Amusia on pop, mutta älä anna sen hämätä

Amusia on porilainen yhtye, jonka ydin on Kaikkea ei ole vielä kerrottu -esikoisalbumille päätyneen kappalemateriaalin luonut Tuija Nyrhinen. Vaikka biisit ovat lähtöisin yhdestä kynästä, nostaa haastattelussa yksin kuultu Nyrhinen useaan otteeseen esiin Amusian bändimäisyyden. Kyseessä onkin oikea bändi, ryhmä, yksikkö - eikä nykyistä pistettä olisi voitu saavuttaa yksin. Kaikki alkoi kuitenkin yksilöstä ja halusta tehdä ja Nyrhisen mukaan hänelle oli jo pienestä saakka selvää, että tulevaisuus odotti nimenomaan musiikin saralla.

Bändi haki ensimmäisinä vuosiaan muotoaan ja kävi läpi monia miehistönvaihdoksia. Aiemmissa kokoonpanoissa oli mukana foni, mutta se, kuten monet muutkin asiat, jäivät taakse. Nykyinen kokoonpano vakiintui jo vuoden 2012 alussa, mitä nyt rumpali vaihtui vielä levynteon kynnyksellä

- Mä osaan olla aika vaativa muita sekä itseäni kohtaan, me ollaan ekat neljä vuotta treenattu keskimäärin 7 tuntia viikossa ja monet viikonloputkin. Jossain vaiheessa nähtiin toisiamme enemmän kuin omia avokkeja. Välillä on ollut aika rankkaa opiskella musiikkia, tehdä musiikkia, treenata, opettaa ja vielä keikkailla. Jossain vaiheessa en jaksanut kuunnella mitään musaa ollenkaan ja aloin menemään vähän liian syvälle musajuttuihin.

- Samoihin aikoihin tapasin kuitenkin muutaman huipputyypin XL-yhtyeestä, jotka avas mulle mun omia ajatuksia ihan uudella tapaa ja löysin uusia tapoja purkaa liiallista musiikkitulvaa päästäni. Sain myös vahvistuksen sille, että se mitä olen tekemässä on oikein, ja se oli oikeastaan käännekohta koko bändin kannalta.

Onneksi näin kävi, sillä maailma ilman Amusiaa olisi mielestäni harmaampi paikka. Hämmästyin, ihastuin ja vakuutuin esikoisalbuminne eheydestä ja etenkin sen soundillisesta vahvuudesta. Kuinka pitkään levyä tehtiin ja miten ihmeessä saitte luotua studiossa näin tiiviin kokonaisuuden?

- Kiitos! Ajatus levynteosta oli itänyt jo varmaan pari vuotta, mutta varsinainen esituotanto aloitettiin keväällä 2014. Äänitykset aloitettiin heinäkuussa 2014 ja ne päättyivät juuri ennen masterointia joulukuun alussa. Viimeisenä yönä soittelin intron levylle ja taidettiin yksi biisikin siinä vielä kursia kasaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, luulen että kukaan ei tarkalleen muista enää loppuajoista studiossa mitään, ei promillejen vuoksi vaan ehkä siinä alkoi olla aika mökkihöperöitynyt.

Amusia on neurologinen häiriö, joka tunnetaan usein sävelkorvattomuutena, joten porilaisen yhtyeen nimeä voi pitää hieman ironisena.

- 2010 kesällä kuulin radiosta jutun, jossa kerrottiin Amusia-nimisestä taudista ja mietin, että tossapa ois hyvä bändin nimi. Olin samoihin aikoihin saanut varmistuksen paikastani muusikko-opintoihin ja mulla oli yksi tavoite sinne lähtiessäni: perustaa bändi ja saada se toimimaan.

- Propsit muuten siitä, että et ensimmäisenä kysynyt, että mitä bändin nimi tarkoittaa tai miksi emme valinneet suomenkielistä nimeä, kun soitamme suomeksi.

Omakustanteinen levy saatiin tehdä oikeastaan ilman aikarajoja, ainoan rajoitteen ollessa jo huomattavasti aiemmin lukkoon lyöty masterointipäivä. Näin saatiin varmistettua se, että studiosta poistuttaisiin jossain vaiheessa.

- Pitkä esituotanto ja sitä edeltäneet neljä vuotta ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että studioon mennessä oli suht selkeää, että mitä ollaan tekemässä. Suuren kiitoksen ja pusut annan myös tuottajallemme Kaki Makkoselle, joka toi usein järjen äänen takas kun se oli kadonnut ja jaksoi toimia lääkärinä, psykiatrina, kannustajana, orjapiiskurina sekä ystävänä.

