Kun suomennokset taistelivat - Stones vs. Beatles
08.01.2013
Eri esittäjiä: En saa mistään tyydytystä – Helmiä Mick Jagger & Keith Richards -laulukirjasta vs.
Eri esittäjiä: Elä ja anna toisten kuolla – Helmiä John, Paul, George & Ringo -laulukirjasta
EMI
Juicen ja Hectorin muille tekemiä tekstejä sisältäneet kokoelmat saivat sarjaansa jatkoa, kun markkinoille pullautettiin suomalaisia käännösbiisejä niputtavat levyt kahden merkittävän brittibändin tuotannosta. Tai oikeammin sanottuna, toisessa on lähdetty kaivelemaan nimenomaan Beatlejen soolotuotannon suomennoksia. Ehkäpä siitä syystä, että varsinaisia The Beatles -lainoja on käsitelty suomeksi ainakin Laulava Sydän -tv-ohjelman levyversioiden sarjassa. No, mikäs se toinen bändi sitten on? No, mikähän.
Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin laulukirjan sivut loppuvat tällä kokoelmalla vuoden 1978 Some Girls -albumiin, jota myös yleisesti pidetään bändin viimeisenä klassikkolevytyksenä. Tavallaan vähän harmillisen rajoittunut katsantokanta, sillä Tattoo You (1981) ja A Bigger Bang (2005) ovat sangen komeita esityksiä, puhumattakaan vaatimattomien levyjen yksittäisistä helmistä. Kotimaisten versioiden julkaisuhaarukka puolestaan ulottuu vuoden 1965 havinoilta aina vuoden 2007 Virve Rosti -levytykseen Oot ilmaa vain.
Rollari-versioinnit ovat harvinaisen kovaa kamaa. Pate Mustajärvi häärii kukkona tunkiolla kolmessa eri esityksessä täysin vastaansanomattomasti. Varsinkin Laitimmainen kerta ja Juicen hervottomasti tekstittämä Meidän äiti imppaa huikaisevat. Yhtä lailla magiaa löytyy Kirkan, Rostin, Petri Petterssonin, Arto Sotavallan ja harvemmin laulajana kuullun Kassu Halosen Stones-näkemyksistä. Myös kauan varjeltu julkinen salaisuus, Cliftersin tiukasti rokkaava yhteissoitto vetää jalat alta Brown Sugar -versioinnissa.
Samaan aikaan toisaalla. Pakko myöntää, ettei olisi voinut kuvitellakaan löytyvän 21 käännösbiisiä Biitlejen soolotuotannosta, varsinkin kun levyn 15 raitaa ovat muiden kuin John Lennonin tekosia. On tietysti selvää, että taso heittelee enemmän kuin rollarilevyllä, mutta jokainen esitys tälläkin albumilla on vähintäänkin kiinnostava. Varsinkin kun Lennonin ulkopuolinen ex-biitlejen musiikillinen studiolevyelämä on allekirjoittaneella rajoittunut Paul McCartneyn Ram-levyyn (1973) ja George Harrisonin vuoden 1970 All Things Must Pass -albumiin.
Kun noilta levyiltä on kolme edustusta ja Lennonin soolotuotannosta kuusi, jäljelle jää siis 12 enemmän tai vähemmän uutta tuttavuutta. Kaikkein tunnetuimmista lauluista Antero Jakoilan ja Hectorin Mustasukkainen (Jealous Guy) ja Dannyn Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die) ovat tyylipuhtaita esityksiä. Laulusuorituksissa Kirka on jälleen täysin omaa luokkaansa, kun hän revittelee Ringo Starrin Oh My My -soololevytyksen puhaltimilla täydennetyn Islandersin kanssa täysin jäljittelemättömästi.
Marion puolestaan saa John Lennonin jo itsessään lähes täydelliseen Love-esitykseen (suomeksi Kaikki minun on sinun) sellaista herkkyyttä jota on mahdoton mitata tai edes kuvailla. Kaikkein kovin yllätys lienee kuitenkin Tapani Kansan henkeäsalpaavan hieno versiointi Harrisonin My Sweet Lordista (Isäni mun) vuodelta 1971. Kun hengellisyydestä ja – kaipa näin voidaan sanoa – poikkeuksellisesta aurasta tunnetun miehen gospelmantraa lähdetään tulkitsemaan suomeksi, onnistuminen ei ole itsestään selvää.
On aina mukava nähdä, että kokoelmaan on oikeasti panostettu. Juho Juntusen kansitaide toimii hienosti, ja Juha Nikulaisen toimittamat esittelytekstit kertovat paitsi alkuperäisestä kappaleesta myös käännösversiosta olennaisen. Levytyksissä soittaneet muusikotkin on saatu selville lähes joka kappaleen kohdalla. Vaikka jo kokoelmasarjan ideaan sisältyy ajatus esitysten epätasaisuudesta, ainakin näitä levyjä kuuntelee enemmän kuin mielellään – ja toistuvasti.
Teksti: Heikki Väliniemi, kuvat: Wikimedia Commons
