19.09.2013
The New Tigers julkaisi juuri toisen pitkäsoittonsa The Badgerin, jolla soundiaan kehittänyt ja kokoonpanoaan muuttanut ryhmä ottaa selviä kehitysaskeleita eteenpäin. Mutta miksi albumi nimettiin mäyräksi, miten kaikki sujui ja mitä on luvassa tulevaisuudessa? Mm. näihin kysymyksiin vastasivat Valtteri, Appu ja tuore rumpali Ville.
Olitte Desibelin haastattelussa alkuvuodesta 2011, jolloin moni asia oli toisin. Debyyttialbuminne oli vasta työn alla ja kokoonpanokin oli hiukan erilainen kuin nykyään. Mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua?
Valtteri: - Silloin ei tainnut vielä ollut tietoa, että Soliti-levy-yhtiö alkaisi julkaisemaan meitä, eli se on tietysti yksi iso muutos. Olemme ekan levyn jälkeen soittaneet aika ison määrän keikkoja Suomen lisäksi Iso-Britanniassa, Virossa, Ruotsissa, Norjassa ja Belgiassa. Keikkojen välissä ollaan treenailtu ja tehty uusia biisejä. Keväällä 2012 meiltä tuli 7" yhdessä tukholmalaisen Top Sound -bändin kanssa, jossa versioimme toistemme biisejä. Nyt keväällä 2013 Ville tuli mukaan, kun Kece sai töitä Sveitsistä ja muutti sinne. New Tigers tarvitsi Keceä, mutta YK tarvitsi vielä enemmän. Pitäähän maailman asiat laittaa rullaamaan! Onneksi mukaan tuli Ville, joka on huippu rumpali ja ennalta tuttu miekkonen. Hän on myös mahtava sovittaja ja hänellä on paljon ideoita äänitysvaiheessa, joten ei olisi paremmin voinut mennä.
Julkaisitte juuri toisen albuminne, joka on kasteessa saanut nimekseen The Badger. Oletteko löytäneet sisäiset mäyränne, vai mistä tuo nimi oikein juontuu?
Valtteri: - Se nimi taisi tulla siitä kun mietittiin mitä kanteen voisi tulla. Jostain tuli idea mäyrästä, ja sitten kun sopiva kuva valittiin, tuntui se nimikin olevan ihan paikallaan.
Appu: - Itse asiassa mäyrä tuli ensin mieleen nimeksi, en tiedä mistä. Naapurini mukaan kerrostalomme takaisessa metsikössä asuu mäyrä, en ole sitä itse nähnyt tai kuullut mutta ehkä sen henki tuli paikalle vaatimaan tunnustusta.
Kaikki The Badgerin yhdeksän kappaletta on merkitty bändin nimiin ja tuottamiksi. Voitteko hiukan valottaa miten kappaleet normaalisti syntyvät tiikereitten pajalla?
Valtteri: - Aika usein joko Appu tai minä olen kehittänyt jotain - valmiin biisin tai jonkun aihion tai osasen - kotona, ja sitten sitä treenaillaan yhdessä hyvinkin vapaamielisesti, ja siitä syntyy yhteisvoimin se lopullinen kappale. Joskus mitään esivalmisteluja ei edes ole tehty, vaan kappaleet syntyvät tyhjästä vaan soittelemalla. Ne ovat aika selittämättömiä ja maagisia hetkiä! Appu nauhoittaa useimmat treenit, joten sieltä voi myöhemmin kuunnella ja poimia joitain hyviä juttuja, joita kannattaa työstää eteenpäin.
Ville: - Tällä kertaa oli myös muutama biisi jotka äänitysvaiheessa löysivät lopullisen muotonsa, äänitettiin suhteellisen yksinkertaiset pohjat ja biisit rakentuivat äänittämällä näitten päälle eri soittimia. Tämä metodi oli sinänsä jännittävä koska lopputulosta ei voinut tietää etukäteen, vasta miksauksessa näyttäytyi että "ahaa, tällainen biisi tämä onkin!". Tästä esimerkkinä Mercury ja Blue Fell. Tosin nämäkin biisit olivat melodioiltaan melko valmiiksi sävellettyjä alunperin. Ehkä suurin osa biiseistä olivat kuitenkin enemmän bändisoittelulla sovitettuja. Itse pidän siitä että eri metodeja voi käyttää tarpeen mukaan kunhan lopputulos on hyvä.
