Blind Architect – bändi kuin Bilbaon Guggenheim

Blind Architect julkaisi keväällä mainion Vuono EP:n, jolla avara post-rock ja shoegaze soivat isosti. Desibeli haastatteli bändiä, joka kävi kesällä kiertämässä hieman Eurooppaa ja on valmistautumassa toisen pitkäsoittonsa kasaamiseen. Turha hinkkaus on jäänyt taakse ja nopeat toimintatavat omaksuneen bändin asiat vierivät nyt omalla painollaan eteenpäin.

Desibeli sai kiinni bändin kitaristi-vokalisti Olli Tainion, joka oli juuri viettänyt tuottoisan viikonlopun studion uumenissa. No niin, palataan aluksi hieman ajassa taaksepäin ja Vuono EP:n materiaaliin. Mitkä ovat fiilikset biisien tiimoilta, nyt kun niihin on saatu jo etäisyyttä?

- Kiitos arviosta! Omasta puolestani biisit ovat pysyneet edelleen suosikkeina meidän bändin tuotannosta. Todennäköisesti siksi, että koko EP:n syntyprosessi oli hyvin nopea ja kivuton, eikä biisejä hinkattu kyllästymiseen asti. Ne biisit on kypsempiä kuin vanhat, mutta toisaalta myös epäkypsempiä. Ymmärrettiin ettei kaikkea tarvi kyllästymiseen asti hinkata, vaan antaa mennä hieman omalla painollaan. Ei mietitty liikaa.

Kiersitte ymmärtääkseni kiekon tiimoilta Slovakiassa, Tsekissä ja Espanjassa. Miten päädyitte moiselle turneelle ja miten matka sujui?

- Tuttavien kautta saatiin kontakteja viime vuoden kiertuetta varten, jolloin rundattiin Espanjassa, Belgiassa ja Ranskassa. Nyt lähinnä samojen kontaktien kautta hankittiin uusi rundi.

- Matka sujui erittäin hyvin! Osa keikoista oli huikeita kokemuksia. Keikkojen ulkopuolella ensimmäinen viikko Slovakiassa sujui ehkä turhankin riehakkaasti (halpaa kaljaa), mutta kaikki säilyi siitä huolimatta hengissä ja voi tänäkin päivänä hyvin! Basisti tosin kadotettiin hetkeksi jo toisen keikan jälkeen, mutta hänkin löytyi. Kaikki varmasti olemme samaa mieltä, että upea reissu oli.

Ulkomaiden lisäksi Blind Architect nähtiin myös kotoisilla estradeilla ja etenkin kesäinen Provinssirock saa kiitosta järjestelyistään ja hengestään. Tainio toteaakin, että nyt voi taas ruksata yhden kohdan tavoitteiden listalta. Miten näet tilanteen hieman isommasta kulmasta, onko Keski-Eurooppa mielestäsi sopivampi alue kaltaisellenne orkesterille kuin Suomi? Miten koet yleisöjen eroavan toisistaan rajojemme sisä- ja ulkopuolella?

- Paikoitellen kyllä. Esimerkiksi Espanjassa Baskien seudulla on todella upea vaihtoehtomusakulttuuri, samoin esim. Slovakian Kosicessa. Yleisesti ottaen tuntuu kuitenkin pienemmillä paikkakunnilla ja keikkapaikoilla kiertäessä, että tämän tyyppinen musiikki on uusi tuttavuus aika monelle.

Julkaisitte keväällä 2013 We Felt Mountains (Just Before We Fell) -debyyttipitkäsoiton, jonka vastaanotto oli ymmärtääkseni pääosin positiivinen. Tuon jälkeen silloinen levy-yhtiönne meni kuitenkin alta nurin. Onko suunnitelmissa jo seuraava pitkäsoitto ja onko sille tiedossa mahdollista julkaisijaa?

- Itse asiassa aloitimme uuden pitkäsoiton äänitykset viime viikonloppuna Victory Audio -studiolla, jälleen uudella työtavalla. Tällä kertaa tehdään levy miksauksia myöten ilman ulkopuolisia, eikä levyä varten treenata ollenkaan. Biisit soitetaan ekan kerran studiossa suurimmaksi osaksi livenä purkkiin. Meillä on ollut kiertueesta lähtien uusi rumpali nimeltään Sipo Junttila messissä, ja yhteissoitto pelaa helvetin hyvin. Kolmen ensimmäisen biisin jälkeen voi sanoa, että toimii. Julkaisijaa ei ole tällä hetkellä, sen kartoittamista aloitellaan pikkuhiljaa levynteon edetessä.

Mikäli levy-yhtiönne olisi edelleen sama olisiko seuraavan albumin julkaisu ollut jo kalenterissanne?

- Voi olla. Ehkä Vuonon biisit olis tulossa tälle pitkäsoitolle ja se ois jo piakkoin valmis. Tai sitten oltais menty samalla linjalla, mutta EP ois tullu ulos lafkan kautta. Ken tietää.

Vuono EP on todella avara ja soundimaailmaltaan suorastaan taivaita hipova, joten nopea tekotapa näyttää toimivan bändille siltäkin kantilta. Tuntuukin miltei uskomattomalta, että bändi treenasi valmiita kappaleita vain pari viikkoa ja suurin osa soittimista kiskaistiin vain livenä purkkiin. Tainio muistelee, että We Felt Mountains (Just Before We Fell) –debyytin kohdalla jäsenistö oli jo kyllästynyt biiseihin siinä vaiheessa, kun itse levy tuli ulos. Tuo sudenkuoppa pystyttiinkin välttämään nyt ripeällä toiminnalla. Entä kuinka paljon bändin ulkopuoliset tahot pääsivät vaikuttamaan lopputulokseen?

- Kaks edellistä julkasua ollaan tehty tosiaan Jonas Olssonin kanssa, ja kyllähän hänen kädenjälkensä sieltä paikoitellen kuuluu, tietenkin äänityksen ja miksauksen yleisessä saundissa, koska hän levyt äänitti ja miksasi. Tuotantopuolella sitten lähinnä sellaisissa tekstuurijutuissa. Jänniä tuplauskikkoja yms. Syntihän se olisi jättää käyttämättä semmoisen ammattimiehen ideat.

EP:n saatteessa toteatte nauttivanne soitosta enemmän kuin aiemmin. Miten nämä positiiviset voimat tulevat muokkaamaan bändin musiikkia?

- Positiivisia tunnelmia on tullut entistä enemmän uuden rumpalin myötä ja kyllä se kuuluu ihan musiikinteon riemuna. Viikonlopun studiosessiot sujuivat yli kaikkien odotusten ja kyllä se innostus kuuluu lopputuloksessa. Musiikista myös varmasti kuulee sen, että olemme muusikkoina rentoutuneet eikä ole mitään tarvetta ottaa itseämme turhan vakavasti.

Näihin nousujohteisiin fiiliksiin on hyvä päättää haastattelu, mutta vielä viimeinen kysymys: jos jokainen bändi on rakennus, niin Blind Architect on...?

- Joku päin helvettiä rakennettu. Tai Bilbaon Guggenheim.

Kuvat: Miikka Varila
Mika Roth