Pihka ja myrsky - raikasta ja herkkää stadionpoppia

Tuore nimi bändikartalla Pihka ja myrsky on Ukkosmaineesta tutun Lasse Turusen ja Stellasta tutun Heikki Marttilan yhteinen pop-yhtye. Lasse, onko kyseessä nimenomaan osiensa summa - eli tätä yhtyettä ei olisi ilman Turusta ja Marttilaa? Nämä biisit eivät voisi olla sen enempää Ukkosmainetta kuin Stellaa?

- Kyllä tästä selkeästi enemmän minua voi syyttää. Eli minun kynästäni nämä biisit ovat lähtöisin ja minun visiotani tässä seurataan. Heikki on hyvin olennainen osa sen toteutusta. Halusin Heikin mukaan koska tiedän mihin hän pystyy, enkä itse pystyisi moiseen. Eli loistaviin kitarasovituksiin ja selkeään miksaukseen.

- Ukkosmainetta nämä biisit eivät voisi olla, koska siihen juttuun tarvitaan ehdottomasti kyseisen yhtyeen toinen puolisko Ville Karttunen. Se on ihan oma juttunsa, olemme Villen kanssa aika erilaisia musadiggareita. Erilaisuus saa aikaan hienoja juttuja, mutta nyt koin että on aika seurata pelkästään omaa kutsumusta.

Tulevaa albumia sisään ajavan nelibiisisen EP:n saatteessa todetaan että Pihka ja myrsky on muhinut pitkään pöytälaatikossa. Kuinka pitkään ja mikä oli se mikä sai pyörät lopulta pyörimään?

- Pyörät sai pyörimään uskallus. Olen pitkään tiennyt että miltä haluaisin unelmieni musiikin kuulostavan, mutta en ole uskaltanut toteuttaa sitä unelmaa. Sehän maksaa, laitteet maksavat ja studio maksaa. Olen pelännyt että ihmiset nauravat minulle kun laitan rahojani ja aikaani omaan juttuuni. Tämä pelko on tietenkin täyttä höpsöyttä. Tajusin sen, tajusin että nyt en tuhlaa enää elämääni höpsöön pelkäämiseen ja muiden ihmisten ajattelemiseen, vaan uskallan toteuttaa itseäni.

Milloin albumi tulee ja millaisia tavoitteita olette itse sille asettaneet?

- Albumi valmistunee marraskuussa ja se tulee ulos ensi vuoden alussa. Ei pysty vielä sanomaan tarkemmin, koska mahdollinen yhteistyökuvio on vireillä. Tavoite on saada valtakunnallista radiosoittoa, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan yhtyeeseen. Uskon vakaasti että tästä voisi moni pitää, kuten Ukkosmaineesta ja Stellastakin.

Totesin nelibiisisestä arviossani että: "P & M yhdistää Marttilan isot pop-kaaret Turusen imelähkön sokeriseen lauluun ja sen haikeuden mukanaan tuomaan intiimiyden tunteeseen. Turunen ei lähtenyt muokkaamaan sivupersoonansa Klaus Thunderin kaihoisaa ilmaisutapaa, mutta kun keittoon yhdistää Ukkosmaineen höpöelektron sijaan oikeasti laajakankaiset pop-sovitukset, katoaa niistä iso osa sitä vekkulia pilkettä mikä Ukkosmaineessa - koukkujen ohella - viehättää. Toisaalta, biisikynä on myös Pihkan ja myrskyn kohdalla mukavan terävä. Tyylipuhdasta isoluista poppia hyvällä imulla ja komeilla sovituksilla." Mainitsin myös laatusanan stadionpop. Miltä luonnehdinnat vaikuttavat?

- Heh, hauskaa että lauluni kuulostaa imelältä! Ymmärrän sen, vaikka ei se omiin korviin sellaiselta kuulosta. Stadionpop tulee varmasti siitä että molemmat, Heikki ja minä fanitamme U2:ta ja sen kaltaista soundimaailmaa. Se musiikki, jota eniten kotonani kuuntelen, voidaan luokitella stadionpopiksi. Olemme tehneet itseämme miellyttävää musiikkia, mitään keinoja kaihtamatta.

Miksi Pihka ja myrsky - onko projektin nimellä jokin soundia tai biisin aiheita leimaava merkitys?

- Pidän sanasta pihka, joskus mietin sitä taiteilijanimekseni. Erään kaverini kanssa sitten mietittiin että yhtyeen nimi voisi olla tuo ja jotain. Jotain runopoikamaista hurjuutta siinä haettiin, heh! Pidän nimestä, se vie samoille taajuuksille kuin Pariisin Kevät, Sigur Ros tai Imagine Dragons.

Onko Turusen ja Marttilan yhteinen visio kitkaton vai joudutteko isostikin vääntämään lopullisesta ilmeestä?

- Heikki taisi käyttää ilmaisua "kuherruskuukausi". Nyt pitää tehdä paljon musaa kun on niin helppoa ja hauskaa! Eli kitkattomasti menee juuri nyt. Tätä ounastelinkin, tiesinhän millainen kaveri Heikki on, ja minkälaisia juttuja häneltä voi odottaa.

- Homma kulki niin että minä tein demon, jossa oli demorummut ja valmiit syntikat. Sitten Variksen Mikko soitti oikeat rummut, jonka jälkeen Heikki sai maalailla kitaramaailmansa siihen päälle. Se on niin ihanan melodista ja täyteläistä!

- Heikkihän ei viime vuosina enää ole soittanut paljoakaan tuolla The Edge -tyylisellä trademark-soundillaan. Kaipasin kuitenkin juuri sitä edgeä tälle levylle ja sitä sain!

Tulevaisuudessa siintäville keikoille yhtye kasvaa kuusihenkiseksi. Onko roolit jo täytetty ja miksi juuri tämänkokoinen live-kokoonpano?

- Juu, roolit on täytetty! Paljon lauluvoimaa löytyy soittajista, stemmalaulanta on meille hyvin tärkeä tekijä. Kaikki nämä livekokoonpanon tyypit muuten tulevat marraskuussa studioonkin, eli hieman muuttuu kuvio EP:n tekemisestä.

Mihin tarpeeseen suomalaisella pop-kentällä Pihka ja myrsky vastaa?

- Kuulen tällä levyllä sen muodikkaan davidguettamaisen basarijynkytyksen, mutta siihen on yhdistetty U2/Killers-henkistä kitarointia. Minusta tämä yhdistelmä on sangen raikas ja teknisesti olemme toteuttaneet sen hyvin.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Pihka ja myrsky/Mirella Pekkonen, video: Jussi Turunen