18.12.2002
Klubi/Tampere
Vuoden viimeinen Aistiklubi, tarjolla kolme rockaavaa orkesteria. Vääntäydyin Klubille 10 pintaan, porukkaa oli kohtuullisesti. Eli ei siis viikonlopun tasoa, mutta tarpeeksi vaimentamaan kaikua takaseinästä. Aistimiesten pyörittämissä iltamissa on tullut tavaksi käydä, koska aina on tarjolla kolme mielenkiintoista orkesteria sieltä kuumimman kärjen niskan tuntumasta. Eli pistesijayhtyeitä vielä tässä vaiheessa. Silti täytyy taasen todeta, että kovia haastajia huohottaa marginaalissa.
Illan sai kunnian aloittaa Kotka-Savonlinna –lähtöinen Sergio. Viisimiehisen orkesterin maailmanvalloitusta estää tämän keikan perusteella enää yhtyeen kiltti poika –ulkonäkö ja se klassinen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mainion The Ship Is Mine! -eepeen kuluvan vuoden aikana julkaissut viisikko soittaa melko jyystävällä kitaravallilla riehuvaa rokkia, joihin harmoniset, kauniin melodiset suvannot tuovat sellaista otetta, että harvoin vastaava kuulee. Ja tuo harmonia säilyy upeasti myös räiskyvimmissä kitarapurkauksissa. Kolme kitaraa ja rummut juoksevat mainiosti laulaja-basisti Jari Kieloston upean äänen ja tahtia pitävän basson pillin mukaan. Loistavia valleja, kauniita suvantoja. Vierustoverini kertoi Sergion annista nousevan hivenen mieleen mainio Fugazi -orkesteri. Kotimaan rajojen sisältä vastaavia tunnelmia onkin vaikea löytää. Himoiten jään odottamaan ensi keväänä julkaistavaa uutta Sergio-materiaalia. Ei turhaan ole tätäkään orkesteria nostettu Desibelin valokeilaan. Loistava keikka!
Illan ainoa ensikertalainen meikäläisen korviin oli Helsinkiläinen avant-garden pohjalta rokkia rakentamaan lähtenyt Cucumber Farmer. Kurkkufarmarit jatkoivat lavalla vastaavalla viisimiehisellä kokoonpanolla, tosin nyt laulua oli jaettu useammalle. Samoin kolmas kitaristi keskittyi paljon keikan aikana hoitelemaan erilaisia efektejä ja hälyääniä kitaroinnin ohessa. Musiikkia voisi kuvata vaikkapa kitaravoittoiseksi trippailuksi, huumaavaa ja junnaavaa. Hivenen biisistä riippuen mielleyhtymiä nousi niin Kingston Wallin progepyrähtelyyn kuin Circlen maaniseen junnaukseen. Biisejä ja välispiikkejä tarjoiltiin niin islaminuskosta kuin kännykän käytön kieltämisestä junissa. Ja baareissa. Makeinta antia oli kuitenkin kurkkufarmarien hulppea versio Elviksen(?) biisistä, jonka sisäänjuonnossa kuultiin sen syntytarina. Elvis oli autiomaassa auton ratissa, kun yhtäkkiä juoksi ulos kuin uskonnollisen herätyksen kokeneena. Kuningas oli nähnyt Josif Stalinin pään muotoisen pilven taivaalla ja sen ansioista saimme nyt kuulla Cucumber Farmerin hoilaavaan praise the lord for his the savior...
Olen muutamaan otteeseen kokenut ja kriittisesti kommentoinut autotallirokin prinsessoiden, The Micragirlsin keikka-antia. Pääasiassa laulaja-kitaristi Marin äänen räkäisyys on ruvennut minua ottamaan tappiin. Tällä kertaa tuo seikka ei häirinnyt ja Marin ja rumpali Risun parilaulamat biisit toimivat. Bändin omaleimaisin juttu on ilman muuta Katan pimputtelemat urut, joita kyllä korostettiin tänään liikaakin. Meininki oli kuitenkin kaikkiaan toimiva, riehakas ja iloinen, mikä on rockirevittelyssä aina hyvä juttu. Tytöillä oli hauskaa ja ilonpito tarttui myös yleisöön. Välillä Mari ja Kata soittelivat urkuja kaksin, munakkaita rockhuutoja kuultiin ja jälleen yhtyeen upea Micratyyli ihastutti. Homma toimii aina vain paremmin, muttei ole menettänyt huumoriaan. Eli jälleen on käännytetty yksi Micran kyytiin liftaava rokkipoika. Antoisa ja mukavan rento iltama näin joulunalusviikolla, näitä lisää.
Ilkka Valpasvuo
