Robert Hilburn: Johnny Cash
27.10.2014
Robert Hilburnin tiiliskivimäinen järkäle lähtee etsimään myyttistä miestä, laulajaa joka tunnetaan ”Man in Black” –nimellä. Cash pystyi olemaan samaan aikaan lainsuojaton sekä saarnaaja, ainakin rosoisen imagonsa puolesta.
Suom. Juha Ahokas
Like
Johnny Cash on yksi niistä suurista amerikkalaisen musiikin hahmoista, joista jokaisella tuntuu olevan mielipide – ja usein tuo näkemys on vieläpä ylistävä. Köyhistä oloista omin voimin kuuluisuuteen noussut mies oli karismaltaan kuin tarinoiden myyttinen saarnamies, jonka vakaa usko ja oikeudentaju tekivät hänestä amerikkalaisuuden perikuvan. Tuo kuva ei kärsinyt edes yleisesti tiedossa olleista huumeongelmista, eikä miehen kilpi tahriintunut siinäkään vaiheessa, kun hän jätti vaimonsa ja neljä tytärtään June Carterin takia.
Robert Hilburn on kasannut Cashin tarinasta noin 750-sivuisen järkäleen, joka pyrkii löytämään miehen myytin takaa ja näkemään tämän sielun syvyyksiin. Koska Cash itse poistui keskuudestamme jo syksyllä 2003, on kirjailija haastatellut miehen sukulaisia, ystäviä ja työtovereita, sekä käynyt läpi vuorellisen vanhaa materiaalia. Kansikuvaksi on valikoitunut mustavalkoinen otos miehestä, joka lienee otettu joskus 70-luvun alussa, ja mistä huokuu sitä samaa jäyhyyttä ja voimaa, joka teki Cashin lauluäänestä niin ainutlaatuisen.
Opus on rakennettu kronologiseksi tarinaksi, kuten elämänkerrat yleensä, mutta tällä kertaa mitään vaihetta ei jätetä huomiotta. Cashin lapsuus ja nuoruus kerrataan vivahteikkaasti ja niin värikkäästi, ettei edes se ”asiaan pääsemisen hitaus” haitannut ainakaan allekirjoittanutta. Suuren perheen arkielämä pulan keskellä ja Cashin tuntema turha syyllisyys veljensä Jackin kuolemasta ovat tärkeitä palasia suuressa kuvassa, siinä missä arat suhteet isäänkin. Perheen patriarkka Ray Cash ei tainnut koskaan ymmärtää, miksi hänen poikansa ei ryhtynyt tekemään oikeita töitä, eikä sitä miksi Johnnyn veli Jack (joka oli selkeä suosikki) kuoli, kun taas Johnnyn kaltainen haaveilija jäi eloon. Tuo riittämättömyyden tunne ja suoranainen katkeruus antavatkin lisäsyvyyttä moniin Cashin tekemisiin, kun isältään hyväksyntää kerjäävä poika yritti löytää paikkansa maailmassa.
Cashista ei kuitenkaan tullut maanjussia ja varhaiset bändikokeilut keittiönpöydän ääressä poikivat jotain, jonka perintö jatkuu yhä. Cashin luottomiehet Marshall Grant (basso) ja Luther Perkins (kitara) nostetaankin ansaitusti esiin, ja herrain panos omintakeisen soundin syntymisessä ei jää taatusti keneltäkään epäselväksi. Cashin ja taustabändi The Tennessee Threen yhteinen taival johti lukuisiin menestystarinoihin, joista kirja (kuten historiankirjatkin) nostavat merkittävimmiksi vankiloissa äänitetyt Johnny Cash at Folsom Prison ja Johnny Cash at San Quentin -albumit.
Uran hidas mutta pitkä alamäki 70- ja 80-luvuilla käydään läpi myös perinpohjaisesti, tosin mitäänsanomattomien albumeiden ja mahdollisesti vielä näitäkin turhempien gospel-levyjen sisältöjä ei lähdetä onneksi purkamaan raita raidalta. Kirja keskittyy näissä kohdin Cashin elämään, jossa musiikki jäi sivuseikaksi ja uskonto sai miehestä yhä vahvemman otteen. Samalla Cashin persoona saa aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, kun aiemmin vaikeaksi ja joskus jopa itsekeskeiseksi äitynyt tähti löytää tasapainon sielulleen. Itse en aiemmin osannut edes aavistaa, kuinka monimutkainen ja lämmin persoona Cash lopulta oli ja Hilburn on riittävän tarkkanäköinen, jotta hän ei sorru tarpeettomaan ylistämiseen.
Musiikillisesti merkittäväksi Johnny Cash muuttui jälleen, kun tuottaja Rick Rubin otti isoilta levy-yhtiöiltä tipahtaneen Cashin oman American Recordingsin talliin. Yhteistyö johti aluksi neljään albumiin, joista viimeinen, American IV: The Man Comes Around, osoittautui ylittämättömäksi joutsenlauluksi. Hilburn kuvailee tuskallisen tarkasti niitä ponnisteluita, jotka ikääntynyt ja sairauksien runtelema Cash joutui kokemaan ja jotka viimein realisoituivat albumin nimikappaleessa juuri sillä tavoin, kuin tekijä itse oli halunnut.
Viimeisten kymmenien sivujen raskaus ei silti himmennä sitä tosiasiaa, että tämä kirja on rehellinen, syväluotaava ja vahva teos. Vaikka järkälemäiseen teokseen tarttuessa voi iskeä pieni epätoivo, ei kannata luovuttaa: ennen kuin huomaatkaan, olet jo mustiin pukeutuneen miehen matkassa ja myyttinen Amerikka on äkkiä myös omaa takapihaasi.
Mika Roth
