Luey – lämmintä arvokkuutta ja mysteereitä

Kuka on Luey? Hän on lauluntekijä Helsingistä jonka esikois-EP kasvoi vuosien mittaan hajanaisesta aihionipusta hiljalleen pienoiseksi mestariteokseksi. Neljän biisin mittainen debyytti yllättikin valmiudellaan ja kappaleiden loppuun asti hiotuilla muodoilla. Oli siis aika ottaa asioista selvää ja haastatella itse tekijää.

Hei minä olen Mika, kuka sinä olet?

- Olen Luey, lauluntekijä Helsingistä.

Neljän kappaleen mittainen Luey EP on käsittääkseni ensimmäinen julkaisusi. Kertoisitko hiukan matkastasi tähän pisteeseen saakka, eli kuka, mitä, miksi, miten ja missä?

- Joo, kesäkuussa julkaisemani EP on esikoiseni. Olen tehnyt biisejä vuosien kuluessa, mutta viime syksyyn mennessä kaikki olivat päätyneet demoiksi arkistoihin. Lopulta tarve saada aikaan jotain valmista kasvoi niin suureksi, että aika lailla tasan vuosi sitten vaihdoin uuteen moodiin; pakotin itseni työskentelemään tavoitehakuisesti epämääräisen haahuilun sijaan. Työstin biisieni tuotantoja kolme-neljä kuukautta. Sen jälkeen kävin studiossa äänittämässä viulut ja laulut. Ja siinä vaiheessa oltiinkin jo voiton puolella. Oli rankkaa, mutta se kannatti. Nyt en muuta haluaisi tehdäkään kuin uusia biisejä ja levyjä.

Lueyn musiikillinen tausta on klassisessa musiikissa. Nuorempana hän soitti lyömäsoittimia puhallin- ja sinfoniaorkestereissa, mutta lopulta ajatus orkesterimuusikon työstä jäi taustalle. Tätä seurasi jakso ilman musiikkia, kunnes hänen ”oli pakko laskeutua vuorilta takaisin kylään”, kuten uuden innon löytänyt muusikko toteaa.

Musiikin kuuntelijana Luey kertoo olevansa hyvin kausiluonteinen, ailahtelevainen ja epäjohdonmukainen. Jokin biisi saattaa yhtenä päivänä saada vedet tirskuvat silmistä ja toisena päivänä vaikutus on lähes kadonnut. Periodimaisuus määrittelee myös soitossa olevia artisteja, joihin tällä hetkellä kuuluu mm elokuvasäveltäjä Thomas Newman. Esikoisesi elokuvamaisuudesta en osaa sanoa, mutta pyörittäessäni levyä en voinut välttyä kuulemasta parilla raidalla kaikuja nuoresta Kate Bushista. Toisaalla olin huomaavinani pieniä yhtäläisyyksiä rauhallisempaan Emilie Autumniin.

- Kate Bushin Wuthering Heights on yksi maailmanhistorian hienoimmista biiseistä, mutta muuten en ole artistin tuotantoon kauheasti tutustunut. Ymmärtääkseni aika monet ovat kuulleet musiikissani viittauksia Bushin suuntaan. Emilie Autumn on minulle täysin tuntematon artisti, täytyypä käydä kuuntelemassa!

Esityskielenä EP:n kaikilla raidoilla palvelee englanti, eikä tähän ole tulossa muutosta. Englanninkieliset sanat istuvat vain paremmin musiikkiin ja tuntuvat omemmilta. Joitakin biisejä on toki tehty suomenkielisillä sanoituksilla, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi jääneet arkistojen kätköihin. Mutta ei sen enempää kielikysymyksiä vaan mennään eteenpäin. Etenkin kiekon toinen kappale Them Shining Shoes on mielestäni sovituksellisesti suoranainen mestariteos ja karsitumpi Bargain hiipi hitaasti ihon alle. Näin pysäyttävän valmiit siivut saavat miettimään, että ovatko kiekon kappaleet kenties vanhojakin...

