Extinction In Progress – sukupuutto ja tekninen metalli

Extinction In Progress -yhtyeen kohdalla kaikki alkoi vuoden 2011 tienoilla siitä kun basisti Atte ilmoitti tulevalle rumpalille Antille, että rumpusetti olisi ostettava. Treeniskin kuulemma löytyi jo ja heviä pitäisi päästä soittamaan. Pian pakkorekrytoitu rummuttaja toi mukaan vokalisti Juhon, ja ensimmäisen demon jälkeen kitaristeiksi löytyivät Joni sekä Samuli. Noin neljännesvuosisadan ikäiset nuoret miehet julkaisivat taannoin kolmannen pienjulkaisunsa Devouredin.

Musiikkianne voi kuvata hyvin äärimetalliksi, mutta mitenkäs ne tarkemmat koordinaatit? Olin kuulevinani ainakin jenkkimetallin jälkiä ja tämän lisäksi kenties muutaman ruotsalaisen orkan vaikutteita...

Juho: - Alun alkaen tarkoitus oli soittaa juurikin tuota edellä mainittua jenkkimetallia ja ”matikkametallia”, suurimpina esikuvina Veil of Maya, Periphery ja Born of Osiris. Miehistönvaihdosten ja oman soundimme kehittymisen kautta musiikillisten esikuviemme kirjo on kuitenkin kasvanut, Iron Maidenista aina perinteiseen black metalliin, jenkkimetallivaikutteita kuitenkaan unohtamatta.

Joni: - Voin allekirjoittaa aiemmin mainitut vaikuttajat. Hauskaa sikäli, koska kitaristipari Samulin kanssa ei ennen bändiin liittymistä kuunneltu saatikka soitettu näin teknistä musiikkia. Itse olen aina kuunnellut enemmän tunnelmaa luovaa musiikkia, joka varmasti on tullut näkyviin myös biiseissä. Samuli taas on enemmän perinteisemmän metallin perään. Suurimpina teknisemmän tyylilajin vaikuttajina voisin mainita Gojiran, Medeian ja Meshuggahin.

Tuore EP on ryhmän kolmas pienjulkaisunne, eikä luvassa ole pitkäsoittoa niin kauan kuin artisti maksaa kaiken. Juho korostaa vielä, että tiiviimmin julkaistavien pikkukiekkojen avulla nimi pysyy mielessä. Albumin tekemistä ei kokonaan suljeta pois, mutta siinä vaiheessa mukaan pitäisi saada ulkopuolista rahoitusta.

Aiempiin pikkukiekkoihinne verrattuna tunnutte ottaneen melkoisia edistysaskeleita etenkin sovittamisen saralla, ja vaikka biiseissä tapahtuu paljon, niissä on myös tilaa. Oletteko itse tyytyväisiä kehitystyöhön ja mihin suuntaan näette soundinne kehittyvän tulevaisuudessa?

Juho: - Olemme saaneet todella positiivista palautetta uusimmasta EP:stämme ja pakko todeta, että olemme siihen itsekin erittäin tyytyväisiä. Panostimme kappaleissa entistä enemmän tunnelmaan pelkän riffitykityksen sijaan, ja kyseinen kehityssuunta tuntui erittäin omalta. Emme halua kuitenkaan liikaa sitoa itseämme mihinkään tiettyyn genreen tai tyyliin. Tälläkin hetkellä meillä on työn alla hyvinkin toisistaan poikkeavia kappaleita

Antti: - Devoured-EP:stä tuli nauhotusten edetessä ihan älyttömän vihainen. Tulevaisuuden näkymät ovat jo meissä herättäneet huolta; uusien rallien fiilis ja mielentila on rinnastettavissa psykoosiin, kaikki ei ole tervettä!

Joni: - Aikaisemmat julkaisut kuulostavat ainakin omaan korvaan pitkälti vain läpi soitetuilta. Biisit nauhoitettiin siinä muodossa, miten ne treeniksellä oltiin soitettu eikä kunnolla funtsittu sovituksia loppuun. Devouredia äänittäessä meitä oli aina vähintään muutama tyyppi paikalla ja biisejä mietittiin, kokeiltiin ja käänneltiin niin kauan, että ne saatiin toimimaan. Esimerkiksi Invasion of Phoboksen loppupuolen suvantokohta syntyi lähes kokonaan eri sointukuvioita ja soundeja kokeilemalla.

Biisejä näyttää syntyvän useammasta kynästä, mutta miten ns. normaali kappale syntyy? Intro taisi syntyä jonkun ulkopuolisen toimesta, vai kuinka?

