Flow Festival 2013, lauantai

Ilomielinen lauantaipäivä painottui viihdyttäviin suomirap-kokoonpanoihin. Illan pääesiintyjäkään ei jättänyt takuulla ketään viileäksi.

Lauantain ensimmäiseksi aktiksi valikoitui Karri Koira ja hyvä niin. Karri Koiran, Ruudolfin ja tällä kertaa DJ-pöydän takana edustaneen Ebonaattorin show on liki täydellinen viihdetuote, joka jaksaa hymyilyttää kerrasta toiseen. Helposti omaksuttavaa, mutta silti kekseliästä kotimaista hiphop-R&B:ta, hyväntuulista huumoria ja itsensä likoon heittämistä on vaikea vastustaa.

Erityisesti kaksinkertainen rapin suomenmestari Ruudolf on täysin suvereeni showmies. Tuntuu, että kaikki mihin herra Kulmala koskee, muuttuu vähintäänkin päällystetyksi kullaksi. Harva pystyy esimerkiksi olemaan edukseen valkoisissa farkuissa ja ilman paitaa, mutta jopa tässä Ruudolf onnistuu. Karri Koira ja Ruudolf ovat myös poikkeuksellisen esimerkillisiä idoleita nuorille. Hyvän fyysisen ja henkisen olon, uskollisuuden tai vaikkapa pyöräilykypärän käyttämisen esille nostaminen ei ole koskaan ollut yhtä viileää.

Päälavalla päivää paistatellut Samae Koskinen olisi ollut enemmän edukseen pienemmällä lavalla, vaikka kappaleiden positiivinen sanoma lauantai-iltapäivään sopikin. Ahkerasti kesällä kiertänyt Korvalääke-yhtye oli vahvistettu jousisoittajilla, mutta soitto tuntui silti hieman ponnettomalta. Osan Kendrick Lamarin edellispäivän konsertin äänenpaineesta olisi voinut huoletta siirtää Samae Koskisen Korvalääkkeen äänentoistolaitteisiin. Koskisen hento ääni tuntui tulevan kuin kulman takaa, ja komeat sävellykset ja tekstit jäivät tällä kertaa ennen kaikkea taustamusiikiksi.

Mustan teltan täyttänyt Pää kii on hyvää musiikkia keskittymisvaikeuksista kärsiville. Ensimmäiseen varttiin mahtui noin kahdeksan kappaletta ja välispiikit, joissa Teemu Bergman kertoi suorasanaiset mielipiteensä Flow-yleisöstä, kalliista kaljoista ja Päivi Räsäsestä. Otto Grundströmin vierailu Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas -kappaleessa toi hyvää vaihtelua yhtyeen sinänsä toimivaan perusrymistelyyn. Pää kii taitaa olla rankan keikkakesän jälkeen kuitenkin jo hieman ylikunnossa, sillä soitto ei temmannut mukaansa yhtä tarmokkaasti kuin aiemmin.

Etelä-Helsingin hiphop-ylpeys Loost Koosin esityksessä oli vahvaa välitilinpäätöksen makua. Kappaleita kuultiin esittelyineen kaikilta neljältä levyltä ja lavalla piipahtivat vierailemassa ainakin Jodarok, Super Janne ja Joanna. Vahvasti Loost Koos -klassikoilla alkanut keikka ajautui keskivaiheilla pieneen suvantoon. Pienempi kuin kolme -albumin siivujen sekä uuden julkaisemattoman kappaleen R&B-ote oli live-tilanteeseen hieman turhan kevyt.

Flow’n lavoilla näkyi viikonlopun aikana useita loistavia esiintyjiä, ja Loost Koosin Miika Särmäkari eli Särre oli ehdottomasti yksi heistä. Miehen ulosannissa ja välispiikeissä on harvinaista lämminhenkisyyttä, josta huokuu kunnioitus yleisöä kohtaan. Myös räpätessään Särre on maamme eliittiä. Syvät teemat, punchline-huumori ja älykkäät viittaukset sulavat saumatta yhteen teksteissä. Tällä kertaa pisimmän korren vei Dängä dängään tajunnanvirtasoljunta. Loost Koosin loistobiisien määrästä kertoo se, että kaipaamaan jäi ainakin puolta tusinaa hittiä.

