Musiikillinen rock-läjä nimeltään Sutina

Sutina julistaa olevansa "neljän kolmikymppisen naisen musiikillinen rock-läjä", jonka tuore ja simppelisti nimetty EP S löi jauhot allekirjoittaneen(kin) suuhun. Lähdin rohkeasti haastelemaan yhtyettä ja Desibelin kyselyihin vastasi bändin basisti ja pääasiallinen biisinikkari Susanna Silvenius.

Sutina syntyi vuonna 2006 paikassa, josta ei löytynyt varsinaisesti turhan paljon sutinaa vaan enemmänkin villasukkajazzareita, eli konservatorio Lappiassa, Torniossa. Ympäristön ahdistavuus ajoi muusikot soittamaan heille vieraita soittimia ja näin syntyi Sutina. Kitarassa kosketinsoittaja Paula Präktig ja bassossa kitaristi Susanna Silvenius.

- Pari vuotta kypsyttyämme emme olleet enää niin peloissamme - hyväksyimme bändiin "oikean" rumpalin Suvi Buckmanin ja pari vuotta sen jälkeen myös "oikean" huilistin Jonnan. Tässä vaiheessa suurin osa bändistä oli rantautunut Ouluun ja oli aika tehdä jotain konkreettista. Aloitimme musiikkivideolla Elonjälkiä.

Ja hyvä biisi olikin millä aloititte, sillä Elonjälkiä tarttui ainakin allekirjoittaneen tajuntaan nopeasti ja hanakasti. Startin jälkeen yhtye pisti purkkiin Oulussa vielä Hiljaa nainen – sinkun, joka julkaistiin Samsara Recordsin kautta digitaalisesti heinäkuussa 2014 ja loput S EP:stä äänitettiin Helsingissä. Luomisprosessi oli kuuleman mukaan kivuton ja itse asiassa jopa viihdyttävä, mutta lähdetään vähän vielä pilkkomaan tuota bändinne dynamiikkaa. Rockin saralla soi harvemmin poikkihuilu, lusikoista nyt puhumattakaan. Mistä syntyi idea käyttää juuri näitä soittimia?

- Kuten hyvin usein, siinä vain kävi niin. Törmäsimme älyttömän kovaan ja punkrockhenkiseen poikkihuilistiin nimeltä Jonna Konttinen. Henkilökemiat natsasivat ja ajatus huilusta meidän musiikkityylissä hykerrytti. Myöhemmin Jonna otti haltuun myös lusikat, iPadin ja soittaa tänä päivänä mm. saksofoniakin.

Biisinne groovaavat ja funkkaavat mielestäni parhaimmillaan todella tuhdisti ja etenkin edellä mainitut Hiljaa nainen sekä Elonjälkiä rullaavat todella vaivattoman tuntuisesti eteenpäin. Kuinka soundinne on syntynyt ja mihin se on mahdollisesti kehittymässä? Ainakin Turvassa kappale tuntuu edustavan hieman toisenlaista maailmaa kuin em. raidat...

- Kiitos. Soundimme syntyy puhtaasti asenteesta (älkääkä missään nimessä uskoko, jos übertaitavat studiomiehemme kertovat teille jotain muuta). Turvassa on vanha slovarimme, joka kertoo alkoholismista. Sen tarkoitus on toimia ikään kuin kontrastina muulle matskulle. En usko, että uudemmat biisit ovat menossa siihen suuntaan. Luulisin, että raivoisaa grungea on tulossa tai ainakin sinne päin.

Raivoisaa grungea, groovaavalla funk-pohjalla? Huh-huh, tuota kelpaa toden teolla odottaa… Bändiinne on takavuosina kuulunut ymmärtääkseni yksi miehenretalekin. Onko kokoonpano nyt vakiintunut, ja kaipaako ryhmä soundinsa puolesta mielestänne enempää jäseniä?

- Kyllä, alussa kokoonpanoomme kuuluivat myös saksofonisti Tume Buckman ja (nais-)rumpali Piipa Kivekäs. Pidimme tällöin bändin naisvaltaisena lähinnä "vuoden varman keikan", Kemissä järjestettävän Mimmirockin, takia. Myöhemmin sillä ei enää ole ollut väliä. Lopullinen porukka vaan muodostui ja vakiintui. Pääasia bändissä on hyvä keskinäinen kemia ja fiilis. Ja jos soundi ei miellytä, vaihdamme ensiksi soittimia keskenämme.

Sutinan kappaleet saattavat poiketa merkittävästikin toisistaan, mutta ne ovat yleensä lähtöisin basisti Susanna Silveniuksen kynästä. Lyriikoiden ja rungon synnyttyä muu orkesteri astuu kuvaan mukaan sovittavana ryhmänä ja ainakin tuoreen EP:n perusteella tämä kaava toimii moitteetta.

EP:n tekstit kertovat mielenkiintoisesti hyvinkin erilaisista asioista. Autoblues on julistavuudessaan aika osoitteleva, kun taas tositarinaksi mainostettu Elonjälkiä on - ainakin toimittajan mielestä - hyvin henkilökohtainen, ehkä vähän röyhkämäinen tarina. Eikä siinä mitään, onhan niitä "taivaan tähtivyöstä" kertovia viisuja jo olemassa riesaksi saakka, kuten tekijä huomauttaa osuvasti. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun nämä tarinat viedään kansan luokse? Eli minkälainen keikkabändi Sutina on ja miten kappaleet mahdollisesti elävät/muuttuvat estradeilla?

- Tykkäämme riehua lavalla ja pukeutua ajankohtaisesti, esim. paaviksi ja nunniksi, Pohjois-Korean sotilaiksi tai Ruotsin miljonääriäideiksi. Tilanne ja kappaleet siis elävät keikoilla, etenkin Elonjälkiä. Siihen on mahtunut niin Samantha Foxia, Ritari Ässää, Pentti Hietasta kuin Gangnam Styleakin. Meille on myös tehty baarikeikoille ikioma nimikkodrinkki nimeltään Sitkeä Sutina. Ja tosiaan, livesoittohan tämän homman suola on.

EP on nyt kaupoissa ja tästä olisi johdonmukaista jatkaa uusilla julkaisuilla. Mitä on siis luvassa seuraavaksi: keikkoja, studiotunteja, tähteyttä?

- Haluaisimme tutustua muihin suomalaisiin naisbändeihin ja lähteä yhdessä hulvattomalle kiertueelle halki Suomen! Tammikuussa aloitamme myös seuraavan albumin U pohjatyöt. Ja yksi musavideo olisi vielä editoimatta..

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika...

- On vaikea käsittää, että päätämme lempimusiikkimme listalta, johon joku muu on valinnut kappaleet. Tutustukaa ihmeessä pienempiin bändeihin, kokeilkaa, ihastukaa, vihastukaa, löytäkää omanne ja käyttäkää ääntänne - menkää keikoille ja ostakaa levyjä, niin musiikki pysyy rikkaana ja monipuolisena. Aina ei tarvitse syödä vain sitä, mitä eniten tarjotaan!

- Niin ja jos tahdot meidät keikalle, ota yhteyttä - tulemme mielellämme!

Kuvat: Ali Buckman ja Tiina Wallin (kuva soitinten kanssa)
Mika Roth