Paul Rees: Robert Plant – elämä

Kirjailija/toimittaja Paul Rees etsii miestä myytin takaa, mutta kuinka totuus voidaan löytää jos kohde ei suostu haastateltavaksi?

Suom. Jonna Joskin-Pöyry, Juha Arola
Like

Paul Rees halusi kirjoittaa Robert Plantin elämäkerran, mutta vokalistia itseään muistelu ei kuuleman mukaan kiinnostanut. Rees ei kuitenkaan luopunut ideastaan ja kuinka ollakaan, tällä kertaa teos taitaa jopa hyötyä siitä, että aihe itse ei ole juuri äänessä. Kirjaa varten on haastateltu lukuisia vokalistin lähipiirin ihmisiä ja niitä henkilöitä, jotka ovat tunteneet Plantin vuosikymmeniä. Hieman yllättäen myös Led Zeppelinin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä saavat äänensä kuuluviin vain ani harvoin, sillä kirjan painoarvo on suurten spektaakkeleiden sijasta niissä pienissä nyansseissa, jotka paljastavat lopulta enemmän itse miehestä myytin takaa.

On totta, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tällainen reunoilta aihettaan purkava lähestymistapa tuottaa vain pettymyksiä, mutta Rees pystyy uskoakseni pureutumaan Plantin ytimeen paremmin kuin kukaan muu aiemmin. Yksinkertaisesti nimetyn opuksen suurin arvo onkin juuri tässä yllättävässä henkilökohtaisessa suoruudessa ja Reesin kyvyssä tulkita kohdettaan.

Tekijä selvästi jumaloi Plantin tekemisiä ja ääntä, mutta kirjoittajan taipumus tuoda omat musiikilliset suosikkinsa etualalle, ja teilata siinä sivussa kaikki muu tuotanto, on sanalla sanoen hämmentävää. Toisaalta tämä voimakas oma näkökulma antaa kirjalle lisäpotkua, etenkin kun miehen suoranainen inho Jimmy Pagea kohtaan kasvaa aika ajoin häiritseviin mittoihin. Yllättäen Pagen soolovirityksiä ja jopa Coverdale/Page levyä puolustaakin juuri Plant, jonka sydän taitaa sykkiä aina kiivaammin kun hän pääsee kitaristitoverinsa lähelle. Näiden kahden herran monimutkaista suhdetta tämäkään kirja ei pysty selittämään, mutta tuskinpa miehet itsekään täysin ymmärtävät keskinäisen veto- ja työntövoimansa luonnetta. Ymmärtävätkö magneetin päätkään miksi ne käyttäytyvät kuten käyttäytyvät?

Rees on hyvä tutkimaan yksittäisiä ihmisiä, mutta mielenkiintoinen huomio on myös ”punkin suuren vallankumouksen” todellisen vähäisyyden toteaminen. Virallisen musiikkihistorianhan mukaan punk tuli ja tappoi dinosaurukset niin talossa kuin puutarhassa, vaikka todellisuudessa jättien myyntiluvut eivät ottaneet juuri minkäänlaista osumaa keesipäiden hetkellisestä mellastuksesta. Tämä selviää vaikka tutkimalla kyseisten vuosien listahistoriaa, kuten opuksen tekijäkin on tehnyt. Rees on löytänyt myös pari muuta yllättävää totuuden murusta, jotka haastavat mukavasti vallitsevia käsityksiä, mikä tekee kirjan lukemisesta entistäkin viihdyttävämpää.

Vaikka perinteitä horjutetaan, on kirjan rakenne hyvin ortodoksinen: Plantin elämä käydään läpi kronologisesti aina vuoden 1948 syntymästä vuoteen 2013 saakka, eikä aiheesta poiketa missään vaiheessa kauas. Valokeila kääntyy vuorotellen jokaiseen kokoonpanoon jossa Plant vaikutti ja etenkin entisten soittokavereiden haastatteluista löydetään tuiki tärkeitä palasia, joista syntyy hiljalleen omanlaisensa palapeli. Eikä tämä kuva ole suinkaan täydellisen miehen näköinen. Vokalistin suurimmat ongelmat ovat kivitalon kokoinen ego ja naiset, eikä Rees käytä silkkihansikkaita kun on aika tuoda esiin niitä inhottavampia puolia. Sivuilta löytyy siis myös likasanko-osastoa, mutta onneksi vain tarvittava annos.

Asiallisen suomennoksen kruunaama kirja on tutustumisen arvoinen ja se käy malliesimerkistä kun tulee aika pistää elämäkertoja järjestykseen. Robert Plantin sisintä tuskin kukaan voi paljastaa, mutta tämän opuksen avulla oikukkaan herran sanomisia ja tekemisiä on ainakin huomattavasti helpompi ymmärtää.

Mika Roth