Olga Välimaa: Kauko Röyhkä (virallinen)
06.09.2014
”Vaikka ROCKkaan elääkseni, ei elämääni kuulu ROCKsekoilu. Ehkä en ole muutenkaan kovin ROCK, eihän minulla ole edes yhtään tatuointia. Olen aina ajatellut, että mitä vähemmän ROCKilta näytän, sen parempi. Antaa amatöörien olla ROCK.”
Like
Jo silkka ajatus on herkullinen: kirja joka summaa Kauko Röyhkän, tuon kansakuntamme virallisen provosoijan, Facebook-kirjoituksia. Kaukohan on niin kovin tykätty (vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa: liketetty?) ja lainattu FB:n nopeasti polarisoituvassa maailmassa. Miehen lohkaisut rikkovat tasaisin väliajoin lööppirajat ja tämä uusi aikakausi on antanut vanhalle vääräleualle aivan uudenlaisen ryhmysauvan, jolla huitoa kukkahattuja tätien päistä maahan. Tunsinkin mukavaa kutinaa vatsanpohjassa kun tartuin opukseen, sillä tiesin jo ennakkoon viihtyväni päälle kolmesataasivuisen teoksen parissa mainiosti.
Joskus on vain niin mukavaa olla oikeassa.
Ennen kuin huomasin edes pohtivani oman innostukseni kaikkia syitä, olin jo ahmaissut ensimmäiset kymmenet sivut, ja teksti oli juuri sellaista kuin toivoinkin. Röyhkä omaa tarkan katseen ja vielä tarkemman vainun, kun tulee aika määritellä pohjoista kansaamme, sen kummallisia tapoja, tottumuksia ja mieltymyksiä. Lyhyissä ja vähän pidemmissä kirjoituksissaan Röyhkä valaisee parhaimmillaan nerokkaasti sitä outoa risukasaa, jota kutsutaan myös pohjoiseksi mielialaksi. Suhtautumisemme kaikkeen erilaiseen kun tahtoo olla vielä samanlainen kuin suhtautuminen alkoholiin: katkaisimessa on käytössä vain kaksi ääripäätä.
Röyhkä on kuitenkin sen verran vanha kettu, että tietää Valkoisen Ritarinkin olevan lopulta Tylsä Tapaus. Eikä hän edes pyri olemaan oikeutta ja viisautta hohtava konkari. Päinvastoin, mies korostaa tasaisin väliajoin omia huonoja puoliaan, tai ainakin niitä piirteitä, jotka estävät häntä astumaan neitoja hirviöiltä pelastavan sankarin saappaisiin. Röyhkä ei ole myöskään se hirviö, vaan enemmänkin paratiisiin luikerteleva käärme, jonka voima piilee sanoissa, eikä suinkaan suorassa toiminnassa tai raa’assa voimassa.
(virallinen) lupaa kuoria esiin Röyhkän hahmoa, mutta kuten alussa jo luvataan: tämä ei ole tie koko kansan Kaukon kotiin, jossa puolla tuoksuu ja kaikki on aina parhain päin. Teos ei paljasta todellista miestä Kauko Röyhkän hahmon takaa, vaikka pari huntua kenties poistetaankin edestä, mutta pitäisikö sen edes tehdä niin? Suomi kaipaa Röyhkän kaltaista suunsoittaja-älykköä, koska hän pystyy laukomaan mielipiteitä, joita me muut pyörittelemme, mutta emme osaa – tai halua – pukea sanoiksi. Toki hän laukoo myös paljon muuta, mutta siinähän Kauko Röyhkässä on lopulta kyse: taitavasta rajan päällä steppailusta ja sen toistuvasta ylityksestä. Ilkikurinen hymynkare suupielessä, totta kai.
Mika Roth
