Ritual Smoker ja ääni kanavalla kuusi

Ritual Smoker julkaisi loppuvuodesta 2013 esikoispitkäsoittonsa, joka herätti allekirjoittaneessa jälleen kerran ei-niin-syvästi-uinuvan kraut-rock diggarin. Bändin haastattelun virittely käynnistyi lähes välittömästi, mutta syystä jos toisestakin valmista syntyi vasta nyt.

Ritual Smoker perustettiin vuonna 2008 ja alkuperäinen ajatus oli tehdä äänekästä postrockia. Suunta muuttui kuitenkin nopeasti, vaikka vanhimmassa materiaalissa siitä voi kuulemma vielä jälkiä kuullakin. Ryhmä huomasi jo varhain soittavansa parhaiten impropohjalta ja pian mukaan tulivat stoner ja ambient, mutta osuvin termi tekijöiden mielestä voisi olla junnausrokki. Vahvan improvisaation johdosta lähes kaikki treeniksellä syntyvä materiaali myös äänitetään ja parhaat palat jalostetaan myöhemmin kipaleiksi koko porukan voimin.

Esikoispitkäsoittonne nimi on Not to Dominate, But to Serve. Tarkoittaako tuo että olette suuren yleisön palveluksessa, vai kenties musiikin puhtaita sanansaattajia?

- Olet oikeilla jäljillä. Levyn nimi kuvastaa suhdettamme musiikin tekemiseen. Kun vapauttaa itsensä turhista unelmista ja ulkoisista paineista voi vapaasti mennä minne musiikki kuljettaa. Levylle oli myös vaihtoehtoisia nimiä, mutta ajattelimme että tästä tulee raflaavampi tatuointi. Pirita (koskettimet, vokaalit, perkussiot) nimittäin lupasi jo hyvissä ajoin, että mikäli levy ikinä valmistuisi, hän tatuoi sen kannen takapuoleensa. Koska levyn kannesta ei ole helppoa kehittää kuvallista tatuointia, nimi on ainoa järkevä vaihtoehto. Pirita harkitsee nyt vakavasti levyn viivakoodin hakkaamista takalistoonsa.

Albumin vahva ja omanlaisensa soundi vakuutti mm allekirjoittaneen, mutta soundin jalostus otti aikansa vaikka kyseessä on tosiaan vasta esikoispitkäsoitto. Töitä on todella paiskittu ja treenejä kuuleman mukaan vedetty jopa neljä kertaa viikossa, eikä sovi unohtaa että pienempiä julkaisuja on takana myös jo nippu. Omin hartioin sujuivat myös albumin varsinaiset synnytystyöt, mikä antoi ryhmälle mahdollisuuden hakea soundiaan rauhassa.

- Kokeilimme tehdä pitkäsoittoa jo vuonna 2010. Emme kuitenkaan saaneet aikaan meitä miellyttävää albumikokonaisuutta, mutta sessioista julkaistiin Fore-EP. Äänityksissä ilmeni silloin myös erikoisia ongelmia. Yksittäisiä raitoja katoili, yön aikana raidat olivat vaihtaneet paikkaa, erilliset rumpuraidat olivat pakkautuneet itsestään yhdeksi raidaksi. Lopulta hajosi tietokone, eikä varmuuskopiolta palautetuilla raidoillakaan ollut paria sekuntia enempää ääntä. Tulimme siihen tulokseen, että mukanamme kulkee näkymätön tuottaja. Hän auttaa meitä ymmärtämään, mikä tekemisistämme on säilyttämisen arvoista. Hänen sanaton viestintänsä ja diktaatuurinsa on usein raivostuttavaa, mutta johtaa hyviin lopputuloksiin. Hän asuu laitteissamme ja "puhuu" mikserin kanavalla kuusi.

Huomasin että kiekkoa oli turha kuunnella arjen askareiden taustalla, sille piti todella antaa aikaa ja tilaa. Miten albumi on avautunut tekijöilleen vai vieläkö on liian aikaista antaa lopullista tuomiota?

- Lopullista tuomiota on vaikea antaa, sillä oma suhtautuminen mihin tahansa taiteeseen muuttuu ajan myötä. Meille levy on tehnyt yhdenlaisen täyden kierroksen, alun innostuksesta kyllästymisen kautta uuteen inspiraatioon. Viimeksi kappaleet avautuivat uudella tavalla, kun saimme miksaajaltamme Sampsa Väätäiseltä ensimmäiset miksaukset kuultavaksi. Yhtäkkiä se mitä oli pitkään pyöritelty ja kuunneltu satoja kertoja, näyttäytyi uudessa valossa. Se sai meidät innostumaan kappaleista uudelleen. Tämä albumi on juuri sen kuuloinen, mitä halusimme sen olevan ja olemme siihen tyytyväisiä.

