Joint Depression - Lowdown
09.06.2014
Joint Depression julkaisi uuden albuminsa DVD-muodossa tai oikeastaan yhtye julkaisi kymmenen musiikkivideon muodostaman elokuvan, jonka sivutuotteena voi kuulla levyllisen musiikkia.
Omakustanne
Monessa eri kokoonpanossa vuosien saatossa monenlaisia julkaisuja maailmalle antanut Joint Depression on päättänyt jälleen kokeilla jotain uutta ja erilaista. Tällä kertaa yhtyeen pajassa on syntynyt kokonainen musiikkielokuva, tai kymmenen musiikkivideota, jotka muodostavat yhdessä ehyen tarinan, ihan kuinka vain.
Musiikkinsa puolesta Joint Depression on sitä tuttua tummaa rockmetallia, jossa möyrii grungen punkahtava aallokko ja 90-luvun alternativen rosoisuus. Vokaalit pusketaan maisemaan pääosin rallikuskienglannilla, jota tarjotaan niin mies- kuin nais-versionakin. Soitinten kuningas on kitara ja rytmiryhmän tehtävä on betonoida maisema niin rosoiseksi ja raskaaksi kuin mahdollista, tosin tälläkin saralla voidaan irrotella teknisesti jos moiseen tarjoutuu tilaisuus. Tähän karuun äänimaisemaan on rakennettu elokuva, jossa päihteet, väkivalta ja lemmen kipeys ovat juuri sellaista pohjoista epätoivoa jota odottaa sopii.
Tarina ja kerronta eivät riko raja-aitoja, mutta teos on silti elokuvallisilta arvoiltaan kuin Rainer Werner Fassbenderin filmien sekä David Lynchin tuoreemman videoajan amatöörimäinen yhdistelmä. Eikä tämä ole lainkaan niin vähättelevä toteamus, kuin miltä se saattaa kuulostaa, saivathan eräätkin Kaurismäen veljekset uransa alussa runsaasti vaikutteita nimenomaan Fassbenderiltä ja Lynchin uuden vuosituhannen harvat kokeilut ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa.
Tarinan keskeiset hahmot ovat äärimmäisen karrikatyyrisia ja teemojen ympärillä pyörivä musiikki on, jos mahdollista, vielä näitäkin kulmikkaampaa. Silti kokonaisuudessa on omanlaistaan rosoista, höyläämätöntä ja hiomatonta charmia. Karu pohjola on nimensä mukainen paikka elää – ja kuolla – ja siitähän Lowdown lopulta kertoo.
DVD:n bonuksina tarjotaan normaaleja making of -häröilyjä, joiden katsominen on luultavasti paljon helpompaa, mikäli lähistöllä on lasistoa ja/tai muuta rauhoittavaa. Ääniraidaksi on valittavissa silkka stereo, mutta mitäpä muuta rockin soittamiseen edes tarvitaan.
Mika Roth
