The Reed Fags - Kompromissi on meidän soundi

Ilmavaa, leikkisää ja kimaltelevaa indierockia soittava The Reed Fags etenee mukavan vauhdikkaasti. Jo puolen vuoden ikäisenä yhtye pokkasi nykyisen kotikaupunkinsa Turun Bandstand-bändikisan voiton, ensimmäinen EP keräsi kiitosta ja toisella yhtye viimeistään todistaa olevansa ihan valmis isompiinkin ympyröihin. Desibeli.net otti yhtyeen jutulle.

Millaiselle taustalle yhtye rakentuu? Kuinka pitkää yhteistä soittohistoriaa on, millä keinoin näinkin nuorella yhtyeellä on näin valmis paketti?

- Kaikki ovat soittaneet kaikkia soittimia aina ja kaikki ovat käyneet musiikkilukion, mutta ei kai tohon mitään tarkkaa reseptiä ole. Onnekkaita sattumia ja kauheasti treenaamista ja kaikilta löytyy sellainen palo tähän musisointiin. Jaakko ja Jussi ovat soittaneet yhdessä nyt ehkä kaksi vuotta (?) ja Matti ja Pyry ovat olleet mukana noin puolitoista vuotta. Kaikki ovat toistensa yhteisiä tuttuja ja ovat diggailleet vähän samanlaista musiikkia ja siitä se kiinnostus on ehkä herännyt tähän juttuun. Jotenkin alusta alkaen keskinäiset kemiat ovat toimineet siten että musiikillisista suunnista ollaan aika usein samoilla linjoilla. Tai jos ei olla, niin sanotaan yleensä suoraan että "toi on paskaa, toi ei toimi" ja keksitään uutta. Pyry sanoi joskus jotakuta muusikkoa lainaten että "ei pidä perustaa bändiä muusikoiden, vaan kavereiden kanssa" niin kai me ollaan sit tehty niin. Ehkä.

Millaista palautetta bändikisasta saitte? Entä julkaisut?

- Ei muistikuvia? Kai ne tykkäs sitten. Laulumeininkiä ollaan noteerattu ja kehuttu sekä lavaesiintymisiä muuten. Eka EP sai blogeissa kiitosta ja sen kautta meidän lumipallo taisi alkaa pyörimään. Jukka (Lionheart Records) taisi löytää meidät just sen EP:n kautta netin syövereistä eli kai se oli sellanen käyntikortti. Toka EP on saanut kamalasti huomiota ja sitä on myyty, eli kai siitäkin tykätään.

Millaisilla tavoitteilla olette Lionheartin tallissa tuomassa bändiä maailmalle? Jos kaikki menee putkeen, missä yhtyeenne on viiden vuoden kuluttua?

- Ei kai meillä älytöntä tavoitetta ole. Mennään niin pitkälle ja korkealle kun päästään. Tehdään niin hyviä biisejä ja julkaisuja kun vaan suinkin ja Lionheart on just nyt se kanava mitä kautta niitä on parasta meille tehdä, kiitos sinne. Viiden vuoden päästä me ollaan jo maailmalla koska sinne kaikki haluaa kuitenki ja Pitchfork on kirjottanut meistä. Kerran.

Soundianne on verrattu (positiivisen vireen ja rytmiikan puolesta?) Vampire Weekendiin, Rubik on mainittu myös (kimaltelevat kaaret ja rikkaat sovitukset?). Millaiselle musiikilliselle perimälle rakennatte ja miksi juuri tällainen soundi?

- Kyllä noita molempia bändejä tulee kuunneltua (osalla enemmän, osalla vähemmän) mutta ei me yritetä niiltä kuulostaa vaikka hyviä yhtyeitä ovatkin. Tuota Rubik -viittausta viljellään jonkun verran keikkojen yhteydessä, kun molempien bändien lavalla tapahtuu niin paljon ja kaikki soittaa ja tekee kaikkea. Meillä on tietty vähemmän partoja ja vähemmän muusikoita. Kai se keikoilla eläytyminen ja hurmostila on meidän ja Rubikin yhdystekijä.

