Mainion nimen kasteessa saanut EHKÄ venyttää punkin ja rockin rajoja, mutta kuinka käy protestointi bändiltä joka ei ole protestibändi? Entä miten olla punkbändi olematta silti punk? Yhtyeen kaikki jäsenet, eli Janne ja Kaisa, kertovat miten asiat ovat – ehkä.
No, onko ollut viime aikoina mitään töitä?
Janne: - Meikällä on ollu. Ihan hulluna. All things all the time.
Kaisa: - Juu, mäkin jouduin syksyllä töihin, ku jättäydyin koulusta. Työkkäri sai mut haaviinsa, vaikka yritin livahtaa sossun harvojen ja valittujen huomaan.
Olette vuonna 2014 perustettu kahden hengen bändi ja tuoreen Työttömän yövuoro EP:n saatteessa toteatte olevanne "punkbändi olematta punkkia". Mutta mistä tässä sitten on kyse ja mikä EHKÄ on?
Janne: - Niin, punk on kuitenkin enemmän tekotapa kuin musiikin muoto. EHKÄ edustaa samaa "tehhään ite osattiimpa eli ei" -lähestymistapaa.
Kaisa: - Joo. Ei olla mikään uus Eva & Manu. Meiän suhteen romanttisin hetki on ollut se, kun katottiin Utajärven Shellinbaarin takahuoneessa Kauniita ja Rohkeita ennen keikkaa.
EHKÄ ei siis laula vaaleanpunaisista pupujusseista ja sydämenmuotoisista auringoista, eikä oikeastaan ronskimmastakaan rakkaudesta. EP:n kantavana teemana toimii kovin ajankohtaisesti työttömyys, joten helposti tulee miettineeksi, josko olette protestibändi? Vai mistä tässä on oikein kyse, eli mikä on se bändin ydinidea?
Janne: - Ei olla protestibändi. Protestoimiseen ei tartte bändiä ja bändiin ei tartte protestoimista. Laulu eellä mennään.
Kaisa: - Joo en mäkään oo protestiksi mitään kirjottanu, mutta yleisöhän siitä vastaa, mitä ne ottaa protestina ja mitä ei. Jos joku biisi alkaa kuulostaa protestilaululta, niin näkisin, että protestille on sitten ollut tilausta.
No, ainakin allekirjoittanut kuuli riveissä paljonkin sellaista nuoren Irwinin kantaaottavuutta, mikä on siis vain positiivinen asia. Päätösraita Työbiisi yltyy muistelemaan lapsuuden työtäyteisiä kesiä ja NOFX:kin on hiukan nostalginen. Kuinka on: oliko menneisyyskin ennen parempaa ja onko nykymaailmasta mihinkään?
Kaisa: - Jos työttömyydestä ja työväen-/työttömänväenluokasta puhutaan, samanlaista kai se on ollut aina. Olen saanut sellaisen käsityksen, että raha ja ne, joilla sitä on, määrää. Mut en mä osaa vastata noin filosofisiin kysymyksiin. Kirjoitan biisejä useimmiten ilman mitään taka-ajatuksia pääasiassa siitä, mitä kuulen ja nään.
Janne: - Tuo NOFX-biisi on aika suora ylistys kyseisellä punkbändille, jollasia on tehty aikaisemminkin. Mm. Kollaa kestää teki aikoinaan vastaavan The Advertsille. Toki siinä stygessä on muitakin leveleitä. Niin, ja nykymaailma on ollut pilaantumassa jo iät ajat. Jo antiikin filosofit voivotteli jutuissaan että ei saakeli tätä menoa ja suuntaa. Mutta kumpikaan mainituista biiseistä ei ihan tuosta kerro.
Keskitytään aiheiden sijasta seuraavaksi hiukan enemmän muotoon. EP:n kappaleet ovat mielestäni aika riisuttuja ja siten miellyttävän puhdaslinjaisia palasia. Laulu ja sähkökitara saavat hiukan seuraa nokkahuilusta, tamburiinista ja muista mausteista, mutta aika vähäeleisiähän rakennelmat ovat. Onko tämä rosoinen soundi olosuhteiden sanelema vai tietoisen jalostustyön tulosta, tai kenties osin kumpaakin?
Kaisa: - Olosuhteiden sanelemaksi ei riisuttua ilmaisua voine sanoa, kun näyttäis nuo baarit olevan puolillaan työttömiä rumpaleja ja basisteja. Me perustettiin bändi, koska mulla oli liikaa "vapaa-aikaa" ja erehyin rämpyttämään kitaraa siinä ohessa, kun tuijottelin kämpillä kattoon. Mun ne kuuluisat "kirjoituspöydänlaatikot" on täynnä muunmuassa niitä Kelanlappuja, joten sitte ku on biisejä, niin huvittaa yleensä perustaa bändi ja/tai tehdä levy.
- Janne soittaa aika hyvin esimerkiksi kitaraa, ja jotta ois ees jotakin roudattavaa, se on soittanu pääasiassa sähkistä. Ekat biisit oli mun, niin mä lauloin, mutta koska Janne osaa laulaa tosi hyvin, niin se alko laulaa heti stemmoja. Mut se vois kyllä ihan hyvin liidataki biisejä, niin mä voisin säestää vaikka melodikalla! Löysin sattumalta vanhan nokkikseni, ja sillä ja niillä muilla "puhaltimillani" oon koittanu lähinnä viihytää itteäni.
