09.08.2013
Suvilahti/Helsinki
Flow-perjantai muistutti Suvilahden alueen erityisyydestä ja tarjosi samalla viikonlopun kenties parhaan konsertin. Kotimainen draamapop oli hieman väärässä paikassa väärään aikaan ja hiphop-suosikki puolestaan paikkasi karisman puutetta äänenpaineella.
Täytyy myöntää, että itselläni on musiikkifestivaaleihin viha–rakkaus-suhde, joka melko usein kääntyy viikonlopun aikana vihan puolelle. Ajatus siitä, että muutamassa päivässä voi nähdä kymmeniä live-esityksiä on kiehtova. Käytännössä käteen jää kuitenkin liian usein vain pettymyksen aiheuttavia keikkoja, paskoja soundeja, tungosta ja jonotusta sekä tiedottomaan kuntoon itsensä saattanutta festivaalikansaa.
Flow Festivalin kohdalla posiitiviset puolet onnistuvat kuitenkin vuosi toisensa jälkeen peittoamaan negatiiviset. Harvalla festivaalilla suunnittelee jo etukäteen menevänsä alueelle mahdollisimman aikaisin, vaikka mitään etukäteen kiinnostavaa ei tapahtuisikaan. Flow’ssa pienillä asioilla ja asiakkaan kunnioittamisella on saatu aikaan ilmapiiri, jossa hauskanpito on helppoa. Alueen sokkeloista ja lavoilta löytyy paikka jokaiseen tilanteeseen ja mielentilaan. Festivaalia voi tietysti kritisoida kovista hinnoista, mutta vastineeksi saa myös paljon. Hyvä esimerkki tästä on loistava ruokavalikoima. Ei tee yhtään pahaa maksaa kymppiä gourmet-hampurilaisesta, kun on tottunut kahdeksan euron epäilyttäviin kebabpannuihin.
Pääasia festivaalilla on tietysti ohjelma, joka sekin on hämmentävän monipuolinen. Tarjontaa on jopa hieman liikaa, sillä pahimmillaan päällekkäin soittaa puusepän käden sormien verran kiinnostavia akteja. Musiikin lisäksi tarjolla oli tänä vuonna elokuvaa, taideteoksia tai vaikkapa pingiksen pelaamista. Myös erilaiset keskustelutilaisuudet ja haastattelut olivat äärimmäisen kiinnostavaa ohjelmaa. Muiden muassa Jori Hulkkonen kertoili perjantai-illan alkajaisiksi viihtyisällä backyard-alueella vaikutteistaan, tuotantotyylistään ja käyttämistään laitteista sekä soitti ohessa omia tuotoksiaan. Myös alue sinänsä on kokemus. Jos festivaali joutuu joskus luopumaan Suvilahdesta, viedään siltä suuri pala sen omaa identiteettiä.
Yksi Flow’n erikoisuuksista on Balloon 360 Stage, jolla katsomo ympäröi yhtyeen. Yksi perjantain ensimmäisistä esiintyjistä lavalla oli The Lieblings, joka julkaisee parin viikon päästä debyyttialbuminsa. Hyväntuulinen yhtye otti heti alussa haastavan lavan haltuunsa iskevien melodioiden ja mehevän kitarasärön huumaavalla yhdistelmällä. Aivan edellisten näkemieni The Lieblings -keikkojen hurmaan ei kuitenkaan päästy, sillä miksauksessa tuntui olevan koko ajan pientä ongelmaa. Kitarat sekä Sam Shinglerin laulu kuuluivat ihmeellisen heikosti ainakin omalle paikalleni. Bändin musiikki vaatisi huomattavasti kovempaa volyymia erityisesti kitaroiden osalta toimiakseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tekniset ongelmat eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että The Lieblings on kerrassaan nerokas kitarapop-yhtye, joka ei täytebiisejä harrasta. Desibeli.netin viiden tähden arvio Take Us To Your Leader -albumista ei ole tuulesta temmattu.