Cody Chesnutt on käynyt puolen vuoden sisään jo kolme kertaa Suomessa esiintymässä. Mikäs siinä, viime vuonna ilmestynyttä Landing on a Hundred -levyä kelpaakin esitellä. Pienenä yllätyksenä tuli se, miten vapautunut ja aurinkoinen esiintyjä Chesnutt oli. Kypäräpäisen samettikurkun ja sopivan sekoituksen soulia, funkia ja rouheutta tarjonneen bändin otteessa sielu lepäsi. On aina yhtä häkellyttävää, kun joku osaa laulaa täysin virheettömästi ja vaivattoman kuuloisesti, mutta silti täyttää ulosannin tunteella. Täydellisessä maailmassa Chesnuttin ja vaikkapa Pori Jazzissa haalean keikan vetäneen John Legendin suosion suhteet olisivat päälaellaan.

Suomirap-painotteiseksi muodostunutta päivää jatkoi Flow’ta varten koottu DJPP Allstars. Tuottaja, säveltäjä ja moniosaaja Perttu Mäkelä viihtyi camo-vaatteissaan taustalla antaen tilan aluksi viskibassoiselle Edu Kehäkettuselle ja aina yhtä hämmentävälle Stigille. DJPP:n ja Edun Hyvän olon konsultit -levyn härskeimmät biisit ja Stigin countryhop-hitit osuivat oikeaan aikaan ja paikkaan. Nokkela urpoilu on taiteenlaji, jonka nämä mestarit sekä myöhemmin lavalle noussut Davo hallitsevat. Rivoilun kruunasi Kullii-biisi, jonka aikana lavalle nousi kappaleen alkuperäinen inspiraation lähde Jonna. Ympyrä sulkeutui ja poskilihakset kipeytyivät samassa. Loppukeikan ajaksi tunnelma muuttui, kun lavalle astui DJPP:n luotsaama Uusi Fantasia. Hulvatonta kymmenminuuttista krautdiscojamia ja Freemanin tähdittämää Liian myöhään -rallia myöhemmin oli tyytyväinen olo.

Illan suurin tapaus oli selkeästi Nick Cave & the Bad Seedsin konsertti. Pitkään Helsingissä viihtynyt Cave ei takuulla pettänyt ihailijoitaan maanisella, yllättävänkin kiihkeällä esiintymisellään. Olin kuvitellut Caven lavapersoonan hieman etäiseksi ja vaisuksi, mutta lavalla seisoikin yleisöä lietsova saarnamies. Esimerkiksi alkupuolen Jubilee Street paisui massiiviseksi manaukseksi, joka osoitti myös The Bad Seedsin draaman- ja dynamiikantajun. Eturivin faneille ja suurelle osalle festivaaliyleisöstä konsertti oli varmasti parhaita koskaan. Oikein harmitti, ettei Caven maailma ole koskaan täysin imenyt mukaansa vaan suhde on ollut enimmäkseen vain arvostava. Flow’n konsertti kuitenkin muistutti, miksi Cave on noussut asemaansa.

Omalla kohdallani päivän suurimmat odotukset kohdistuivat Beach Houseen. Erityisesti yhtyeen uusin albumi Bloom on parhaimmillaan täysin huumaavaa unenomaista leijuntapopia. Ihanan laulaja Victoria Legrandin johdolla yhtye loihti telttaan maagisen tunnelman, mutta silti todelliset huippuhetket olivat vähissä eikä usvaisen äänimaton toiselle puolelle päässyt täysin missään vaiheessa.

Beach Housen konsertti ja moni muu esitys muistuttivat siitä, että festivaalikeikkojen onnistuminen on hyvin pienistä asioista kiinni. Esimerkiksi seisomapaikan valinta on arpapeliä, sillä on vaikea aina arvioida mistä äänentoiston sweet spot löytyy ja missä kohtaa muu yleisö käyttäytyy itselle mieleisellä tavalla. Tekniset ongelmat ja jatkuva puheensorina ovat pilanneet monta festarikeikkaa. Kun päälle lisää vielä oman vireys- ja mielentilan, on yhtälön täydellinen onnistuminen haastavaa. Lauantaina nämä kriteerit täytti parhaiten DJPP Allstars.

Flow’n perjantai
Flow’n sunnuntai

Tommi Saarikoski
Kuvat: Maija Astikainen (Karri Koira), Niklas Sandström (Loost Koos), Cody Chesnutt (Tomi Kukkonen), Noora Isoeskeli (Nick Cave)