- Them Shining Shoesin teema syntyi kaksi vuotta sitten. En ollut yli vuoteen saanut yhtäkään biisiä rakenteeltaan täysin valmiiksi ja koska minua ahdisti, istuin pianon ääreen tarkoituksenani tehdä “edes jotain”. Sieltä se sitten kumpusi jostain, biisin teema. Innostuin, koska jostain syystä teema toi mieleeni Hercule Poirotin muikistelevan ilmeen. Biisin alkutuotanto syntyi seuraavien päivien aikana ja sanoitus työpaikan kahvitauolla. Aluksi ajattelin, ettei sanoituksessa ole päätä eikä häntää, mutta vähän myöhemmin tajusin, mistä se kertoo. Näin tapahtuu minulle aika usein sanoitusta tehdessä, kirjoitan ilman sen kummempaa näkemystä siitä, mitä olen tekemässä. Kuin ihmeen kaupalla valmiissa sanoituksessa onkin jollain tavalla järkeä, en vain itse kyennyt näkemään sitä aiemmin.

- Bargain syntyi kesällä 2009. Olin riidellyt yhden ihmisen kanssa ja kun palasin kotiin, koko biisi vain purskahti minusta sellaisenaan. Biisi toimi aika hyvin pelkistettynä pianoversiona, vähän myöhemmin päädyin tekemään levyllä kuultavan tuotannon. Viime syksynä lisäsin joitain rytmisiä elementtejä, mutta muuten tuotannoltaan valmis biisi sai odottaa julkaisuaan aika kauan.

Biiseissä on paljon henkilökohtaista latausta ja Luey kertookin tuntevansa eräänlaista pakkoa musiikin tekoon, ja ilman tätä työtä hän tulisi ärtyneeksi, levottomaksi sekä synkkämieliseksi. Välillä kaikki tuntuu kuuleman mukaan potaskalta, kun taas toisina päivinä kappaleista löytyy juttuja, jotka saavat uskomaan omiin tuotoksiin. Mutta onko näiden neljän raidan joukossa kenties sitä tiettyä suosikkia, joka jättää muut varjoonsa?
- Juuri nyt ajattelen, että Going Home on lempparini. Kun viime syksynä työstin tuon biisin sovitusta, ajattelin että biisi on säälittävä pikku rääpäle, enkä oikein tiennyt miksen voinut vain luovuttaa ja laskea sitä käsistäni. Raaka työnteko kuitenkin kannatti ja lopputulos yllätti minut jylhällä mutta lämpöisellä arvokkuudellaan. Voisin sanoa, että koko työn kaari huomioiden tuo biisi on levyn musta hevonen.

Kyseinen avauksena kuultava Going Home kertoo nimensä mukaisesti kotiinpaluusta, mutta mistä siinä saavutaan ja minne siinä mennään? En voinut olla näkemättä mielessäni lähes burtonmaista, puolisynkkää mutta samalla hyvin ihmeellistä maailmaa kun kulkijoita on yht'äkkiä useampia. Mielikuvitukseni taisi päästä leijailemaan turhan korkealle, vai kuinka?

- Mielestäni pääsit pohdinnoissasi ihan oikeille jäljille. Koko biisin olennaisin juttu on se, että aluksi kotiin ollaan menossa yksin ja jätetään hankala tyyppi omiin ahdistaviin ympyröihinsä. Toisessa kertsissä päätetään ottaa tuo hankala tyyppi mukaan, koska kotona on totta puhuen aika tyhjää ilman tätä tyyppiä. Näin tehdään huolimatta siitä, että tyyppi onkin aika usein ’pain in the ass’.

Koskettimet ja rytmisoittimet (kuinka ollakaan) ovat erittäin tärkeässä roolissa levyllä. Miten kappaleet lähtevät normaalisti muotoutumaan? Istutko alas koskettimien ääreen vai käynnistyykö kaikki kenties liikkeelle kitaralla tms?

- Teen kaikki biisit pianolla ja lähes poikkeuksetta sävellys syntyy ennen sanoja. Olen melko hidas biisintekijä ja jokaista biisiä kohden syntyy oheistuotteena tuntikaupalla erilaisia sumuisia aihioita. Joudun nauhoittamaan jokaisen idean saman tien, muuten unohdan ideat täysin. Kun keksin jotain, mikä kuulostaa kirkkaalta ja minulle tulee jokin voimakas tunne tiedän, että nyt tässä on jotain mistä ei saa päästää irti. Sitten vain vatvon ja vatvon, kunnes rakenne on valmis.