Appu: Olemme ehkä olleet aika jääräpäisiä pysymään kerran syntyneissä sovituksissa, mutta nyt joidenkin kappaleiden kohdalla uskalsimme vielä purkaa ne myöhemmin osiin, ja sitten kokosimme ne kasaan entistä parempina.
Soitinarsenaalinne ja soitinten käyttötavat ovat laajentuneet sitten debyytin. Esimerkiksi Don't Know Where to Go on taustoiltaan todella mielenkiintoinen tapaus ja päätöksenä kuultava Gentle Rock on äänimaisemaltaan erittäin avara ja siitä voi löytää hauskoja pikku juttuja vaikka kuinka paljon. Studiossa taisikin olla hauskaa ja inspiroivaa, ellen aivan väärin veikkaa?
Valtteri: - Kyllä, olihan se aika hauskaa ja luovaa. Etenkin ihan tuoreemmissa biiseissä kuten Mercury ja Blue Fell tai tuo Gentle Rock tehtiin tuota studiossa sovittamista paljon enemmän, kun niitä ei olla vielä livenä eikä paljoa treeneissäkään soitettu. Esimerkiksi tuota Don't Know Where to Go kappaletta ollaan soiteltu keikoilla ainakin muutaman vuoden.
Etenkin kiekon jälkimmäisellä puoliskolla biisien pituudet venyvät melkoisesti. Yksikään kappale ei kuitenkaan ns. laahaa ja esimerkiksi lähes kahdeksanminuuttiseksi kasvava Quicksilver tuntuu juuri sopivan kokoiselta, ellei se peräti jopa lopu hiukan turhan nopeasti. Miten itse näette ja koette nämä kiekon pidemmät kappaleet? Olisiko joitain rönsyjä pitänyt sittenkin oksia vai tulevatko biisit kenties kasvamaan entisestään live-tilanteessa?
Valtteri: - En olisi ikinä uskonut että Quicksilver olisi niin pitkä, sehän on vain muutama säe ja kertosäe, ja soolo. Ajattelin että se olisi 4 minuutin pop-biisi. Ei me olla tehty mitään tarkoituksella pitkäksi, jotenkin biisit löytävät itselleen parhaan pituuden soittelemalla, aika luontevasti. Keikoilla niiden pituus vaihtelee toisinaan, eikä aina välttämättä pitempään suuntaan. Joskus ollaan soitettu myös miniversiota esim ekalevyn viimeisestä kappaleesta.
Omiksi suosikeikseni ovat soittokertojen myötä nousseet toisena soiva Secondary City ja edellä mainittu Quicksilver, mutta mitkä biisit ovat itse tekijöiden mielestä tällä hetkellä ne onnistuneimmat?
Ville: - Pidän oikeastaan ihan jokaisesta biisistä, ei tuntunut siltä että tuli mukaan mitään täytebiisejä, ehkä työstimme niitä biisejä siihen asti kun jokaisen kohdalla tuntui että "nyt tuli tosi hyvä biisi!", olisi tuntunut tylsältä ottaa mukaan joitakin jotka olisivat tuntuneet vähän huonommilta kun muut. Henkilökohtaiset suosikkini voisi olla ainakin Mercury, Blue Fell, Gentle Rock ja Where is It.
Entä jäikö joukosta pois joitain kappaleita, joita tulemme kenties kuulemaan myöhemmin - mahdollisesti hiukan päivitetyssä muodossa?
