09.07.2014
Mr. Peter Hayden ei ole ennenkään taipunut kompromisseihin – ainakaan tiivistämisen nimissä. Silti bändin kolmatta täyspitkää voi kutsua järkäleeksi vertailukohdasta riippumatta. Kahdelle levylle jakautunut, kahdesta raidasta koostuva kokonaisuus vaatii kuulijalta paljon, mutta on myös vaivan arvoinen.
Kauriala Society
On bändejä, jotka löytävät oman juttunsa ja toteavat, että tältä pohjalta mennään loppuun saakka. Sitten on bändejä, jotka määrittelevät itsensä levy toisensa jälkeen uudelleen – tapahtui se sitten silkasta periaatteesta tai ikään kuin reitiltä toiselle ajautuen. Näkisin, että Mr Peter Haydenin periaatteena on ajautua eteenpäin, sillä kokoonpanon kolmen täyspitkän välillä näkyy yhtä paljon selkeän jatkumon rakenteita kuin myös intuitiivisen haahuilun epämääräisiä askelmerkkejä.
Faster Than Speed (2010) ja Born A Trip (2012) hypnotisoivat vahvoilla teemoillaan ja vangitsivat huumaavalla vapauden tunteella, jota suurilla, lähes näkymättömillä linjoilla etenevät sooniset järkäleet seurailivat. Aluksi tuntuu, että albumitrilogian päätösosalla ei mitään muuta olekaan kuin vapaus. Selkeitä tartuntapisteitä ei erotu, ja BATilla äärirajoille viety särövalli pitäytyy hyvin satunnaisena ja vahvimmillaankin sangen hahmottomana. Se yleensä toivoo kantimikseen riffejä, ja juuri niitä ei Archdimension Now ole halukas kuulijalle tarjoilemaan ainakaan perinteisessä mielessä. Ihan riittävän kauan ihmettelinkin, että mitähän se sitten voisi olla halukas tarjoilemaan.
Eräänä harmaana päivänä arkiseen elämään ja sen ajoittaiseen, vastoinkäymisten värjäämään ankeuteen totaalisen kyllästyneenä rojahdin sohvalle ja kuuntelin jälleen kerran kahdesta raidasta koostuvan reilun kaksituntisen. Samalla kun kuulemani musiikki toteutti iänikäistä elämisen oireiden lievittäjän tehtäväänsä, avasi se myös uusia ovia, jotka johtivat ennennäkemättömille seuduille. Edessäni aukeava ympäristö on peittynyt sumean mystiseen verhoon, joka MRPH:lle ominaisena tuntuu turvallisen tutulta. Muilta osin mielikuvamatka on jumiutuneisimmillaankin ailahteleva. Se mikä alkaa minimalistisena muuntautuu vaivihkaa massiiviseksi, ja vaikuttaa sittenkin yhtenäiseltä.
Juuri yhtenäisyydessä Archdimension Now onkin vahvimmillaan. Se ottaa elementtejä, joiden hallinnan yhtye jo ennestään taitaa, ja muovaa niistä jotain uutta ja kiehtovaa. Halukas löytää maisemista jokseenkin tunnistettavia piirteitä doomista, dronesta, ambientista, postrockista, progesta ja korkeakulttuurinkin suuntaan ajatuksia vievästä säveltaiteesta. Tarkkoja määritelmiä tai loogisiksi litanioiksi muotoutuvia analyyseja väistellään, jollei nyt aivan halveksita ihan silkasta periaatteesta. Niillä vain ei ole tässä ympäristössä mitään tarkoitusta. Kaikki sulautuu yhteen, jokainen partikkeli ujuttautuu yhtenäiseksi osaksi kokonaisuuden luonnetta.
Mr. Peter Hayden rohkaisee musiikillaan irtautumaan arkitodellisuudesta ja tutkimaan mitä noiden rajojen ulkopuolella löytyy. Kaikki voisi mennä totaalisesti pieleen, jos yhtye toimisi näin todistaakseen jotain suurta näkemystä tai määritellääkseen maailmaa uudelleen. Kaiken takana pilkottavat hyvästä syystä iänkaikkiset rock-musiikin peruspilarit. Luonnollisuus, tinkimättömyys, rehellisyys, ja tahto heittäytyä tuntemattomaan. Jos ne tunnistaa itselleen tärkeiksi piirteiksi, voi Archdimension Now olla hyvinkin antoisa kokemus.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: mrph.net