Juho: - Tällä hetkellä bändimme ahkerimmat biisinikkarit ovat Antti ja Joni. Myös entinen kitaristimme Joni Salomaa syytää meille tasaisin väliajoin riffejä ja biisiaihioita, jotka jalostamme treenikämpällä oman näköisiksemme. Intro on vaasalaisen konemusiikkiartistin Valtteri Niemi-Hukkalan tekemä. Halusimme EP:lle ambient-henkisen intron, ja Valtteri oli oikea mies hommaan.

Antti: - Jos joku yhtyeestämme tuo omasta mielestään "valmiin" teoksen muiden kuultavaksi, se tuskin koskaan sitä on. Rakenteet ja riffit muuttuvat, instrumenttien soittokuvioita sävelletään uusiksi. EiP on siitä hauska bändi, että useimmiten toinen kuin sinä, tietää miten soittimellasi vedetään paremmin.

Olette nähtävästi vastanneet itse tuotannosta. Miltä tuntuisi jos mukaan tulisi seuraavalla kerralla ulkopuolinen tuottaja, jolla saattaisi olla omia vahvoja mielipiteitä musiikistanne? Syntyisikö yhteistyötä vai yhteenottoja?

Juho: - Itse asiassa tälle uusimmalle julkaisulle otimme Slivers of Silencen laulajan Jarmon tuottamaan lauluja, ja ihan kivastihan se meni. Arvostan Jarmoa suuresti vokalistina, ja hänen näkemyksensä olivat erittäin tervetulleita. Teimme viime äänityssessioissa melko paljon viime hetken muutoksia, joten ulkopuolisen tuottajan käyttäminen tulevaisuudessa voisi olla hyvinkin hedelmällistä.

Antti: - Tuntuisi varmasti oudolta ottaa ulkopuolinen henkilö kertomaan miten meidän täytyisi musiikkiamme tehdä. Itseä tuntuu jo hitsaavan jos joku yhtyeestä tulee viereen opastamaan. Vokaaliäänityksissä Jarmon läsnäolo kuitenkin toimi selvästi Juholle isona innoittajana ja kaveri oli varmasti yksi iso syy joka repi Juhosta tarvittavat korinat riittävillä hevi-mittareilla.

Joni: - Meillä oli näiden äänitysten aikana useita tilanteita, joissa jouduttiin hakemaan kompromissia, joten ulkopuolinen tuottaja voisi olla erittäinkin hyvä olla mukana. Kyllä mä uskon, että Anttikin lämpeis jos vieressä on joku hänen arvostamansa tuottaja heittämässä ideoita muiden jäsenten sijaan.

Lyriikat ovat saaneet omien sanojenne mukaan innoituksensa visuaalisesta mediasta, esimerkiksi elokuvista, videopeleistä ja sarjakuvista. Voisitteko hieman avata tuota, eli onko olemassa joitain tiettyjä elokuvia jotka on esimerkiksi johdettavissa joihinkin kappaleisiin, vai syntyykö noista enemmänkin kollaasimaisia kappaleita, joissa on mukana jotain tuolta ja jotain tuolta...

Juho: - Lähes kaikki sanoituksemme perustuvat melko suoraan johonkin videopeliin, sarjakuvaan tai elokuvaan. Esimerkiksi olen itse kova Marvel-sarjakuvien fani, joten tykkään ammentaa tekstiaiheita niistä. Sanoitusvastuu bändissämme on jaettu pääasiassa minun, Jonin ja Antin kesken. Laulajana vaikutan toki kaikkiin lyriikoihin aina jonkin verran, jotta saan ne omaan suuhun sopiviksi sekä istumaan muun biisin kanssa mahdollisimman hyvin.

Joni: - Kyllä meitä kansankielellä voisi ainakin jonkin sortin nörteiksi haukkua. Omassa kotikolossa on tullut lapsuus ja nuoruus käytettyä aikaa elokuvien ja videopelien parissa. Sanoitukset ovat tavallaan hatunnostoa siihen suuntaan, hienoja tarinoita, hienoja kokemuksia sekä hivenen nostalgiahuumaa. On hienoa päästä tätä kautta fiilistelemään niitä samoja tunteita, mitä nuo teokset ovat meille antaneet. Biisien aiheita ei ainakaan mitenkään tietoisesti peitellä.

Antti: - Joskus menneisyydessä saatoimme sortua kantaaottaviin sekä maailmantilannetta puhutteleviin sanoituksiin, erityisesti ensimmäisessä julkaisussa. Syy tähän oli varmasti se, että lyriikat tulivat teksteistä, joista osa oli kirjoitettu jo ennen EiPpiä. Toisen julkaisun tekstit alkoivat osittain olla sitä tyyliä mitä toivommekin edustaa. Kappaleet kuten Duty Calls sekä Spyromaniac on ilman sen suurempia ongelmia helppo rinnastaa tunnettuihin videopelisarjoihin. Devoured-EP:n tekstit virtasi Juhon ja Jonin kynästä, jotka myöhemmin hyväksytettiin muilla.

