Lokasielu - kellareissa luurangot kolistavat diskobiittiä

Lokasielu on hiukan erilainen yhtye. Ensinnäkin sen ytimestä löytyy yksi mies, jota ovat studiossa auttaneet talkoomiehet. ”No mitäs ihmeellistä siinä on?”, saatatte kysyä. Eipä varmaan kovinkaan paljoa, mutta kuinka moni tuntemanne bändi soittaa kokeellista avant-disco-folk-proge-industrial-iskelmää? Niinpä niin.

Desibelin haasteluihin vastasi yhtyeen ydin T. Luiste, jonka aivoituksista ilmiintynyt Luulaakso-albumi nappasi taannoin itselleen täydet viisi tähteä. No niin, heti kärkeen onnittelut todella monipuolisesta ja ainakin omasta mielestäni äärimmäisen onnistuneesta debyyttialbumista. Mitenkäs siitä nyt noin hyvä tuli?

- Planeetat asettuivat oikeaan kulmaan. Lopputulos on mysteeri itsellenikin. Oli varmaankin sopivan paineeton fiilis heittäytyä tuntemattomaan. Suhtaudun musiikin tekoon kuin se olisi löytöretki, jolta on tarkoitus löytää jotakin mille ei ole vielä nimeä. Myös apumiesten Löfberg ja Ruohonen kanssa toimi yhteistyö mitä parhaimmin. Olisi aika ahdistavaa tehdä kaikki ihan yksin.

Lokasielun ydintä märitellessä Luiste heittää tiskiin genrelooshittajan painajaisen, sillä musiikki on ”kokeellista avant-disco-folk-proge-industrial-iskelmää hyvällä sykkeellä”. Lokasielu onkin kuuleman mukaan kuin UFO:jen sieppaama puoliksi kyborgiksi muutettu Topi Sorsakoski Frank Zappan vahtiessa menoa taustalla. Itse näkisin tämän kohtauksen vielä mieluusti Andrei Tarkovskin ohjaamana musiikkivideona, jonka kuvasto olisi stalkermainen.

Monissa lyriikoissa on mystinen, voisi kaiketi sanoa jopa uskonnollinen tunnelma. Mikä on suhteesi uskontoon ja kuinka se on mahdollisesti muovannut Lokasielun musiikkia?

- Yläkertaan on suhteita. Tunnustaudun kristityksi, mutten koe olevani varsinainen gospelmuusikko. Vierastan ainakin sellaista ajattelua, jossa musiikilla on pelkästään välinearvo jonkin sanoman välittäjänä. Yritän säilyttää kuulijalle vapauden tulkita lyriikoita omasta viitekehyksestään käsin.

- Kun aloin vakavammin panostamaan laulunkirjoittamiseen yritin tietoisesti välttää uskonnollisia aiheita, mutta ne vain pyrkivät esiin kaikesta huolimatta. Se ei lopulta ollutkaan huono asia, koska monimutkaiset aiheet ja hämmentävä musiikki tuntuvat toimivan keskenään. Minusta Luulaakson kappaleissa on outoa hartautta. Ehkä vähän hullua hartautta, mutta kuitenkin.

Soitat albumilla melkoista joukkoa erilaisia soittimia ja muita esineitä. Repertuaariisi kuuluvat mm. erityyppiset kitarat ja kielisoittimet, koskettimet sekä huilut. Mitkä näistä ovat "luonnollisimpia soittimia" sinulle?

- Kitara on ainoa soitin, jota kehtaan sanoa osaavani oikeasti soittaa. Monista muistakin soittimista saan helposti aikaan riittävästi musiikkia muistuttavaa melua. Joskus on parempi, mitä vähemmän niistä ymmärtää. Eri soittimet ovat minulle vain välineitä musiikin toteuttamisessa - rahkeet eivät riitä virtuositeetilla brassailemiseen.

Mistä syntyi idea käyttää levyllä myös sellaisia vähemmän ortodoksisia soittimia kuten partakonetta, raastinrautaa ja kasettinauhuria?

- "Mustan varjoni näin minä tiellä"-kappale kaipasi mielestäni jotain herkullisen raastavia ääniä vahvistamaan kaoottista tunnelmaa. Itse asiassa suurin osa perkussiosoittimistakin on kattiloita ja erilaisia purnukoita. Olen havainnut hyväksi etsiä rytmiosastolle lisämausteita keittiön kaapeista. Epätavallisten äänien tallentaminen on kiehtovaa. Tänä kesänä tuli huomattua rannalla, että lötköpötkön lyöminen veden pintaan tuottaa mahtavan snaresoundin. Harmi, ettei ollut tallenninta mukana.

No ensi kerralla sitten vain kelanauhurin kanssa veneilemään. Entä miten kappaleet lähtevät normaalisti syntymään?

- Laulujen runkoja tehdessä keskityn olennaiseen. Sanoituksista on yleensä jo vähän valmiina kun hahmottelen akustisen kitaran kanssa jonkinlaista melodiaa ja sointukulkua. Usein lyriikoiden valmistuttua sävellys kokee vielä muutoksia. Demottelen laulut akustisina folk-versioina ja testaan niiden toimivuutta. Sitten alan ideoimaan mahdollisimman ristiriitaisia sovituksia. Yleensä ideoita, jotka tuntuvat ensin todella äkkivääriltä, kannattaa työstää eteenpäin. Studiossa myös improvisoidaan paljon. Studiohommissa Lokasielun porukka on kyllä huomattavan energinen ja tehokas. Luulaakso äänitettiin yhdessä viikonlopussa ja yli jäi pari puolen tunnin avaruusjazz-biisiä, joista varmaan kuullaan vielä.

