Jalometalli 2013, lauantai

Jalometallin lauantai oli yrmykasvoisempi juhlap�iv�.

Pieniss� j�lkih�rhel�iss� pitkin Oulua patikoidessa tuumailin miten mukavaa on, kun b�ndit eiv�t aloita aikaisin. Saa rauhassa makustella tuoreita kokemuksia ja valmistautua uusiin. Vaikka p�iv� oli mit� l�mp�isin ja olotila mit� sopivin, v�kisinkin Teatrian yll� vaani tumma pilvi. D.R.I.:n peruuntuminen viime metreill� teki hallaa Jalometallin aikatauluille ja lauantailta puuttui kunnollinen t�ky. Eip� sill�, ett� olisi kovinkaan montaa n�ihin tiloihin mahtuvaa orkesteria, jonka saattaisi sijoittaa Slayerin rinnalle sek� kiinnostuksen ett� yleis�m��r�n suhteen, mutta vallitsevat olosuhteet nakersivat odotuksia.

Ensimm�iseksi aktiksi valikoitui sis�lavalla tuimaa vanhan kansan blackia visvaisella otteella r�hj��v� Archgoat. Ensimm�isen aallon mustaa sahausta ja death metal-fiiliksi� paheellisiin teatraalisuuksiin siitt�v� orkesteri on tietyll� tapaa viihdytt�v� sek� levyll� ett� lavalla. Musiikki on yksiulotteista ja monotonista sek� hyv�ss� ett� pahassa, sill� siin� miss� ulosanti k�y pidemm�n p��lle v�kisinkin puuduttavaksi, on siihen kuuluva kiehtovuus ja ominaisfiilis vahvasti sidoksissa nimenomaan v�linpit�m�tt�m�n tasaiseen etenemistahtiin.

Haudan takaa m�ristyt biisien tittelit, primitiivinen visuaalinen n�kemys ja Goddess of the Abyss of Gravesin tapaiset riemastuttavan rienaavat jyr�ykset tekiv�t keikasta v�hint��nkin n�kemisen arvoisen � ja toden totta on my�s se, ett� ei t�llaisia ikiaikaisia pahuuden ry�ppyj� ole ainakaan lis�� tulossa. Kuka vain voi soittaa Archgoatin tapaista musiikkia, mutta vain aniharvat saavat sen tuntumaan oikeanlaiselta. T�ss� yhtyeess� on jotain perinpohjaisesti vialla, ja juuri siksi se on muistettava.

Koitettiin siin� sivussa k�yd� v�h�n ymm�rt�m�ss� torniolaista Nistikkoa, mutta se b�ndi grindasi niin nopeasti, ett� ei n�hty kuin roudaustauko. No mutta, ohjelmistoon saapui sit� my�t� saksalaista thrashia, mit�p� muutakaan. Holy Moses on yksi vanhimpia pikaisemman teutonimetallin saralla toimivia kokoonpanoja, mutta suuremman suosion kannalta b�ndi on j��nyt kultivoituneempien kuulijoiden tietoisuuteen � mik�p� siis parempi esiintymisareena kuin Jalometalli.

Erityisen Holy Mosesista tekee naisvokalisti Sabina Classen, joka 80-luvun alun jakaantunutta Saksaa ajatellen tuntuu rohkealta esitaistelijalta. Eik� Classen lainkaan hassumpi hevivokalisti olekaan, ��nt� irtoaa ja vauhtiakin on aivan riitt�miin. Niinp� saattoi hyvin olla, ett� lauantaina j�hme�t saksalaiset ker�siv�t aktiivisimman ja riehakkaimman yleis�n, ja ihmisill� n�ytti olevan varsin hyv�� aikaa. P��tellen erityisesti Classenin ansaitsemasta huomiosta, eip� se energinen naiskauneus lainkaan pahaa tee rumien ja yrmyisesti virnuilevien ukonk�ril�iden keskell�.