Valtteri: - Ainakin yksi kappale jäi, sellainen aika 60-lukulainen ja haikea. Se ei olisi ehkä istunut kokonaisuuteen niin hyvin, vaikka olikin ihan hyvä. Ei myöskään saatu siihen sanoja tehdyksi määräaikaan mennessä. Ekalevyn jälkeen tehtiin sellainen digitaalinen EP, ehkä nytkin voisi ajatella jotain sellaista myöhemmin.
Uuden albumin biisit tulevat varmasti muuttamaan live-settiänne, mutta miten muuten meininki on muuttunut live-tilanteessa?
Valtteri: - Vaikea sanoa. Kece piti aika usein hassua oranssia peruukkia keikalla, en tiedä laittaako Ville sen päähänsä ikinä. Ainakin siten. Ehkä meille on väkisinkin tapahtunut se, että soitamme ja laulamme vähän paremmin kuin aluksi, johtuen siitä kun ollaan soiteltu niin paljon. Joskus mukanamme on The Amazing Overhead Projector Inevitable, eli piirtoheittimellä toteutettu huikea visuaalinen kokemus!
Ville: - En ehkä aio pitää hassua oranssia peruukkia, haluan luoda oman roolini enkä kopioida edeltäjääni! Ehkä joku muunvärinen peruukki voisi olla juuri se oma juttu. Mahdollisesti voisi tuoda myös koiran seuraksi lavalle jos sellainen löytyisi.
Teittekö kaikki kappaleet varta vasten uudelle levylle, vai onko mukana jotain vanhempaa materiaalia? Kysyn tätä lähinnä siksi, kun ihmettelen ja ihastelen levyn rikasta tunnelmakirjoa.
Valtteri: - Don't Know Where to Go on jo varmaan keväältä 2011. Samoin Quicksilver on melko vanha, se esitettiin ekaa kertaa keikalla jo helmikuussa 2012. Where is It taitaa myös olla vanhimmasta päästä. Mutta kyllä ne on kirjoitettu varta vasten levylle ainakin siinä mielessä, etteivät ne ole ekan levyn ylijäämäkappaleita.
Appu: - Levyn uusin sävellys Mercury taas taisi syntyä vasta toukokuussa 2013.
Leikitäänpä pientä ajatusleikkiä; tulevaisuudessa olette myyneet miljoonia ja biisejänne versioidaan ympäri maailmaa. Levy-yhtiönne päättää kasata kunnon tribuuttilevyn kulunkeja säästämättä ja on aika kysellä kuka tulisi esittämään ja mitä. Mainioita tulkitsijoita ja hienoja yhtyeitä on tietysti ollut kautta aikain, mutta itse haluaisitte levylle vierailemaan juurikin seuraavat artistit ja bändit…
Ville: - Ruotsalainen Top Sound voisi ainakin olla yksi, he versioivat New Tigers/ Top Sound -splitsinglellä varsin hyvin New Tigersiä. Toiset voisi olla vaikkapa Prince, Ariel Pink, Beach Boys, Tenniscoats ja Todd Rundgren.
Appu: - Juuri nyt voisi kiinnostaa kuulla versioita esimerkiksi Circleltä (tai Falconilta), David Sylvianilta ja Fran Perealta.
Valtteri: - Biisiä Secondary City kutsuttiin ennen nimen keksimistä nimellä "soul-biisi", joten olisi hauska kuulla siitä vaikka Dusty Springfield-tyylinen versio, vaikka ikävä kyllä itse Dustyn mukaan saaminen ei tietenkään onnistuisi.
Siinä se sitten olikin, kiitokset yhtyeelle haastattelusta. The New Tigers keikkailee tuoreen levyn myötä seuraavissa paikoissa, joten kannattaa olla tarkkana siellä ulkona.
28.9. Helsinki, Kuudes Linja
18.10. Turku, Dynamo
25.10. Madrid, Spain (Dias Nordicos)
07.11. Helsinki, Tavastia-klubi (w/ Wire(UK))
15.11. Tampere, Doris
27.11. Helsinki, Le Bonk
Kuvat: Appu Jasu
Mika Roth
