Rosa Latva – avaruusmaailma ja akustisuus lauluntekijän apuna

Rosa Latva aloitti musiikin opiskelun jo 17-vuotiaana, mutta Rovaniemen Pop & Jazz –linjalta ei löytynyt sitä mitä nuori nainen etsi. Kipinä syttyi uudestaan vasta Intiassa ja Kokkolan Konservatorion kansanmusiikkilinjalta vauhtia saatuaan syntyi ensimmäinen albumi From the Shelf (2009). Vaadittiin kuitenkin vielä toinen hanskojen naulaan nostaminen, ennen kuin se omin suunta musiikin saralla löytyi. Latvan taannoin julkaistu Uni EP tuntuu, taustat huomioon ottaen, yllättävän eheältä, vaikka uraa ja suuntaa elämään on haettu jo useammasta eri suunnasta.

- Mulla oli kova into tehdä silloin (Konservatorion aikaan) omaa musiikkia, omalla tavalla, en halunnut käyttää nuotteja vaan soittaa korvakuulolta, ja pitihän sitä kapinoida silloin kaikkea vastaan.

- Viimeisenä vuotena aloin kirjoittaa suomeksi biisejä. Silloin löysin 16-kielisen kanteleen - en ollut koskaan tykännyt kanteleesta mutta innostuin sen mahdollisuuksista. Tein opinnäytetyön, joka oli siis soolokonsertti yhdistäen ohjelmointia, kanteletta ja omia biisejä. Kehtoni-biisi on varmaan ensimmäisiä siihen projektiin tehtyjä kappaleita.

Valmistumisen jälkeen Latvalle iske jälleen ”hanskat tiskiin” –fiilis, mutta kuvataiteiden opiskelukaan ei johtanut toivottuun tulokseen.

- Haaveilin vain musiikin teosta koko ajan ja mietin mitä ihmettä mä siellä teen. Siellä sitten itsekseni opiskelin ohjelmointia ja äänitin Kehtoni-biisiä kun sen aikainen poikaystävä kolvas piuhoja seinän toisella puolella.

Kokkolan AMK:ssa syksyllä kolmatta vuottaan opiskeleva Latva on nyt valmistumassa musiikkipedagogiksi kansanmusiikkilinjalla laulajana.

- Tän kahden vuoden aikana on tapahtunut tosi paljon - nyt on jo toista kokoonpanoa mun biisien äärellä, äänitetty on useampia biisejä, keikkoja on ollut paljon ja oon kirjoittanut tosi paljon uutta tuotantoa, lähinnä suomeksi. Viime syksynä voitettiin Keke Lammassaaren kanssa Suomen katusoiton SM-kisat Faces-festivaaleilla, joka sitten johti kaikenlaiseen keikkailuun ym. Keke on ollutkin mun apulaistuottajana tällä levyllä, suurena tukena ja kannustajana ja ison kiitoksen ansainnut.

- Kyllä mä kiittäisin kaikkia kouluja missä oon ollu, opettajia, kun on tuettu vaikka oonkin ollut järkyttävän omapäinen aina (leväperäinen koulunkäyjä mutta sitäki tunnollisempi taiteentekijä), kanssamuusikoita, musiikillisia esikuvia ja vaikutteita, kaikkia keiden kanssa oon työskennellyt - FtS äänitettiin koulun puitteissa ja Mika Paananen on ollut äänittäjänä/tuottajana, jolta olen oppinut ja kysellyt paljon. Ja tietty kaikkia näitä omituisia kohtaamisia, ihmisiä, jotka on sanoneet jonkin yhden merkittävän, ohimenevän lauseen joka on saanut jatkamaan kaikesta huolimatta.

Viisi vuotta sitten kun julkaisit debyyttialbumisi, kerroit olevasi naimisissa pianon kanssa. Tuoreen Uni EP:n yhteydessä puhutaan vuorostaan tekno-fuusiosta. Onko avioliitto siis ohitse vai onko perheeseen tullut vain lisäystä?