Olette satsanneet myös jonkin verran musiikkivideoihin. Kuka vastaa bändin visuaalisesta puolesta?

Joni: - Tää taitaa enimmäkseen olla mun homma. Mua on aina kiehtonut yhdistellä eri medioita musiikin kanssa ja oon aina halunnu tuoda sitä puolta esiin bändin kanssa. Jonkin verran on tullut vuosien varrella aherrettua niin videoiden, kuin kuvienkin kanssa. Kansitaiteet ja promokuvat teetetään ulkoisilla tekijöillä, mutta meillä on hyvin suunnitellut pohjat, tarinat ja teemat niihin. Muutoin yhtye pyrkii pysymään ajan tasalla videoiden virrassa, milloin esimerkiksi vine-videoiden, milloin kiertuevideoiden muodossa. Tottakai näistäkin keskustellaan ja tuotetaan koko yhtyeen voimin, mutta muut ovat uskaltaneet jättää ohjat mun käsiin.

Musiikkivideoiden pienet budjetit ovat pakottaneet käyttämään niitä resursseja, jotka sattuvat löytymään. Hyvin nopeasti tyyliksi muodostui lyhytelokuvamaiset tarinat, joissa on lievää huumorisävyä.

Joni: - Uusin musiikkivideomme taitaa sijoittua splatter-elokuvagenreen. Videot on tavallaan kunnianosoitus elokuvatyyleille, joita ei enää valtavirrassa juurikaan näe. Huonosti näytelty ja huonosti efektoitu tavallaan kuuluu osaksi sitä. Katsoja saattaa jäädä miettimään, että kuinka hölmösti joitain osia on toteutettu, mutta samaan aikaan niissä on jotain todellista, mitä nykyajan loppuun asti jälkikäsitellyissä videoissa ei näe. Kaikki on kuitenkin tapahtunut kameran edessä. Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä tekemään yhteistyötä juurikin jonkun visuaalisen median tahon kanssa esimerkiksi elokuvien tai videopelien merkeissä. Aika näyttää ja siihen asti me tehdään omaa juttuamme.

Entä minkälainen yhtye Extinction in Progress on livebändinä?

Juho: - Live-esiintymisemme on aina ollut energistä, lähestulkoon riehakasta. Eihän tällaista musiikkia voi soittaa ilman, että se välittyy myös lavaesiintymiseen! Olemme saaneet live-esiintymisistä paljon kehuja, taidamme jopa kantaa epävirallista ”Vaasan hulluimman livebändin” titteliä. Huumori on myös aina vahvasti läsnä, ja yritämme monesti keksiä keikoille jotain pientä spesiaalia lavalle. Esimerkiksi viime halloweenina esiinnyimme Vaasan Ritz-elokuvateatterissa zombie-maskeeraukset päällä ja arvoimme illan settilistan lavalla sitä mukaan, kun keikka eteni.

Antti: - Keikkoja edeltää aina hirveä energia- ja tunnelataus joka purkautuu itse h-hetkessä. Basisti Aten kanssa vitsailemme elävämme kuplamuovissa esiintymisiä edeltävät viikot välttääksemme loukkaantumiset tms. EiPillä on aina keikolla mentaliteettina "kaikki peliin", jolloin haluamme antaa jokaiselle paikalle saapuvalle jotain. Jos musiikki ei tunnu miellyttävän, olemme ilo silmälle.

Extinction in Progress on aika synkkä nimi. Onkin siis kysyttävä, että onko ihmiskunta, ja kenties koko planeetta, mielestänne matkalla kohti tuhoa?

Antti: - Extinction in Progress, tuttavallisemmin EiP, on tunnus bändille joka särähti ensimmäisenä jokaisen soittajan korvaan. Nimen keksiminen oli melko tuskainen prosessi jonka parissa painimme muistaakseni jopa muutamia kuukausia, pääosin ex-kitaristi Joni Salomaan kanssa. Muutaman vaihtoehdon jäädessä jäljelle, EiP oli yksi niistä. Extinction in Progress on monitulkintainen nimi; onko sukupuutto käynnissä oleva asia, vai onko esimerkiksi ihmisen kehityksessä tapahtumassa loppu, sukupuutto? Tekotaiteellista paskaa? Yepp, you guessed it!

Promokuva: Ossi Nyqvist
Livekuvat: Eveliina Daniela Erkkilä
Mika Roth