Biisejä rakennellessa Luiste katsoo usein myös taaksepäin ja penkoo hylättyjen demojen pinoista kelvollista ja käytettävää materiaalia. Levyarviossa tulen kertoneeksi kuinka ”Öljy” -kappaleesta mieleeni nousi vuorollaan Skinny Puppyn sivuprojekti Download, Rautakanteleen aikainen CMX:n sekä David Lynchin hovisäveltäjänä paremmin tunnettu Angelo Badalamenti. Kuuluuko jokin näistä mainituista nimistä suoriin vaikuttimiisi, vai olenko mahdollisesti täysin hakoteillä? Entä keitä nimeäisit merkittävimmiksi inspiraationlähteiksisi?

- Downloadiin en ole tutustunut. CMX teki vaikutuksen nuorena ja nosti lauluntekstien rimaa aika korkealle - vähän liikaakin. Silloin syntyi tekstejä, joiden epäkypsyyttä vain korostaa yritys matkia Yrjänää. Pitkälti CMX:n vaikutuksesta kiinnostuin progesta kuten Yes, Genesis, Pink Floyd, Van Der Graaf Generator ym. Pidän edelleen avarakatseisesta musiikista, jossa uskalletaan rikkoa kaavoja ja genrerajoja. Lynchin leffoja on tullut tiirailtua, joten niistä ja Badalametista on tihkunut varmasti jotain vaikutteita. Samoin Vangeliksen Blade Runner-soundtrackilta ja Tarkovskin hovisäveltäjä Edouard Artemjievilta ja ylipäänsä leffoista. Levynteon aikoihin tuli myös kuunneltua paljon Viktor Klimenkon kasakkalauluja ja Hortto Kaaloa sekä balkanin ja venäjän kansanmusiikkia.

Vaikutteiden kirjo on runsas ja tultaessa laulaja-lauluntekijöiden joukkoon esiin nousevat myös mm. sellaiset nimet kuin Tom Waitsia, Nick Cavea, Daniel Johnstonia ja Townes Van Zandt. Tässä onkin kasassa jo ryhmä jonka jatkoksi voisi varmaan liittää vielä toisen moisen nimiä, mutta mennään eteenpäin. Kappaleidesi tekstit ovat mielenkiintoisia, toisinaan perussävyltään tummat tarinat ovat suhteellisen suoria toisinaan sanojen virta vaikuttaa taas lähes tajunnan virralta. Syntyvätkö tekstit nopeasti ja suunnitellusti, vai ottavatko ne aikansa ennen lopullisen muodon löytymistä?

- Tekstit syntyvät yleensä vaivalloisesti. Olen hirveän itsekriittinen. Sanoihin kokeilen eri synonyymejä ja yritän jos mahdollista välttää liian ilmeistä ja tuttua tapaa sanoa jokin asia. Joskus ne tulevat todella intuitiivisesti. Joskus laulut syntyvät niin, että mieleen tulee joku herkullisen kuuloinen lause, jonka ympärille laulu rakentaa itsensä. "Mustan varjoni näin minä tiellä" -kappaleen nimi taitaa olla säe jostain Uuno Kailaan runosta. Siitä lauseesta lähti liikkeelle oma ajatuskulku.

Kuunnellessani musiikkia näen usein mielessäni paikkoja ja maisemia, jotka syntyvät kappaleiden herättämistä tunteista ja ajatuksista. Minkälaisen maiseman Luulaakso mielestäsi muodostaa?

- Omassa mielessäni Luulaakso on ydintuhon jälkeinen kaupunki, jonka autiotaloissa ulvoo tuuli, mutta kellareissa luurangot kolistavat diskobiittiä. Tämä kaikki tapahtuu David Lynchin ohjaamassa scifi-westernissä, joka perustuu Spede Pasasen käsikirjoitukseen.

No sieltä se Lynch ponnisti jälleen esiin. Entäpä tarina Hessusta ja banaaneista keskellä 'Mustan varjoni näin minä tiellä' –biisi? Kyseessä on aika mielenkiintoinen ja odottamaton käännös, kun biisin keskellä kerrotaan eräänlainen satu. Mistä tuossa on/oli oikein kyse?

- Se on ylistys lapsenomaiselle mielikuvituksen lennolle. Siinä taannutaan jokseenkin ahdistuneista tunnelmista sellaiseen vapauteen ja iloon, johon aikuisena on hirveän vaikea oppia löytämään uudelleen. Se on tavallaan levyn keskipiste, johon kiteytyy Lokasielun "leikkisä" ja vapaa suhtautuminen musiikkiin. Tarina on kokonaan omien poikieni käsialaa ja ääniä on hulvattomasti muokattu.

Luulaakso on Lokasielun debyyttialbumi, mitä yhtyeelle on seuraavaksi tapahtumassa? Onko luvassa lisää äänitteitä - mahdollisesti jopa keikkoja?

- Uusi levy on kehitteillä. Se tulee olemaan huomattavasti Luulaaksoa elektronisempaa, mutta en uskalla sanoa siitä vielä mitään lopullista. Äänitteitä tulee tavalla tai toisella. Tällä hetkellä projekti on enemmänkin studiobändi, mutta keikkojakin voisi olla joskus kiva tehdä. Ei olla puhuttu tästä. En oo kehdannut kysyä talkoomiehiltä lähtisikö ne mukaan. Ehkä jos sopiva tilaisuus tulee eteen.

Toivoa sopii että jalkautuminen estradeille tapahtuisi, sen verran uniikista musiikista kun tässä on kyse. Luulaakso on kuuleman mukaan tarkoitus julkaista lähiaikoina myös digitaalisesti, joten kannattaa tarkkailla minne kiekko vielä ilmestyykään. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika…

- Ei kai tässä kummempia. Vielä on lokaa jäljellä.

Kuvat: Jussi Hellsten
Mika Roth