- No ei se ohitse ole. Uusin biisi EP:ltä, Magic Spark, on tehty pianon ääressä ja teen edelleen paljon pianon kanssa. Se on vaan kotoisimmasta päästä instrumentteja - en ikinä saa 16-kielisestä kanteleesta samalla lailla irti kuin pianosta, onhan siinä enemmän äänialaakin, mutta siinä on omat juttunsa. Lisäystä on kyllä tullut vaikka kuinka perkussioista huiluihin, sen verran luovaa ADHD:ta löytyy että aina tekee mieli opetella lisää.

Elektronisten efektien käyttö luo mielestäni paikoin selkeitä viittauksia Björkin suuntaan, sekä tietysti uudempaan Kate Bushiin, mutta oliko kyseessä enemmän sattuma vai tarkoitus?

- Kyllä ne on aivan vahinkoja. En ole tietoisesti hakenut oikeastaan mitään - oikeastaan se menee niin, että biisiä tuottaessa ja kuunnellessa jossain vaiheessa vaan huomaa, että jopas mä kuulostan Kate Bushilta tässä. Mut en mä millään tavalla yritä omasta tekemisestä siivota niitä vaikutteita mitä oon imenyt koko elämän aikana - ne nousee pintaan aivan itsestään ja sekoittuu oman äänen kanssa.

- Mä teen musiikkia siltä pohjalta mitä mä itse haluaisin kuulla. Enkä mä enää koe asioita niin vahvasti "esikuva"-pohjaisesti - enemmän ne vaikutteet tulee ihan mistä tahansa.

Pianon ja konehuoneen lisäksi soitat myös 16-kielistä kannelta, joka ei varsinaisesti ole mikään perinteisin pop-instrumentti. Miten löysit kanteleen ja mitä olet löytänyt sen avulla?

- Se oli itseasiassa yks pakollinen kurssi joka piti suorittaa konservatoriossa, ja sitten mä vaan mietin että onpa tää 16-kielinen kantele oikeasti aika siisti! Omin itelleni sen koulun soittimen vuodeksi ja kokeilin sillä kaikkea. Siihen aikaan mä äänitin vielä biisejä analogisella kasiraiturilla - siirryin nykyaikaan samoihin aikoihin kun kantele löytyi ja hankin tietokoneen ja softan. Siitä oikeastaan löytyi se efekteillä leikkiminen, sähköisen ja akustisen äänen yhdistäminen. Löysin sieltä sen avaruusmaailman JA akustisen, tosi riisutun lauluntekijätekemisen suomenkielellä.

Ja kyllähän sitä kannelta on helpompi kuskata keikoille kuin vaikkapa flyygeliä, kuten Latva vielä huomauttaa. Aiemmin taisit tehdä kappaleesi pianon ääressä, mutta mikä on tilanne nyt?

- Ne tulee kaikki niin eri lailla. Joskus instrumentin ääressä mikä se sitten onkaan, joskus tekstin kautta, joskus vaan teen tietokoneella juttuja ja sieltä nousee esiin jotain. Pianoa käytän paljon soinnuttamiseen, melodian tekemiseen ja perussäveltämiseen.

Allekirjoittaneen suosikki EP:n raidoista on kiistatta Kehtoni, mutta tekijä itse ei lähde kappaleitaan arvottamaan, sillä jokaisella niistä on oma erityinen paikkansa. Jokaista biisiä myös esitetään ja niin settilista kuin sovituksetkin elävät jatkuvasti. Kappaleiden seassa kuullaan myös ihka oikea satu: Maiden of the Castle. Miksi näin ja miksi juuri tuo satu?

- Taisin kirjoittaa sen yhtä kilpailua varten viime syksynä. Tai oikeammin se oli mun päässä, sitten mä otin sen sieltä ulos. Oon liittänyt sen yhteen suomenkieliseen biisiin (Linnanneito), jota ei ole vielä koskaan esitetty muuten - se kulkee siellä taustalla melodioina ja laulustemmoina.

Onko satu erityisen merkittävä sinulle? Sellaisen fiiliksen ainakin itse sain sitä kuunnellessa…

- Kyllä se merkitsee, se on tavallaan aika henkilökohtainen, symbolinen kertomus, omien pelkojen kohtaamisesta ja oman valon piilottamisesta. Mä mietin silloin paljon sellasia asioita. Että miksi himmaa itseään ja pitää itseään niin pienenä. Se on joskus vähän pelottavaa uskaltaa olla omassa "suuruudessa", ja näyttää sitä ulospäin.

