Jukka Ässä peilaa universaaleja tunnetiloja

Jukka Ässä julkaisi Ihmisten jälkeen -albumin, jolla Jukka Salmisen kipparoima yhtye siirtyy lähemmäs kotimaisen indierockin sielun ydintä.

No niin, onnittelut tuoreen albumin johdosta. Mitä on tiedossa ihmisten jälkeen?

- Tietokirjailija Alan Weismanin ennuste on seuraava: "Metsä valtaisi pian kaupungit ja villieläimet vaeltelisivat kaduilla. Muuttohaukat, kotkat ja muut linnut pesisivät jäljelle jääneiden talojen parvekkeilla. Suurkaupunkien pilvenpiirtäjät romahtaisivat teräsrunkojen ruostuessa ja rapistuessa. Muutaman sadan vuoden päästä merkit ihmisen kulttuurista olisivat jo piilossa kasvillisuuden alla. Tuhansien vuosien päästä jääkausi jyräisi olemattomiin suurimman osan ihmisten jäämistöistä." Lohdullista?

Mietittäessä albumin teemoja ja aihemaailmaa tekijä näkee sen oman elämänsä kuvana, vaikka kaikki tarinat eivät välttämättä ole omakohtaisia kokemuksia. Kyse on enemmänkin universaaleista tunnetiloista ja oman itsen suhteuttamisesta ympäröivään maailmaan.

Kuunnellessani kappaleita niistä nousi aika erilaisia assosiaatioita, vaikka tyylillisesti Ihmisten jälkeen on silti ehyt ja kiinteä. Yhdessä biisissä saatoin kuulla vähän dEUSin kaikuja, toisessa taas mammuttimaisen U2:en. Mitkä albumit/artistit vaikuttivat mielestäsi vahvimmin tuoreeseen kiekkoon?

- Hmm. Ihan suoraan ei ollut mitään tiettyä bändiä mikä olisi ollut mielessä levyä tehdessä. Jotain referenssejä toki oli, mutta eipä ne kyllä tuosta levystä kuulu. Cardigans oli yksi bändi, joka mainittiin fiilikseltään ennen studioon menoa. Lähinnä siksi että teemme melodista pop-musiikkia ja heidän tuotannostaan olen aina pitänyt. Uima-allas -biisiin tehtiin 24 kitararaitaa, eli voidaanko siinä yhteydessä puhua Mogwaista..?

Hetken pohdinta tuo esiin vanhan totuuden, että kaikki kuultu musiikki vaikuttaa aina jollain tavoin omiin tuotoksiin. Tarkoitus oli kuitenkin ensisijaisesti tallentaa bändin omin soundi ja soundien sekä äänimaailman puolesta kiekko onkin erittäin ehyt, kuten jo edellä totesin. Joissain kohdin kokonaisuus jopa alistaa mielestäni liikaa omia osiaan ja jäin kaipaamaan sellaisia pieniä irtiottoja. Jäivätkö nippuun sopimattomat kipaleet sinkkujen b-puolille, vai miten virtaviivaistaminen studiossa tapahtui?

- Toisaalta taas levyllä mennään Suden hetki biisissä aamuyön välien selvittelystä Pojat huutaa -biisin riemukkaaseen isojen poikien luokkaretkeilyyn. Kaksi biisiä jäi levyltä pois, mutta ei sinänsä muusta syystä kuin levymitan pitämisessä kompaktina.

Jukka Ässä vastasi itse albumin tuotannosta ja äänitys hoidettiin yhdessä Jukka Puurulan kanssa. Etenkin äänitysurakka oli kuitenkin kokemus, jota artisti ei haluaisi enää toistaa. ”Itsensä laulattaminen” osoittautui hermoja raastavaksi puuhaksi, vaikka lopputuloksesta tulkinn juuri sellainen kuin piti.

Aavasaksa 1978, kuten pari muutakin biisiä, tuntuvat aika henkilökohtaisilta tekstiensä puolesta. Kuinka paljon ne kertovat omista kokemuksistasi ja miten paljon olet muokannut/sulauttanut tarinoita?

- Siinähän on nuori mies huoltoasemalla, jolla ei ole muuta kuin aikaa. Mahdollisuus on lähteä minne vaan, mutta jokin pidättelee kotikylässä. Tämä on tuttu aihepiiri pikkukaupungissa kasvaneelle. Tämähän on Iisa Pykärin teksti, johon annoin alkusysäyksen kertomalla idean öisestä huoltoasemasta ja siellä aikaansa tappavista ihmisistä. Muuten levyllä ei ole tarkoituksellisesti kehitetty mitään jatkuvaa tarinaa, vaan biisit ovat omia kokonaisuuksiaan.

Sanoituspuolella olet saanut tosiaan paljon vetoapua Iisalta, jolta itseltäänkin ilmestyi juuri albumi. Miten yhteistyö käynnistyi ja kuinka nuo "toisen tarinat" istuvat omaan suuhusi?

- Iisa on vanha tuttu siltä ajalta kun he asuivat Mikon (miehensä) kanssaTampereella. Reginan eka keikkakin taisi olla Semifinaalissa meidän (Tigerbombs) lämppärinä. Kappaleissahan lauletaan aika universaaleista asioista, joten tekstejä on vaivaton laulaa. Iisan näkökulma on tietysti tuoreella tavalla erilainen kuin omani, jota nimenomaan halusin mukaan tälle levylle.

Eikö olisi kuitenkin helpompaa laulaa Angelina Jolien kuin Brad Pittin silmistä?

- "Silimät tummat niin kuin syksyinen yö" lauloi ravintoloitsija Väinö Kokkikin Komisario Palmussa. Tästä on ollut versioita aika monen ihmisen silmistä.

Myös Anna Puu ja bändisi jäsenet ovat päässeet kynäilemään materiaalia. Kuinka demokraattinen yhtye Jukka Ässä lopulta on?

- Musiikki on minun ja kyllä mä olen tässä se tyyppi joka sanoo viimeisen sanan. Mutta olisihan se täysin tyhmää, jos en kuuntelisi lahjakkaiden ihmisten mielipiteitä ja ideoita kappaleita tehdessä. Musiikin tekeminen yhdessä on paljon kivempaa, enkä koe että kappale olisi yhtään vähempää minun jos siihen joku muu on tehnyt jotain. Bändinä teemme asiat yhdessä, mutta minä päätän suunnan mihin mennään.

Jukka Ässä aloittaa pian kiertueen, joka ulottuu jo toukokuun puoliväliin eikä loppua ole näkyvissä, sillä keikkoja on tarkoitus tehdä niin paljon kuin mahdollista. Tulevaisuuden muita suunnitelmia udellessa käy ilmi, että jokin johon liittyy mökki, akustinen kitara ja eräänlainen ”limited edition” –termi, on suunnitteilla, Mutta tämähän on suuri salaisuus, joten ollaan siitä vielä hiljaa.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika…

- Sen verran haluaisin sanoa että kuunnelkaa hyvää musaa!

Juuri näin, esimerkiksi Jukka Ässä tuoretta Ihmisten jälkeen –kiekkoa. Desibeli kiittää.

Kuvat: Pasi Tiitola ja Jukka Salminen
Mika Roth