10.10.2013
Ultimaalisen rock-kukon tarina kerrotaan kerrankin siten, että Led Zeppelin on vain yksi luku muiden joukossa.
Suom. Anna Korolainen
Minerva
Robert Plant on mies joka ei pääse eroon historiastaan. Vaikka soolouraa on kertynyt jo useamman vuosikymmenen verran ja takana on joukko erilaisia bändejä, odotetaan hänen aina esittävän legendaarisia Led Zeppelinin kappaleita. Teitpä sitten kuinka erikoisia ja kokeilevia albumeita tahansa, fanit tulevat aina odottamaan, että vedät illan päätteeksi Stairway to Heavenin.
On tietysti täysin näkökannasta kiinni kokeeko tämän kaiken kirouksena vai siunauksena – Plant itse on kokenut nähtävästi kummankin vaihtoehdon äärimmäisimmät puolet elämänsä aikana, mikäli Danielsin kirjaa on uskominen. Upean äänen omaava vokalisti on härkäpäisesti kieltäytynyt vuosien ajan esittämästä niitä ”pakollisia numeroita” kolutessaan pieniä estradeja, mutta toisinaan hän on kiertänyt vanhan taisteluparinsa Jimmy Pagen kanssa, stadioneita hullaannuttaen aina uusia ja uusia sukupolvia. Mitä Plant onkaan tehnyt urallaan, siitä on ollut vaikea löytää mitään suurta suunnitelmaa, miehen luonnonlapsimaisuus vaikuttaakin aidolta ja musiikki, sekä etenkin blues rock, ovat aina olleet lähellä hänen suurta sydäntään.
Kirja käy läpi Plantin uran lähinnä kronologisessa järjestyksessä siten, että Zeppelin-vuodet on eristetty tiukasti omaksi osiokseen. Järjestystä voi pitää perusteltuna, sillä Zeppelinin tarinat on kuultu jo monen monituiseen otteeseen, mutta hetkittäin kirjailijan taipumus bändin merkityksen vähättelyyn Plantin omien soolotöiden rinnalla tahtoo hiukan häiritä. Tosiasia kun on kuitenkin kiistatta se, että Zeppelin loi rockin ja metallin historiaa, eikä Plant ole pystynyt nousemaan myöhempinä vuosina noihin sfääreihin kuin vain pariin lyhyeen otteeseen.
Britannian Midlandsissa kasvanut Robert Anthony Plant löysi jo varhain bluesin ihmeellisen maailman ja vanhempiensa kauhuksi mies loi tästä vielä itselleen ammatin. Daniels onkin kerännyt kasaan runsaasti aikalaisten tarinoita seikkailevaksi teiniksi kasvaneen Plantin ympäriltä ja samalla lukijalle rakennetaan mielenkiintoista kuvaa 60-luvun puolivälin tunnelmista alueella jossa olit joko kaivosmies, valkokaulustyöntekijä tai et mitään. 16 vuotiaana kotoaan maailmalle lähteneen laulajan varhaiset vuodet musiikin parissa läpivalaistaan yksityiskohtaisesti ja bändihistoriasta löytyy runsaasti hauskoja anekdootteja. Historiasta nostetaan myös esiin The Crawling King Snakes ja Band of Joy - yhtyeet joissa Plant tutustui tulevaan Zeppelin-kannuttaja John ”Bonzo” Bonhamiin.
Vasta yhteistyö Pagen kanssa nosti kuitenkin Plantin suurempaan tietoisuuteen ja vuosien 1968-1980 kautta puidaan kirjassa, jos ei nyt perinpohjaisesti niin ainakin riittävästi. Vuodesta 1982 käynnistynyt sooloura nostetaan luonnollisesti suureen rooliin ja miehen saavutukset käydään läpi paikoin ehkä turhankin tunnollisesti. Plantin kokeilut erilaisten soundien ja mm. elektronisen musiikin kanssa saavat Danielsilta ehtymätöntä ymmärrystä, ja kirjan myötä itsekin tuohon kauteen tutustuneena täytyy todeta, että Plant ei ole välttämättä saanut ansaitsemaansa kiitosta kaikista myöhemmistä töistään.
Robert Plant on vuosien saatossa laukonut lukuisia harkitsemattomia lausuntoja ja antanut sammakoiden loikkia suustaan, mutta todellista henkilöä myytin takaa Daniels ei kykene saamaan esiin. Plantin itsensä syvät haastattelut olisivat saattaneet auttaa asiaa, mutta muusikko Plantin uran opus valaisee perinpohjaisesti.
Mika Roth