Vokaalivastuu on jaettu melko tarkkaan puoliksi Jarkon ja Piritan kesken ainakin albumille päätyneillä raidoilla. Onko tämä pysyvä käytäntö ja tullaanko nelikon muita jäseniä kuulemana jossain vaiheessa?

- Bändin alkuvaiheessa Pirita lauloi enemmän, nykyisin Jarkko on enemmän äänessä. Emme ole jakaneet levyn lauluvastuuta, vaan se on sattumaa. Tulevaisuudessakin kappaleen laulaa aina se, jonka ääni sopii paremmin tunnelmaan. Etenemme musiikin ehdoilla.

Musiikissanne voi kuulla 70-luvun saksalaisten yhtyeiden kaikuja. Ovatko Neu!, varhainen Kraftwerk, Can ja kumppanit tuttuja, vai ovatko soundilliset yhteneväisyydet vain silkkaa sattumaa?

- Omaa musiikkia on vaikea verrata muihin, koska sen kuulee aina niin paljon yksityiskohtaisemmin - on mahdoton päästä sen ulkopuolelle. Siksipä näitä vertauksia on hauska kuulla, vaikka joskus tuntuu, että vertaukset kertovat enemmän siitä, mitä muuta vertaajat itse kuuntelevat. Esimerkiksi Piritan lauluääntä on verrattu jopa Björkiin ja viime aikoina soundiamme on useaan otteeseen verrattu klassisiin postpunk-bändeihin. Mainitsemasi yhtyeet ovat tuttuja osalle bändin jäsenistä. Ainakaan tietoisesti emme ole soundeja sieltä ottaneet, mutta yhtymäkohtia niiden minimalismiin on helpompi löytää.

Levynne äänimaisema on kaikesta huolimatta myös samalla lämmin ja jotenkin kuulijaa (tai ainakin minua) syleilevä. Jouduttiinko soundia hakemaan pitkään vai oliko se vain jatkuvasti odottamassa?

- Bändin soundi on tosiaan pitkällisen kehittelyn tulosta, mutta levyllä miksaajamme Sampsa nivoi kappaleiden soundimaailmat onnistuneesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja löysi levyllä kaikille elementeille omat paikkansa. Hän vei soundia omaan suuntaansa ja se miellytti meitä. Erityisesti tämä kuuluu rumpusoundeissa ja kompressoinnissa.

- Vasta jälkikäteen tajusimme että lopputuloksena syntyi jotain omaleimaista, kun levyn masteroinut Jaakko Viitalähde kirjoitti vinyylipainolle, ettei olisi päätynyt tällaiseen masteriin, mutta lopputulos on yhtyeen toivomusten mukainen ja ohjeisti säilyttämään levyn poikkeavan luonteen. Pistimme Jaakonkin kokeilemaan rajojaan. Niinpä se vinyyli sitten kuulostaakin ainakin omiin korviin todella hyvältä. Hienoa jos siihen äänimaailmaan joku muukin haluaa upota!

Olette jakaneet levynne vinyyliaikojen tyyliin kahteen eri puoleen, joista jälkimmäinen tuntuu minusta intiimimmältä ja mystisemmältä. Sieltä löytyvät myös omat suosikkini, eli Not the Freedom Song ja päätöksenä soiva Annihilating Pyre. Syntyikö kappalejärjestys helposti ja miten itse näette eri puoliskojen erot ja vahvuudet?

- Tätä levyä on mietitty aina vinyylinä, eikä sitä alun perin pitänyt julkaista cd:llä ollenkaan. Tuo kahteen puoleen jako on ollut taustalla alusta alkaen. Levylle muotoitui kappalejärjestys hyvin varhaisessa vaiheessa, emmekä haastaneet sitä itse ennen kuin levy oli jo masteroitavana. Kuuntelutimme tuolloin levyä ystävillämme, jolloin Mesmerin laulaja Miki huomautti, kannattaisiko levyn päätösraitaa vielä harkita. Vaihdoimme lopulta yhden kappaleen paikkaa ja tuntui kuin jokin olisi loksahtanyt paikalleen. Sen ansiosta molemmille puolille syntyi oma itsenäinen tunnelma.

- Meille on tärkeää, että biiseissämme on vahva tunnelma, joka määrittelee biisin sisällön. Se teki niiden järjestämisestä levylle yllättävän vaikeaa. A-puolella ajellaan aluksi penkereiden kautta, päätyen lopuksi kaasu pohjassa autobaanalle. B-puolella auto jätetään kotiin, koska kuljettaja ei ole enää ajokuntoinen.

Ritual Smoker ei pidä painetta päänsä päällä vaan jatkaa epävirallisia julkaisuja omalla tahdillaan. Kiire on myrkkyä ja tulevaisuuden tapahtumia sävyttänee myös se ääni mikserin kanavalla kuusi.

Kuvat: Johan Lacz
Mika Roth