Niihin liittyen, seuraavana olikin ohjelmassa kuopiolainen Deathchain, joka oli v�rv�tty D.R.I.:t� korvaamaan. Ei hassummin korvattu, ja etuk�teen uumoilinkin, ett� t�ss� kohtaa voisi t�n��n l�hte� komeasti lapasesta. Vaan aika ankeaksi j�i tunnelma, vaikka Deathchain koitti parhaansa mukaan saada salin kylm�ksi ja uhkaavaksi paikaksi.

Tuoreella Ritual Death Metal �l�tyll� entist� kauemmas thrash-juuristaan matkannut orkesteri ei l�ysi� l�nkytellyt lavallakaan, ja v�lill� tunnelma tanakan jyr�yksen, aavemaisten kappalev�lien ja ehdottoman tiukan asenteen ep�pyh�ss� kolminaisuudessa kohosi aivan omanlaisekseen. Sitten sit� huomasikin taas katsoa ymp�rilleen ja tajusi miten v�lj�� ja aneemista salissa oli. Vaan eip� sovi b�ndin syyksi se, kovasti ryskyi Bathory �coveria my�ten.

Seuraavaksi p��lavalle kohonnut Tankard kuulosti kyll� jo ennalta sen verran tympe�lt� bissehevilt�, ett� p��timme suosiolla suunnata siksi aikaa muihin aktiviteetteihin, ja palata sitten Naglfariksi takaisin sis�lavalle. Ruotsalaista blackia oli siis ohjelmassa, ja aika ylv�st� tunnelmaahan ne uumajalaiset v�litt�v�t. Ei tulekaan kovin usein nyky��n en�� kuultua t�llaista 90-luvun puoliv�liin syntyhetki�ns� j�ljitt�v�� sohlausta, miss� melodiat ja mutkikkaammat, eeppisiinkin mittasuhteisiin ylt�v�t biisirakenteet kantavat vahvemmin kuin jumalpilkka.

Sis�lavan puuroinen soundimaailma ja edelleenkin kohtalaisen v�lj�hk� yleismeno suhteessa v�h�n aktiivisempaan kolmoslavaan ja aurinkoisen illan loppumetreihin veiv�t tutkimaan kotimaista aihetta nimelt� Vermivore. Eip� siit� saatu irti kuin parin biisin verran, mutta munakas rytke tuli kyll� ihan kuin tilauksesta. R�pl�tyksi� ja pikajyr��mist� oli jo saatu aivan riitt�miin, joten t�ss� kohtaa p�iv�n rytmitys osui kohdilleen. B�ndill�h�n oli ihan lupaavasti yleis��kin l�sn� ja kaiken kaikkiaan hyv� meininki.

Jos t�ss� kohtaa p�iv�n tunnelma kokikin selke�n nousun niin loppua kohden se kyll� laski kuin nautael�imen h�nt�. Blasphemy esiintyi paraatipaikalla p��lavalla, mutta oli siihen menness� ainut my�h�ss� ollut b�ndi. Tyypit saapuivat syyst� tai toisesta lavalle virittelem��n soittimiaan yli 20 minuuttia my�h�ss�, ja sittenkin kun homma lopulta alkoi, oli se varsinainen aneemisuuden riemuvoitto. Sama minne siirtyi katsomaan, olivat soundit silkkaa puuroa, eik� b�ndin ulosannin laadusta muutenkaan kovin kaksisia n�kemyksi� ollut mahdollista esitt��.

Tyylisuunta on jokseenkin samantapaista vanhaa blackia kuin Archgoatilla, mutta kiehtovuus oli vaihtunut v�symykseksi jo muutaman biisin kuluessa ja kiinnostus kehittyv�ksi ketutukseksi, kun venyneen odotuksen palkinto oli melkoisen mit�t�n, eik� mist��n saanut mit��n selkoa. Nyt meni siis musavisat reisille, ja kun se j�ljell� ollut toinen kanadalaisorkesteri Voivod se vasta erikoismusiikkia tarjoisikin, totesimme festareiden olevan t�ll� er�� t�ss�.

Kiitokset siis Ouluun, tapahtuma on edelleen mukava ja pienehk�ydess��n miellytt�v� k�yd�. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan viel� monta ja monenlaista Jalometallia.

Perjantain hevimetallien pariin p��set t�st�.

Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Teemu Nordlund