13.09.2013
Pentti Olavi Syrjälän uusin teos on eräänlainen soiva runokirja, joka esittelee kuulijalle perinteitä kunnioittavan tankarunouden ja runoista sävelletyt laulut.
LoveSeal
Pentti Olavi Syrjälä on jo aiemmin julkaissut runojaan kirjamuodossa, ja noista teoksista on syntynyt myös ainakin yksi elokuva sekä lyhytelokuva. Kolmannen runokirjan myötä mukaan on tullut musiikki, joka on niin ikään ollut Syrjälän yksi intohimon kohde jo nuoruudesta saakka. Ikävän toinen puoli onkin luojansa mukaan eräänlainen soiva runokirja, sisältäähän se alkuperäisten tankarunojen lisäksi niistä sävelletyt laulut.
Syrjälä on viehtynyt japanilaiseen tanka-runouteen, jossa rakkauden herättämiä tuntemuksia ja käsitteitä esitetään viisirivisillä runoilla. Näistä viisirivisistä osista on solmittu ovelasti kokonaisia sanoituksia, jotka tekevät samalla kunniaa alkuperäiselle japanilaiselle tekniikalle. Rivit on jaettu oikeaoppisesti viiteen tavukappaleeseen, joiden rakenteet toistavat perinteistä 5-7-5-7-7 tavurytmiä. Tanka-runouteen kuuluu olennaisena osana myös se, että irtonaisista sanoista ei periaatteessa voi osoittaa suoraan mistä on kyse, mutta yhdessä sanat sulautuvat selkeäksi viestiksi, joka yhdistää rakastavaiset. Näissä kohdin Syrjälä ei ole jaksanut pysyä aina tiukasti perinteissä, sillä hetkittäin asiat sanotaan hyvinkin suorasti, mikä ei toisaalta ole lainkaan paha asia. Metaforia kun mahtuu yhteen kappaleeseen ongelmitta vain sen tietyn verran.
Kuten runokokoelman otsikkokin kertoo, Syrjälä tarjoaa välähdyksiä rakkauden eri vaiheista, kulmista ja ilmenemismuodoista. Rakkaus ei ole mikään itsestäänselvyys, kaikkea muuta, mutta kaikista vastuksista huolimatta se on silti tavoittelemisen arvoista ja, jos onni on myötä, lopulta kaiken tieltään voittavaa. Runolehtisen kuvituksesta ja taitosta on vastannut Juha Harju, joka on saanut tavallisen cd-vihkosen mitat riittämään niin hyvin, että kyseessä on suorastaan joukko pieniä taideteoksia. Piirrokset ja harkiten valitut harvat värit tukevatkin sanojen luonnosmaisia vetäisyjä, eikä voi kuin harmitella ettei käsissä ole vinyylilevyä ja kunnon kokoisia kansia.
Syrjälän musiikillisena apuna on toiminut Lasse Asu, vanha ”naapurin poika”, josta vuosien saatossa oli kehkeytynyt musiikin ammattilainen. Asu vastaakin kaikista sovituksista, tuotannosta sekä useista soittimista ja usein myös laulusta. Runoista on kehkeytynyt Asun johtaman yhtyeen käsissä joukko intiimejä pikku lauluja, jotka ovat tyylillisesti mielenkiintoinen keitos mm folkin, iskelmän, laulelman, popin ja tanssimusiikin saralta. Parhaimmillaan biisit svengaavatkin kuin hotellin yöbaariin päätynyt Ultra Bra, joka ei enää yritä pusertaa itsestään hittejä, vaan antaa tilanteen vain viedä itseään eteenpäin. Kevyesti rokkaava Kaikesta tyhjä herättelee jopa ajatuksia Maaritin suuntaan, mikä ei tässä yhteydessä ole ainakaan huono asia.
Runoista upeimmat saavat mielen askartelemaan ja vihkosen antamia etuja on myös se, että runot eivät tarvitse tuekseen välttämättä musiikkia. Toisaalta kappaleita voi kuunnella täysin vapaasti missä järjestyksessä tahansa, eikä runojen rytmi kärsi siitä millään tavoin. Ikävän toinen puoli – lauluja ja runoja rakkaudesta onkin monipuolinen ja monella tavoin yllättävä irtiotto niin runouden ja musiikin rajamailla.
Mika Roth
