15.01.2003
Klubi/Tampere
Toinen ulkomaan elävä ruotsalaisen The Soundsin ohella Riemufestivaalien tarjonnan huippuna oli tällä kertaa Norjan vuonoilta lähtöisin oleva Cadillac. Voimalla rockia paahtava trio sai Klubille kumppaneikseen kaksi kovaa kotimaista rokkitrioa, helsinkiläisen Kometan sekä Turkkusen hilpeät miekkoset, Boomhauerin kolme muskettisoturia. Yhdistävänä tekijänä triokokoonpanon lisäksi jonkinasteiset suhteet garagerockiin.
Kometa oli todella hyvä, raakaa ja rupista. Biiseistä iskivät etenkin Roll It With Your Own Hands, laiska maanittelu, jossa laulaja-kitaristi soitteli vaihdellen trumpettia sekä seuraavana vedetty Mexico. Loppukeikan aikana kitaraansa kiduttanut miekkonen esiintyi muun muassa selällään lattialla, ei siis lavalla. Eräässäkin välissä lavan edustalla oleva tolppa toimi selkänojana kitarataiteilulle. Kitarasta haettiin vonkunaa vasten tolppaa ja lavanreunaa, lopuksi heitellen aina kolmeen metriin tolpan reunaa pitkin...Rumpali vakuutti riehakkuudellaan, leimaa antoi myös kitaristin kokopunainen ja basistin kokovalkoinen asukokonaisuus. Rumpali oli, luonnollisesti, yläkroppa paljaana. Riehakas sekoitus raskaita ja melodisia puolia. Perjantaina Nosturissa Kometan levynjulkkarit, saas nähdä kuinka korkealle lentorata vie...
Boomhauer oli tällä kertaa liikkeellä ilman välispiikkejä, joka söi aktin mukaansatempaavuutta. Ilman Sakun älyttömiä turinointejakin bändi oli ilman epäilyksen häivääkään illan iloisin anti. Pikkuhiljaa istumatilan täyttänyt jengi ei oikein lämmennyt lattialle asti ja Boomhauer jäikin, harvinaista kyllä, ikään kuin välisoiton asemaan. Kometan esittämän shown jälkeen ei bändin riehakkuus erottunut edukseen, vaikka pilke silmäkulmassa keikkaa vedettiinkin.
Seuraavana lavalle nousi Cadillac. Valmistauduin kuvaamaan ja olin lentää miltei selälleni bändin lyödessä ensimmäiset riffit lankuistaan. Etenkin basso jyrisi siihen malliin, että korvatulpat taisivat saada nopeasti uusia ystäviä. Melkoisesta hehkutuksesta huolimatta Norjan poikien pelkistetyn jyräävä ja raaka rock jäi aika tylsän tappavaksi junttaukseksi, josta en millään tahtonut löytää juurikaan sen erikoisempia nautinnollisia puolia. Puoli tuntia basson aiheuttamaa rytmihäiriötä vastustettuani antauduin ja poistuin takavasemmalle. Narikalle asti Cadillac jymisi kuin nelipyöräinen kaimansa kovilla kierroksilla ja näyttipä tuonne lattiallekin asti eksyneen muutamia rockekstaasin tavoittelijoita. Sääli, että RiemufestivaalienTampereen osuus jäi vain näihin kahteen iltaan, jotka nekin sattuivat ikävästi tiistai-keskiviikkoon. Tämän takia porukkaakin oli odottamaani vähemmän ja itsekin täytyi ottaa aamuheräämiset huomioon. Mukava happening joka tapauksessa eli ensi vuonna uudestaan.
Korvat soiden kotiin!
Ilkka Valpasvuo