- Kaikki kuuntelee tosi laajasti musiikkia ja se vaikuttaa tohon soundimaailmaan. Kun yks koittaa tehdä taidepoppia, yks progea, yks täydellisiä popbiisejä ja yks jotain ihan muuta siitä syntyy meidänlainen soundi. Se on sellainen tosi hyvä kompromissi. Ja kai sitä aina yrittää tehdä musiikkia jota tahtois itse kuunnella. Ehkä myös se että etenkin keikoilla monella on vähintään se kolme eri soitinta mitä pitää yrittää soittaa tuo sitä rytmiikkaa ja sovitusten rikkautta.

Miten The Reed Fags luo musiikkia? Kuka tekee mitä ja miten?

- Yleensä joku tekee jonkun pohjaidean ja esittelee sen muille, joku jatkaa sitä hiukan eri suuntaan ja lopulta se sovitetaan ja treenataan porukalla kasaan. Pudotellaan osia pois, yhdistellään ideoita ja luodaan uusia. Joskus se soitetaan parilla keikalla ja huomataan ettei se toimi ja koko homma alkaa alusta. Kaikki tehdään aika paljon yhteistuumin poikkeuksia lukuun ottamatta. iPhonen Garagebandin ja Soundcloud-demojen avulla kaikkein eniten. Jos tässä kysyttiin että kuka soittaa mitäkin, niin keikkatilanteessa Jussi soittaa bassoa ja laulaa, Jaakko soittaa kitaraa, syntikkaa, perkussioita ja laulaa, Matti soittaa koskettimia, syntikoita, kellopelejä, perkussioita ja laulaa ja Pyry rummuttaa. Places To Hide Iniä tehdessä studiossa kaikki taisi soittaa keskimäärin viittä soitinta EP:lle.

Kirjoitin Places To Hide In-EP:n arviossani että: "...kaikuisa ja kimalteleva, pohjavireeltään positiivinen, mukavan värikkäästi polveileva ja reipas sävypaletti nostaa ensimmäisen peukun. Toinen peukku nousee jopa kolmiäänisen laulun rennosta raukeudesta, mikä sopii mainiosti soiton kipakkaan sykkeeseen. Kolmas ja tärkein peukku menee biisikynälle, sillä The Reed Fags osaa rakentaa makoisista aineksistaan kakkusia, jotka eivät mene turhan siirappisiksi ja vaikka muoto on moneen kertaan kuultu, on niissä siitä huolimatta jotain omaperäistä leimaa. Yksi tärkeä oivallus on antaa biiseillä tilaa hengittää. Toinen on kipakampien puolien yhdistäminen raukeampiin. Kolmas yhdistelmän sulavuus." Olenko kartalla?

- Eiköhän tossa ihan kartalla olla! Toi erilaisten ja vastakkaisten ainesten hirveä yhdistely ei ehkä oo ihan tarkoituksenmukaista mutta aina siinä käy niin että joka biisissä on aineksia ainakin kolmeen biisiin, mutta ei ole raaskittu erotella niitä toisistaan. Kolmiääninen laulaminen on ollut alusta asti aika itsestäänselvyytenä mukana, kun kolme ihmistä osaa ja haluaa laulaa. Äänellä voi tehdä siistejä juttuja, kun niitä kerran on monta. Kai niistä biiseistä tulee "meidän kuuloisia" automaattisesti tolla meidän tavalla luoda musiikkia. Jos jokainen biisintekoon osallistuja haluaa viedä biisiä vähän eri suuntaan on se kompromissi sitten just se meidän soundi.

Miksi juuri The Reed Fags kannattaa poimia tarjonnasta?

- Meillä on ihan tajuttoman hyviä biisejä. Ja hyviä keikkoja. 15.2 Dynamossa Turussa ja 22.2 Semifinalissa Helsingissä, vinkki vinkki.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuva: The Reed Fags