- Yleensä rakenteeltaan valmiit biisit sanoituksineen jäävät joksikin aikaa hautumaan ja vasta myöhemmin, kun pöly on laskeutunut, alan miettimään sovituksia ja tuotantoja. Tuottamisvaihe on tietyllä tavalla hankalin vaihe ja sen vuoksi olenkin pystynyt siihen vasta EP:tä tehdessä ensimmäisen kerran. Tuottamisvaiheessa biisistä johtuva alkuinnostus on jo päässyt laantumaan ja yksin sovituksia työstäessä kuulo puuroutuu ja suhteellisuudentaju ja suuntavaisto hämärtyvät aika nopeasti. Siinä vaiheessa olisi helppoa pyytää joku toinen mukaan ottamaan vastuuta, mutta tiedän etten voi tehdä niin, koska silloin lopputulos ei kuulostaisi minulta. Minun siperiani on tässä ja minun on kuljettava se yksin. Hienoa on kuitenkin se, että nyt kun olen tehnyt sen ensimmäisen julkaisun niin tiedän, että tämä kaikki todellakin on mahdollista ja että selviän siitä kaikesta todennäköisesti hengissä.

Luey ei ole tähän mennessä vielä esiintynyt livenä näiden lopullisten sovitusten kera. Estradit on muutenkin jätetty vielä rauhaan, joitain lyhyitä soolokeikkoja lukuun ottamatta. Muodoiltaan ja taustoiltaan rikkaat kappaleet saattavat olla haastavia live-tilanteessa, mutta niiden toistaminen orjallisesti yksi yhteen ei tule olemaan millään tavoin pakollista. Tärkeintä on että olennainen välittyy. Bändin perustamista on toki pohdittu, vaikka sävellystyö vie tällä hetkellä kaiken ajan, mutta kuka tietää…

Levyn layoutista vastaa Kalle Pyyhtinen (ShamRain, Scarlet Youth) ja kiekko on masteroitu Minerva Papin toimesta Finnvoxilla. Sinulla on aika kokeneita voimia taustalla...

- Valitsin huolella ja hartaasti kaikki levyn tekoon osallistuvat tahot. Pääasiassa ihmiset ovat tuttujen tuttuja tai muuten vaan ihmisiä, joiden tiesin jotain kautta olevan olemassa. Minulla oli tuuria mukana, kaikki meni oikein hyvin.

No, onko seuraavaa studioreissua jo buukattu ja kuinka paljon kappaleita löytyy tarvittaessa varastosta?

- Tein EP:n biisien tuotannot viimeistelyä vaille valmiiksi yksin kotona. Muutamat viuluosuudet ja laulut äänitettiin studiossa, nämä olivat parin ksylofoniraidan ohella varsinaiset äänitetyt jutut levyllä, muilta osin kuulokuva on midiä. Päädyin tällaiseen ratkaisuun kustannussyistä. Jos olisin rikas, buukkaisin puolitoista vuotta studioaikaa ja sovittaisin paljon oikeille soittimille, mukana instrumenttivalikoimassa olisivat ainakin munniharppu ja kumiankka. Asia, mikä eniten ottaa päähän EP:lläni on, että tein lauluosuudet liian tiukalla aikataululla. Seuraavalla kerralla varaan siihen enemmän aikaa.

- Teen tällä hetkellä uusia biisejä ja olen innostunut tekemään muutamia instrumentaalijuttujakin. Haaveilen uudesta EP:stä, mutta sen lisäksi olisi hienoa, jos voisin säveltää musiikkia vaikka tv:seen tai elokuvaan. Albumin teosta en tällä hetkellä oikein innostu. Biisien sovittaminen on sen verran uuvuttavaa hommaa, etten usko että jaksaisin rykäistä kymmentä biisiä samassa yhteydessä. Kiusaus tehdä täytebiisejä saattaisi kasvaa liian suureksi. Neljä, viisi biisiä kerralla on hyvä määrä, silloin jaksan vääntää niin kauan, että voin sanoa olennaisilta osin yrittäneeni parhaani.

Toivotaan että EP saa jatkoa mahdollisimman pian jatkoa ainakin jossain muodossa. Mutta sitä odotellessa vielä viimeinen kysymys: jos saisit esittää minkä tahansa kappaleen kenen tahansa artistin/yhtyeen tribuuttilevyllä niin mikä olisi valintasi ja miksi?

- Tähän on nyt kyllä mahdotonta vastata, mutta jostain syystä päässäni alkoi soimaan Bruce Springsteenin Streets of Philadelphia. En tunne hänen tuotantoaan mitenkään kattavasti, mutta kyllä minä tämän biisin voisin soittaa, jos tilaisuus siihen tulisi.

Kuvat: Luey
Mika Roth