The Saturnettes julkaisi keskellä synkintä syksyä toisen pitkäsoittonsa, jolla Jann Wilden ympärille syntynyt bändi löysi oman soundinsa. Aiemmat vertailut 70-luvun suuriin nimiin vaihtuivat samalla kasarin synavetoisempaan maailmaan. Desibeli kyseli ryhmän kuulumisia ja uteluihin vastasi itse nokkamies Jann Wilde.
The Saturnettesin toinen pitkäsoitto on nyt ulkona, noin kaksi vuotta kehuja keränneen esikoisen jälkeen. Mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut bändin leirissä?
- Esikoislevyn jälkeen hajaannuimme eri suuntiin ja muiden projektien pariin. Tein Volterin levyn, Henriikka keskittyi omaan proggikseen, Ristolla on Mushaboom ja Kaide on tehnyt soololevyä. Aloitin yhteistyön saksalaisen Kiki Suddenin kanssa ja uusi The Saturnettes-levy rakennettiin bändihengailun sijaan näpertäen studiossa.
Musiikin lisäksi Wilde on näpertänyt myös kameran parissa ja levyn jokaisesta biisistä löytyy yhtyeen kotisivuilta musiikkivideo, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Mielestäni levy on soundiltaan eloisa ja iloinen, vaikka monissa lyriikoissa käsitellään mennyttä aikaa ja erilaisia menetyksiä. Tai näin ainakin minä rivit tulkitsin. Onko Jann Wilde taipuvainen jo suruisaan nostalgiaan, vai mistä tämä puolittainen teema levylle syntyi? Onko asiasta syyttäminen/kiittäminen lyriikat kanssasi rustannutta Kiki Suddenia?
- Levy syntyi varsin murheellisissa merkeissä. Rakkauselämän mutkat, entisen levy-yhtiön (Hype Records) sopimussotkujen korjaaminen ja myös muut henkilökohtaiset vastoinkäymiset loivat luomisprosessille varsin ankeat puitteet. Kiki Suddenin ansiota on, että kappaleissa on syvyyttä ja verbaalista osaavuutta ja rikkautta. Kiki alunperin korjasi ja oikoluki tekstejä, sillä hän on ammatiltaan kääntäjä. Yhdestä kappaleesta puuttui muutama lause ja pyysin häneltä täydennysvinkkejä. Rivit olivat niin hyviä, että kysyin maistuisiko rock-tähteys?
Kansivihon mukaan olet soittanut levylle käytännöllisesti katsoen kaikki soittimet, mutta mitä kaikkia soittimia/laitteita käytit studiossa ja opitko prosessissa jotain uusia erikoistaitoja?
- Tämä on ensimmäinen levy, jolla pähkäilin myös kitaroiden parissa. En osaa rokata tai vinguttaa kitaralla vaan tykkään curemaisista kuvioista ja uuden aallon rämpyttelystä. Levyn ainoaan vähänkin rokkaavaan biisiin (Just Because) pyysin Ristoa vetämään soolon. Pakotin itseni soittamaan myös tönkkösuolattua plektrabassoa, vaikka rakastan melodista bassottelua. Koskettimet soitin tekniikalla, joka saa "oikeat" kosketinsoittajat nauramaan. Sovitukset kannattaa tehdä biisien ehdoilla.
Kysyttäessä kappaleiden syntyhistoriaa selviää, että Saturnettes II albumille päätyneet raidat tehtiin nimenomaan tälle bändille ja levylle, joten kyseessä ei ole mikään ylijäämätuotos. Taaksepäin katsottaessa ensimmäinen The Saturnettes –levy vaikuttaa nyt Wildesta jopa linjattomalta, kun osa kappaleista tungettiin väkisin muottiin. Tällä kertaa on opittu virheistä, minkä johdosta kokonaisuus on huomattavasti ehyempi.
- Jokaisella projektilla on oma tyylinsä. Volterille säveltäessä istun Antin kanssa alas, suljen ylimmän napin ja kampaan tukan eteen. Uutta levyä voisi vallan hyvin tituleerata soololevyksi, mutta bändimonikkeri tuo tiettyjä vapauksia, eikä henkilöidy niin vahvasti.
Esiintymislavoilla The Saturnettes tulee tuskin viihtymään vaan se jatkaa toimintaansa enemmän projektimaisena, tosin mitään ei suljeta täysin pois, vaikka elektronisen materiaalin veivaaminen livenä on haastavampaa. Haastetta tuo myös se, että Wilde ei juuri perusta taustanauhoista, joten bändin keikkoja odotellessa ei kannata pidättää hengitystään.
- Volterin kanssa tykkään kyllä keikkailla, sillä 60-luvun räminä on parasta live-musiikkia. Hommasimme juuri piirtoheittimen keikka-arsenaaliin. Lisäksi ajattelin koostaa musavideoista tunnin mittaisen The Saturnettes -elokuvan, jonka voisi lähettää kiertämään.
Levyn saatteen mukaan haluaisit saada Särkänniemeen nimeäsi kantavan laitteen. Minkäslainen vatkain kyseessä mahtaisi olla, vai olisiko kyseessä kenties jonkin sortin kummitustalo, vekkula vai huima vuoristorata?
- Possujuna.
Kuinka tiiviisti olet sulkenut ovet menneiltä bändeiltäsi. Tullaanko bändejä enää näkemään ja esimerkiksi Neon Cometsin biisejä kuulemaan vielä joskus keikoillasi?
- The Neon Comets kasattiin viime elokuussa Shitter Limited -ikoni Jukka "Onko kysyttävää?" Miettisen merkkipäivien kunniaksi. Homma toimi hyvin. Ensi vuodeksi on kaavailtu The Very Best of The Legend Himself Jann Wilde -kokoelmaa, jonka myötä The Neon Comets olisi loistava bändi mukaan. Rose Avenue ei enää palaa. Se hajosi ihan oikeasti.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
The Saturnettes julkaisi keskellä synkintä syksyä toisen pitkäsoittonsa, jolla Jann Wilden ympärille syntynyt bändi löysi oman soundinsa. Aiemmat vertailut 70-luvun suuriin nimiin vaihtuivat samalla kasarin synavetoisempaan maailmaan. Desibeli kyseli ryhmän kuulumisia ja uteluihin vastasi itse nokkamies Jann Wilde.