- Se oli sellainen projekti, että mä tein sen hyvin lyhyessä ajassa ja sitten kuuntelen sitä ja mietin että miten mä taas tän tein. Ehkä mä yritän tavoittaa studiossa sellaista jännää vähän taianomaista hetkeä, jota ei vaan pysty toistamaan vaikka kuinka osaisi sen teknisesti.

- Joskus kuuntelin jotain Deep Purplen biisiä ties kuinka monetta kertaa, kun tajusin että se bändi soittaa siellä oikeasti välillä vähän "väärin" tai falskisti mutta oikeastihan se kokonaisuus on ihan täydellinen. Oikeasti paskaa biisiä ei pelasta minkäänlaiset saundit. Musta tekemisessä pitää olla vähän särmää, että uskaltaa olla vähän rosoinen ja "epätäydellinen".

Kolmella raidalla esityskielenä on suomi, kahdella englanti ja yksi kappale (Naiivitekno) lauletaan - rosalatvaksi? Missä vaiheessa päätät millä kielellä mikäkin raita esitetään ja löytyykö sanoituksista mahdollisesti useampia, kenties jopa erikielisiä, versioita?

- Siis itseasiassa, joo, mä leikin aika paljon noilla sanoitusasioilla. Se vähän vaihtelee - oon suomentanut jotain omia biisejä englannista ja sitten niistä on tullutkin ihan eri biisejä. Oon tehnyt pitkään nyt suomeksi ja vasta viime aikoina tajunnut että kyllähän mä voin kirjottaa myös englanniksi välillä jos mä haluan. Siis, miksei. Ja äänteethän nyt vaan on sinänsä ihan oma kielensä, silloin laulusta tulee erilailla perkussiivinen instrumentti. Inspiraatio vie miten milloinkin, mutta yleensä ottaen tykkään kokeilla kaikenlaista vähän hulluakin. Suomen kielessä on erilaisia kivoja juttuja kuin englannin kielessä.

- Se Naiivitekno on vähän sellanen piilohuumorijuttu, kun scat on monesti niin kauhean vakava asia tai sitten kansanmusiikkipiireissä sitten vaan dillatellaan menemään. Silleen vähän tahallaan heitetty yli laidan. In your face, onko tämä nyt niin vakavaa, mutta kyllähän se biisi on ihan tosissaan tuotettu.

Latvan suunnitelmissa on jo seuraava pieni projekti tälle kesälle, mutta seuraavan albumin äänityksiä ei ole vielä lyöty lukkoon, vaikka biisimateriaalia olisi jo nyt pariin pitkäsoittoon. Mahdollisesti kappaleita äänitetään bändin kanssa, mutta niin tai näin, Latva tulee itse tuottamaan ja mahdollisesti myös äänittämään raidat itse.

- Tai sitten mietin sapluunan uusiksi. Pianon kanssa kuitenkin haluaisin työstää enemmän ja sovittaa siltä pohjalta. Tykkään kuitenkin tosi paljon tuottaa omaa saundia - kun itse äänittää ja miksaa saa oikeasti tehdä omia ratkaisuja eikä kukaan säädä numikkaa mun puolesta.

- Oon aina halunnut tietää ja ymmärtää miten asioita tehdään, jotta mulla on niistä jotain sanottavaa. Mulla on aika selkeä maku, mistä tykkään ja mistä taas en. EP:n masterointi oli sinänsä hauska kokemus, kun masteroijan reaktiot oli joka biisin kohdalla ihan erilaiset. Kun ei koskaan oikeen tiennyt mitä odottaa. Mutta mun mielestä nykyään on hyvä ajatella musiikin tai levyjen tuottamista vähän laatikon ulkopuolelle, kun suurin osa ihmisistä kuuntelee musansa Spotifysta tai Youtubesta.

Latvan tekemisiä voi seurata esimerkiksi artistin Bandcamp-sivuilta, joilta löytyvät myös biisien masteroidut versiot.

Kuvat: Rosa Latva
Mika Roth