Hehkumo

Hehkumo palaa jälleen kirkkaalla liekillä.

Dynamiikka. Siihen päätyisin jos Pauli Hanhiniemen kipparoima Hehkumo pitäisi tiivistää yhteen sanaan. Vuodesta 2005 asti jonkin verran vuosittain keikkaillut yhtye jäi sivuprojektin asemaan kun Kolmas nainen teki paluun myös levylautaselle. Tampere-talossa Hehkumolla oli läjä myös uutta ohjelmistoa, joten kolmas albumi on toivottavasti luvassa lähitulevaisuudessa. Ainakin yhteissoittoa oli selvästi viritelty uomiinsa.

Puhtaasti subjektiivisesti ajatellen helatorstai ei todellakaan ollut otollisin aika meikäläisen keikkakokemukselle. Tulin paikalle suoraan Turusta, kuunneltuani kahden keikan verran maailman kirkkaasti parasta livebändiä ja -esiintyjää. Miksikö tämä on tärkeää mainita? No siksi, että jos joku keikka tuntuu heti Springsteenin jälkeenkin ihan mainiolta, sen on oltava oikeasti hyvä.


Hiukan seesteisesti ja tunnustellen aloittanut orkesteri pääsi kohtuulliseen vauhtiin Vanhanaikaisella ja Rallattelin -rallattelulla. Perunateatterin ohjelmistosta poimittu Siipeen jos sain ja tuntemattomaksi klassikoksi jäävän Aukkoja tarinassa -albumin muutamat mollivoittoiset tunnelmoinnit olivat paikallaan aiemmilla keikoilla. Nyt kun mukana oli viitisen uutta biisiä, soittamatta jäi kuitenkin sellaisia helmiä kuin Äärelä sekä erityisesti Kondensaattori, Iloisen merimiehen laulu, Pari pitsaa ja Tähtiin kirjoitettu (josta bändi ei ilmeisesti erityisemmin pidä, joten ymmärtäähän tuon).

Kuten edellä mainittujen nimistä käy ilmi, Hehkumon pohjimmainen idea on yhdistää kansanmusiikkiin sellaisia elementtejä ja aiheita, jotka eivät sinne perinteisesti kuulu. Aukkoja tarinassa otti tässä suhteessa pienen askelen kohti pop-musiikkia ja Kolmannen naisen perussuomalaisuutta, mutta onneksi uusien biisien perusteella siihen suuntaan ei enempää liikuta. Tyttöjä ei kiusata, Merkki, Kaupunkiin ja Noituma eivät laita aivan niin hulinaksi kuin debyyttilevyn hulluimmat esitykset, mutta toimivia kipaleita ihan jokainen.

Selvästi paremmalla toisella puoliajalla seitsenhenkinen bändi ylsi paikoin hengästyttävään intensiteettiin. Viinapikari, Lapset, Suvisivakointia ja Roskikset toimivat kuin ne kuuluisat kiskojen päällä lonksuvat saniteettitilat. Hehkumo on juuri nyt niin tehokkaassa vireessä, että olisi sääli jos uutta levyä ja kiertuetta pitäisi odottaa syksyä pidemmälle.

Teksti: Heikki Väliniemi, kuvat: Tiina Malinen