Joe Bonamassa – Muddy Wolf At Red Rocks

Uuden sukupolven blues-kitaristi tekee puku päällä kunniaa vanhoille mestareille Muddy Watersille ja Howlin’ Wolfille.

Mascot

Armoitettu blueskitaran kurittaja ja oman sukupolvensa (blues)tuntojen tulkki Joe Bonamassa on etenkin parin viime vuoden aikana satsannut lukuisiin erilaisiin konserttitallenteisiin. Miehen laulua ja kitarointia onkin saanut ihastella CD-formaatin lisäksi myös DVD ja Blu-Ray julkaisuilla, joiden ohjelmallinen ja tekninen taso ovat olleet säännönmukaisesti ensiluokkaisia. Eikä tuorein paketti tee poikkeusta tällä saralla.

Kuten julkaisun nimikin jo vihjailee, on Bonamassa tarttunut tällä kertaa kahden blues-ikonin, Muddy Watersin ja Howlin’ Wolfin, materiaaliin. Edellä mainittujen mestareiden omien kappaleiden lisäksi biisilistaan on sisällytetty myös niin ikään blueslegendaksi luokiteltavan Willie Dixonin ralleja, sekä tietysti jonkin verran Bonamassan omia kipaleita.

Sekoitussuhde on alussa historiaa suosiva ja vasta reilusti päälle kaksituntisen tallenteen loppumetreillä Bonamassa yhtyeineen ujuttaa sekaan uudempaa materiaalia. Siirtymä kohti nykyaikaa käynnistyy Jimi Hendrixin Hey Baby (New Rising Sun)in avulla ja tässä vaiheessa tulikuumaksi piiskattu bändi saa blues-koneensa kiitämään jo lähes äänennopeutta. Tekijämiehistä kasattu ryhmä tukee Bonamassaa kuin vain parhaiten voi, ja etenkin rumpali Anton Fig, sekä ulkoisesti kulmikas ja sisäisesti taipuisa basisti Michael Rhodes, nostavat osakkeitaan keikan edetessä. Mukana on luonnollisesti myös torvisektio, sekä huuliharppua kurittava Mike Henderson, jonka johdossa puhallinosasto marssii samaan tahtiin.

Välispiikkejä ei juuri bändiesittelyä enempää kuulla, mutta mihin niitä turhia sanoja kaivataan, kun blues voi kertoa niin kovin paljon enemmän. Pientä väriä ja taukoa konserttiin saadaan muutamalla Howlin’ Wolfin tallenteella, joilla mies kertoo mm. bluesin perusteista ja etenkin niistä henkisistä puolista. Onnellisena et voi olla blues, joten jos haluat oppia bluesin, on parempi tottua takaiskuihin…

Konsertti on taltioitu Coloradon upealla Red Rocksin amphiteatterilla, jolla mm. U2 tallensi oman keikkansa nuoruusvuosinaan. Ulkoilmaolosuhteet antavat tapaukselle aivan omanlaisensa hohdon, jonka blues-legendat kieltämättä ansaitsevatkin. Arvioon saadun kahden DVD:n toisella levyllä Bonamassa ja tuottaja Kevin Shirley ajelevat pitkin mystistä blues-etelää ja poikkeavat mm. kuuluisan risteyksen luona, jolla varhainen blues-tähti Robert Johnson kuuleman mukaan myi sielunsa paholaiselle saadakseen menestystä. Nyttemmin ei ole enää edes täyttä varmuutta siitä mikä risteys oli kyseessä, mutta Bonamassa & Shirley –kaksikko näyttää löytävän sen oikean, ainakin henkisellä tasolla, vaikka paholainen ei näemmä ilmestynytkään tarjoamaan kontrahtia kitaristille. Lisäksi bonuksissa on materiaalia Watersin ja Wolfin ajoilta, sekä pieni dokumentti itse konsertin taustoista.

Mika Roth