Kaisa kiteyttää vielä lopuksi, että musiikki syntyy biisit edellä ja toteutus tulee siinä sivussa ilman sen kummempia linjanvetoja. Niinpä jos jollakulla sattuu olemaan nurkissa noin muovipussiin mahtuva syntikka, kannattaa ottaa ehdottomasti yhteyttä, sillä duo-pohjaa voitaisiin hyvinkin laajentaa. Janne vie pohdinnan musiikin synnystä vielä syvemmälle asteelle:
Janne: - Mä luotan vasemman käden taktiikkaan eli siihen, että nopea työskentely motivoi ja jopa pakottaa alitajuntaa osallistumaan. Popmusa on kuitenkin sillain simppeliä, ettei sitä tartte alkaa ihan hulluna märehtimään. Ja toisaalta ihmismieli niin ihmeellinen, että se ujuttaa käden tekemisiin aika diippiäkin shittiä.
Tarinoissanne on sellaista göstäsundqvistmaista arjen lohduttomuutta ja mustaa huumoria, mutta keiden muiden kanssa koette olevanne ns. samoilla linjoilla ja miten nämä yhteydet ilmenevät?
Kaisa: - Gösta teki biisejä, jotka sekä sanotuksen että sävellyksen osalta on mun mielestä ihan vitun hyviä, ja oon saattanu siksi kuunnella niitä aika paljon. Yritän tietenkin ottaa mestareista oppia, mutta se, että kirjoitan samoista aiheista, johtuu pelkästään siitä, että ne on aiheita, joita sattuu olemaan läsnä myös mun elämässä, arki on aika vitun lohdutonta välillä.
Menneen ja nykyisen eroja pohdittaessa Kaisan syke lähtee nousemaan…
- Mihin se biisinkirjoitustaito on kadonnut nykyiskelmästä, kun ne ei edes keksi naiselle parempaa metaforaa kuin juna?! Ja tietty Juice ja Irwin täytyy mainita, uskomattomia biisikoneita molemmat, selvittelen edelleen, miten sen kaiken ryyppäämisen ohessa ehtii tehä biisejä niin paljon.
Mahdollisia muita vaikutteita listatessa esiin nousevat myös vanhojen iskelmien ja kotimaan musakenttien pikkuhittien unohdettuja helmiä. Jukka Raitasen Vangin Toive ja The Loafers & Ronnyn Se jokin sinulla on mainitaan ihan nimeltä, eikä tämä ole kuin pelkkä jäävuoren huippu. Janne heittää vierestä vielä Billy Braggin nimen, sekä hieman (ainakin allekirjoittaneelle) yllättäen Velvet Undergroundin.
Entäpä sitten kun siirrytään studiosta muuhun maailmaan, eli onko EHKÄ keikkaileva kokoonpano ja jos on, niin mitä kaikkea estradilla saattaa tapahtua? Entä mahtuuko settiin mukaan covereita?
Janne: - Keikkoja on tehty ja tehdään koko ajan. EHKÄ on varmuudella kova livebändi. Covereitakin on soitettu, etenkin alkuun kun omia biisejä ei ollu vielä setiksi asti.
Kaisa: - Ei siellä lavalla mitään erikoista tapahdu. Hyvällä tuurilla saattaa kuulla Janos Valmusen mahtavan Bussipysäkillä-hitin.
Mikä on yhtyeen tavoite tai missio? Missä olette vaikka viiden vuoden kuluttua jos kaikki tapahtuu kuten villeimmissä unelmissanne?
Kaisa: - Toivon että teen mahdollisimman pian taas hyvän biisin.
Janne: - Toivottavasti se ei ota viittä vuotta. Musan tekeminen ja tekemänsä musan esittäminen riittää missioksi. Siinä on jo kaikki sanoma ja itseisarvo mitä tarvitaan. EHKÄ on sikäli todellinen rock and roll rebel, että tää pienuus mahdollistaa no rules –ättityydin. Säännöt luodaan ja rikotaan sitä mukaa kuin hommia tehdään.
Mitä seuraavaksi? Jatkuuko KELAn lappujen rustailu, vai oletteko kenties täyttämässä lisää studion varauskirjoja, vai mihin EHKÄ kulkee tästä?
Kaisa: - Kelan lappujen rustailun loppumisen vois ottaa tavoitteeksi, tai villein unelma se ainakin on. Siinä ohessa äänitettiin just kesäsinkkukasetti Sää sääsket ja sä/Jäätelö on tulessa, se tulee myyntiin varmaan joskus joulukuussa. Pitkäsoitto Voitko rakastaa maailimaa meidänkin puolesta? on tulossa kans.
Janne: - Mä haluan tehdä lisää musaa. Mennään biisi, äänite, keikka ja kommellus kerrallaan. Tässä on ihanasti kaikki auki. Mut kokopitkä älpee EHKÄ:ä olis kiva. Ja jos Suosikki vielä olis, mä haluaisin siihen EHKÄ-julisteen ja taskupokkarin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...
Kaisa: Toivotamme antoisia hetkiä kuuntelun parissa.
Janne: Joo, nää biisit on kuin pontikka - ite tehty itelle ja tarjottavaksi. Eli olkaapa hyvät.
Mainion nimen kasteessa saanut EHKÄ venyttää punkin ja rockin rajoja, mutta kuinka käy protestointi bändiltä joka ei ole protestibändi? Entä miten olla punkbändi olematta silti punk? Yhtyeen kaikki jäsenet, eli Janne ja Kaisa, kertovat miten asiat ovat – ehkä.
