoa, että hekin voisivat selvitä mielipuolisesta rock n´roll-maailmasta, oli muuttunut kliseiseksi suhdesotkuksi - oli keski-iän kriisi, toinen nainen, kaksoiselämä." Rock-maailman ideaaliin iski tylyn tyypillinen arki.
Bändin uran päättävän alustuksen jälkeen kirja sukeltaa Gordonin elämään lineaarisesti. Lapsuuden keskeinen seikka lienee skitsofreniaa sairastaneen isoveli Kellerin tuoma jatkuva piina, joka sulki nuoren tytön tunneilmaisun kuoreen, mikä myöhemmin kanavoitui siihen että vasta lavalla Gordon päästi itsensä irti. Toinen lapsuutta leimannut seikka oli eräänlainen maailmankansalaisuus kun perhe isän akateemisten töiden perässä asui mm. Kiinassa ja Havaijilla. Gordon tiesi jo lapsena haluavansa taiteilijaksi, joten siinä valossa suuntautuminen musiikkiin ja taiteeseen ei yllätä. Ja kun niissä piireissä liikkui niin ei ole mikään ihme että myös kirjallinen puoli tarttui mukaan. Gordonin kritiikit ja esseet ovat varmasti suuressa roolissa siinä että elämäkerta on niin sulava ja lukijaa koukuttava teos. Harjoittelu tekee mestarin.
Tyyli-ikonin roolistaan Gordon on lähinnä hämmentynyt, vaikka on moninaisella urallaan panostanut myös muotisuunnitteluun. Muusikon ammatin ohella Gordon taitaa kuitenkin eniten olla taiteilija. Tämän kirjan perusteella hän voisi olla jatkossakin myös kirjailija, sen verran nautinnollinen lukukokemus Tyttö bändissä on.
Teksti: Ilkka Valpasvuo, livekuva: Sonic Youth 2007, Wikipedia