Kiitosta saavat myös bändin ja tuottajan läheiset välit. Nyrhinen tunnustaa olevansa kriittinen ja tarkka, mutta tutut persoonat saivat ajan studiossa sujumaan suuremmitta ongelmitta. Mahdollisia vaikutteita levyn soundiin allekirjoittanut oli kuulevinaan mm. sellaisista suunnista kuin Pariisin Kevät, NYPC ja Tuvalu, mutta tekijä ei kuule asioita aivan samalla tavoin.

- Mielenkiintoisia vertauksia, useimmiten kuulemme Stellaa ja PMMP:tä. Niitä kaikuja tosiaan varmasti löytyykin helposti, ovathan nuo kaksi bändiä olleet mulle suuria esikuvia. Stella on kuitenkin siirtynyt pikkuhiljaa takavasemmalle ja nyt ideoita ammennetaan aika laajasti monista genreistä. Rumpalimme ei ole kuunnellut suomenkielistä musiikkia juuri lainkaan, basistillamme taas on hämärä hevi-menneisyys, kiipparisti diggailee kaikkea mikä soi radiossa ja kitaristi on pohjimmiltaan rautalankamies että melkonen sekasoppa meistä taitaa tulla.

Nyrhinen itse tunnustautuu musiikin laaja-alaiseksi kuulijaksi, sillä stereoissa soi kaikki klassisesta punkkiin ja siltä väliltä, vaikka pop onkin se rakkain juttu.

- Pariisin Kevät on myös bändi, jota diggaan kovasti mutta emme halua tehdä hiilikopioita jo hyvin tehdyistä kappaleista vaan pyrimme aina lyömään asioihin oman leimamme. Sovituksiin toki haetaan ideoita ties mistä.

Levyn saatteessa toteat, että kappelemateriaali albumia varten olisi ollut kasassa jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt se kuulostaa Amusialta. Mitkä rakennuspalikat siis puuttuivat aiemmin kuvasta ja miten yhtye on mielestäsi kehittynyt esimerkiksi verrattuna kahden ensimmäisen EP:n tilanteeseen?

- Ihmiset. Meillä on nyt vasta oikea porukka kasassa sekä tarpeeksi järkeä ja kokemusta. Ollaan löydetty tässä jossain matkan varrella Amusian ääni, joka ei ole pelkästään mun ääni vaan mun ääni, jossa soi ikäänkuin yläsävelsarjana kaikkien muidenkin äänet. Kummasti ne autossa vietetyt kymmenettuhannet kilometrit ja pitkät viikonloput hioo porukkaa yhteen. Ollaan me tietty treenattukin ihan hitosti.

Biisimateriaalista erottuvat myös rauhallisemmat Unessa ja Puhu nyt, jotka eivät mielestäni istuneet aluksi ns. isoon kuvaan. Amusialla näyttääkin olevan paljon eri puolia, mihin suuntaan näkisit yhtyeen ja sen soundin kehittyvän tulevaisuudessa?

- Levyhän on luonnollisesti kokoelma yhtyeen tähänastisesta tuotannosta, jota oli onneksi sen verran runsaasti, että pystyimme studiossa karsimaan hyviäkin biisejä pois ehjän kokonaisuuden luomiseksi. Ensimmäinen levy on tarkoituksella monipuolinen käyntikortti esitettäväksi.

- Unessa tuli takaportin kautta mukaan kun kaikki äänitykset oli jo tehty, olin tehnyt levynteon aikana biisejä ja lähetin niistä demot bändille, joka oli sitä mieltä että se biisi piti saada mukaan. Kakihan tästä riemastui (tai sitten ei) ja jollain ihmeen konstilla väännettiin siitä vielä toinen balladi levylle. Biisi on mulle hyvin henkilökohtainen, joten en oo pystyny kuuntelemaan sitä lainkaan objektiivisesti, mutta oon nähnyt keikoilla kun ihmiset on itkeneet sen aikana ja se tietysti merkitsee enemmän kuin mikään muu. Yleensäkin se, jos voin koskettaa jotakin ihmistä tai tuoda lohtua musiikillani on mulle kaikista tärkeintä, oon ite selvinny musiikin avulla tähän pisteeseen.



Tulevaisuus näyttää kuuleman mukaan valoisalta ja uusia biisejä tehdessä on ollut helppo lähteä puhtaalta pöydältä. Ainoa ohjenuora on että pianoa ja särökitaraa ei pistetä samaan biisiin (Porin musiikkihistoriasta kun löytyy jo yksi Yö). Uusi materiaali tulee olemaan mahdollisesti elektronisempaa ja samalla vähän vinksahtanutta meininkiä. Nyrhisen sanojen mukaan ”turkoosia, liilaa, petroolia ja tumman harmaata nyt on ainakin tulossa”.