Yhden vuoden hienoimmista levyistä julkaissut Minä ja Ville Ahonen oli ehkä hieman yllättäenkin täyttänyt sinisen telttalavan. Draamapopin kotimainen mestari oli kuitenkin väärässä paikassa ja väärään aikaan. Perjantai-illan nousuhumalaisen yleisön sorina ei istunut yhteen Ahosen keskittymistä vaativien kappaleiden seuraksi. Lisäksi tekniset ongelmat söivät tehoa Ahosen esiintymisestä, mutta loppukeikasta koko yhtye lähti lentoon. Aluksi tuolilla istunut omituiseen kalsaripukuun pukeutunut Ahonen innostui Ennen kuin kuolen -videosta tuttuun epileptiseen tanssiin ja kävi yleisönkin puolella kääntymässä. Edellä mainittu biisi nosti jo pientä hurmosta ja päätti keikan komeasti. Vaikeista olosuhteista huolimatta keikka muistutti siitä, että syksyllä Mia-levylle tulee olemaan käyttöä.
Päälavalla esiintyneen, tiuhaan Suomessa käyneen Kendrick Lamarin suosio on itselleni pieni mysteeri. Kehutun good kid m.A.A.d city -levyn viime vuonna julkaissut Lamar on vakuuttava räppäri, mutta lopulta melko vaisu ja karismaton esiintyjä. Sekä Flow’n että Pori Jazzin keikoilla show’n puutetta yritettiin paikkailla järjettömän kovilla bassoilla, jotka muuttivat kappaleet alataajuuspuuroksi ja veivät mahdollisuuden keskittyä Lamarin monisyisiin lyriikoihin. Lamarin kappaleista muutamat (Swimming Pools (Drank), Backseat Freestyle ja Bitch, Don’t Kill My Vibe) iskevät kerrasta, mutta niihinkään rumpalista ja kosketinsoittajasta koostunut bändi ei saanut erikoista liekkiä. Lamarin veto oli pettymys hieman samaan tapaan kuin viimevuotinen ASAP Rockyn Flow-keikka.
Ennen illan päätähden Alicia Keysin keikkaa puntaroin hänen ja kiinnostavan konemusiikkituottaja Maya Jane Colesin välillä. Kun keikka alkoi, ei valintaa tarvinnut enää miettiä, sillä äärettömän tyylikäs ja elegantti Keys lunasti pääesiintyjän odotukset täysin.
Keys on paitsi loistava ja sielukas laulaja, myös karismaattinen esiintyjä, joka vaikuttaa tähtiasemastaan huolimatta huomattavasti inhimillisemmältä ja sympaattisemmalta kuin monet kollegansa yhteensä. Ihailtavaa on myös se, että Alicia Keys ei myy itseään seksillä ja paljaalla pinnalla. Hänen ei tarvitse, sillä musiikki ja hillityn tyylikäs show loistavine soittajineen ja tanssijoineen kantavat läpi keikan. Uuden levyn kappaleet nousivat livenä levyversioita isommiksi ja tietysti vanhat hitit olivat kovia - ja niitä oli enemmän kuin muistin. Pimenevässä illassa kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja tuloksena oli päivän sekä koko festivaalin paras esitys.
Sinisessä teltassa saksalainen Moderat hukutti illan päätteeksi tuhteihin bassoihin, rumpukoneisiin ja tarttuviin melodioihin. Modeselektor-duon ja Sascha Ringin eli Apparatin muodostama kokoonpano näytti, miten iskevää elektronista musiikkia tehdään tyylillä. Vaikka nostatukset olivat isoja ja bassot syviä, ei meno muuttunut missään vaiheessa yksiulotteisen väkivaltaiseksi, kuten monilla dubstep-tähdillä. Puhdistavan elektronisen musiikin kylvyn jälkeen mainio festivaalipäivä oli valmis.
Flow’n lauantai
Flow’n sunnuntai
Tommi Saarikoski
Kuvat: Niklas Sandström (The Lieblings), Samuli Pentti (Alicia Keys), Jussi Hellsten (Moderat)
