27.04.2015
Zombie Rodeo syntyi kun pelkän metallin soittaminen alkoi tympiä yhtyeen perustajaa Miikaa. Suunta uudelle bändille löytyi rockin ja stonerin suunnalta, eikä aikaakaan kun kokoonpano oli kasaantunut ympärille. Zombie Rodeossa Miika vastaa kitaroista, Tiina vokaaleista, rumpujen taakse asettui Mika ja parin basistin jälkeen matalataajuuksia hoitaa nyt Mikko. Desibelin haasteluihin nelikosta vastailivat Miika ja Tiina.
Julkaisitte juuri viiden biisin mittaisen Dia De Los Muertos -EP:n, joka katkaisi samalla kolmen vuoden pituiseksi venähtäneen julkaisutauon. Miten tauosta kasvoi noin suuri ja oletteko tyytyväisiä tuotokseen?
Miika: - En kuitenkaan työstä stetsoni päässä kokaiinipäissäni 24/7 tätä juttua. Elämässä on muitakin juttuja esim. päivätyö. Lisäksi kävi niin, että EP:n piti tulla ulos yhden pienen ulkomaisen lafkan kautta, mutta se meni konkkaan. Tämä viivytti asioita vuodella lisää.
Tiina: - Tehtiin parhaamme siinä ajassa, mitä oli, eli päivässä purkkiin ja siihen nähden tuotoksesta tuli hyvä. Tietty asioita voi jäädä viilaamaan pidempäänkin, mutta tämä oli meidän tapa tehdä tämä tuotos.
Yhtyeen nimi on Zombie Rodeo ja EP:n nimi on tosiaan Dia De Los Muertos, eli kuolleiden päivä. Oletteko kenties saaneet innoitusta elokuvien puolelta, vai mistä tällaiset kalmoiset teemat kumpuavat?
Tiina: - Kirjallisuudesta ja elokuvista tulee paljon vaikutteita mutta ei haluttu nimestä huolimatta lokeroitua yhteen laatikkoon, vaikka nimi vahvasti viittaakin kauhurok-meininkiin. On jatkuvasti pyritty laajentamaan ilmaisua, eikä olla yhden teeman bändi. Itselleni vahvasti albumin nimeen vaikutti John Ajviden Lindqvistin kirja Kuinka kuolleita käsitellään, samoin Espanjassa asuessani ja lattarimeininkiä diggaillessa kiinnostus kuolleiden päivän traditioita kohtaan nousi, sieltä on ammennettavaa.
Miika mainitsee vielä oman death metal –taustan, joten kuoloa löytyy tosiaan jäsenten historiasta muodossa jos toisessakin. Allekirjoittaneen mielestä biisien nimissä ja lyriikoissa vilahtelevat uskonnolliset termit ja käsitteet, mutta ette taida todellakaan olla gospel-orkka. Mistä nämä aiheet nousevat esiin?
Tiina: - Kuten sanottua, kirjallisuudesta ja elokuvista tulee vaikutteita, jotka sekoittuvat omassa päässä sekavaksi kudelmaksi. Olen pyrkinyt välttämään uskontoa ja politiikkaa, mutta kukin voi käsittää sanat miten haluaa. Kuten avausraidassa lauletaan, ”Turn on your reciever, you´re a believer, cosmic rays control your psyche”. Mikä on sinun vastaanottimesi, onko se TV, internet, radio? Ja mikä on se sanoma, jonka uskot, tarvitsetko foliohatun suojaamaan päätäsi kosmisilta säteiltä, vain koska magneettimedia, tai valtamedia, niin sanoo?
Zombie Rodeo veti biisit studiossa narulle livenä päivässä, mikä kuuluu jonkin verran soundeissa. Arviossani narisin hieman kitarasoundeista, mutta Miikan mielestä soundit ovat oikeastaan juurikin sellaiset kuin pitikin. Tärkeintä oli välttää liikaa kliinisyyttä, mitä kumpikin haastateltu vielä voimakkaasti alleviivaa. Tarkoitus oli alkuun tehdä vain esituotantonauha, mutta tuotos kuulosti lopulta niin hyvälle, että yhtye päätyi julkaisemaan sen sellaisenaan. Kiekko on siis studio-live, mutta millainen bändi Zombie Rodeo on sitten ihan oikeilla lauteilla?
Tiina: - Live-esiintymisessä ollaan pyritty panostamaan hyvään ja energiseen, konstailemattomaan meininkiin, joka toivottavasti välittyy myös kuulijoille. Hiki saa haista ja soundit olla pölyisiä, kaiken ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, ollaan omia itsejämme ja annetaan virran viedä...
Biisien syntytapa on tähän mennessä ollut aina sama, eli Miikan kynästä on lähtenyt kaikki muu paitsi Tiinan tekemät sanat ja laulumelodiat. Sovitukset sorvataan koko ryhmän voimin ja siinä se. EP:n kipaleista tavallaan oudoin on Worrying Kind, mutta kyllähän sekin sitten kuvaan istui ja taidan pitää siitä lopulta eniten. Miten tekijät itse suhtautuvat lapsiinsa? Onko nipussa suosikkeja ja/tai inhokkeja, ja jos niin miksi?