Näin väreistä puhuttaessa: teksteissä sävyt ovat tummemman puoleisia ja sydänsuruista lauletaan siinä määrin, että hetkittäin kiekko vaikutti suorastaan erolevyltä. Voitko hieman valottaa lyriikoiden taustoja?

- Heikkouteni biisinkirjoittana on se, että en oikein pidä duurirallatuksista. Toinen heikkouteni on se, että en varsinaisesti tee biisejä, vaan ne työstyvät alitajunnassani valmiiksi asti ja kirjoitan ne vaan ulos. Eli yhden biisin konkreettinen tekeminen kestää noin tunnin. Nään ja tunnen biisit, soinnut, sävelet ja asteikot hyvin vahvasti väreinä ja mulla on se tietty tunne eli väri jo siitä biisistä kun alan kirjoittamaan sitä ulos. En ikinä aattele, että mitä asteikkoa tässä käytän tai mitä sointuastetta vaan kirjoitan vaan paperille sanat ja soitan biisin talteen, yleensä puhelimeen.

Nyrhinen tuo myös esiin aihepiirin koko kirjon, mukana on eron lisäksi myös mm. onnellista parisuhdetta, vanhan naisen yksinäisyyttä narsistin kanssa eletyn avioliiton jälkeen, synnytyksen jälkeistä masennusta, muistin menetystä, itsemurha, rasismi, salasuhde… sekä tietysti nuoren ihmisen näkökulmasta katsottua maailman pahuuden kauhistelua, jonka Nyrhinen on kirjoittanut jo 17-vuotiaana. Eli tarinoiden kirjo on kuitenkin melkoinen. Näetkö että voisit tulevaisuudessa laulaa jonkun muun kirjoittamia tekstejä?

- En usko enkä koe, että ainakaan nyt olisi tarvetta käyttää muiden kirjoittamia tekstejä. Suomesta löytyy hieno kattaus taitavia sanoittajia ja olisi toki kunnia laulaa heidän tekstejään, mutta luulen että Amusia on Amusia juuri mun biisien ja tarinoiden takia.

Levyn nimi kuuluu: Kaikkea ei ole vielä kerrottu. Eli lisää on nähtävästi luvassa, mutta koska ja missä muodossa?

- Levyn nimen voi ymmärtää monella tapaa. Tulevaisuuden suunnitelmista voin paljastaa sen verran, että olemme tän levynjulkkarirundin ohelle viettäneet aikaa myös treeniksellä, ehkäpä seuraavaksi voisimme tehdä kunniaa jollekin hienolle suomalaiselle myöskin A:lla alkavalle bändille versioimalla heidän biisinsä uudelleen, aika näyttää. Uusia demoja syntyy kuitenkin koko ajan.

Yhtye aloitti keikkailunsa vuonna 2010, mutta aktiiviseksi meno äityi vasta 2012 ja tänä syksynä pitäisi tulla vastaan sadannen keikan virstanpylväs.

- Tehosekoittimen Hanski sanoi joskus vuosia sitten mulle kun yritin kaivella jotain kritiikkiä meistä, että vähän lisää rosoa kaipaisi. Tästä on jonkin verran aikaa ja luulen, että sitä rosoa on kyllä sen jälkeen tullut ehkä enemmänkin kuin vähän. Luottamus itseen, bändiin, biiseihin ja faneihin kasvaa koko ajan ja sitä myöden uskaltaa myös lavalla heittäytyä hullummaksi.

- Viime keikalla Hangossa löin vahingossa eturivissä ollutta miestä mikkiständillä päähän,(sori!) huitasin mikillä niin että crashi meinas kaatua rumpalin syliin, heitin vedet yleisön ja itseni päälle ja kaadoin yhen fisun puoliks kyllä suuhun mut puoliks ohi, josta johtuen mun kaikki keikkavaatteet haisee aika kauheelle.. Kun on tullu niitä fisuja kaadeltua pitkin kevättä, oon huomannu että se on ainut joka auttaa äänen kanssa. Joku sanoi mulle joskus, että pitäisi päättää olenko pop vai punklaulaja. En tiedä miksi ihmeessä mun se pitäisi päättää, olen just sellainen kuin olen.

Meno on siis välillä kovaa, mutta riehuminen ei ole mikään itseisarvo. Tärkeintä on mahdollisimman laadukas ja kiinnostava show, tulevien keikkojen listaukset löytyvät bändin omilta sivuilta.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...

- Kiitos kaikille ihanille ihmisille, joita ollaan jo tavattu matkan aikana ja kaikille uusille Amusia-faneille, tervetuloa matkaan! Levynjulkkarikiertuettamme on vielä muutama keikka jäljellä.

- Amusia on pop, mutta älä anna sen hämätä.

Kuvat:
promo ja ylin live: Joonas Salli
alempi live: Eero Ihaksinen

Mika Roth