Risto ja PMMP

2000-luvun kotimaisen rockin kiitetyt kestosuosikit näyttivät Klubilla syntymäpäiväjuhlien mallia. PMMP potkaisi ovet sisään mutta Risto taisi olla se ketku joka oksensi boolikulhoon...

PMMP on sittenkin melko sovinnainen yhtye Riston rinnalla. Tämä tuli selväksi herra Ylihärsilän soolona vetämässä lämmityssetissään. Hessu kostaa meni vielä harvinaisen siloiteltuna balladina, mutta koskettimista hyvät jytäpohjat saaneet Levy-yhtiön jätkät ja Rakkauden rock olivatkin aivan muuta. Syyt Riston keikan lyhyyteen (noin puoli tuntia) jäävät arvailujen varaan; yleensä tunnin välein soittavat artistit saavat 50 minuuttia soittoaikaa. Nyt mm. Discopallo, Pupu Tupuna ja Putoan kaivossa jäivät kuulematta.

Vaan vähemmistöäpä taisi allekirjoittanut olla, kun tuli kuulemaan tasapuolisesti molempia artisteja. Sillä niin laajaksi äityi loppuunmyydyn Klubin yleisömeri mitä lähemmäs h-hetkeä viisari värähteli. Samalla valkeni myös aluksi usvan peitossa ollut yhteys lämmittelijän ja pääesiintyjän välillä, sillä uuden PMMP-levyn kahdella raidalla vetopasuunaa tuuttaava Risto-kitaristi Tuomas Eriksson kuuluu nykyään myös Paulan ja Miran keikkajengiin.

Vaikka PMMP:n riekkumiset olivat jo entuudestaan tuttuja parilta tv-keikalta, tällainen bändin klubiliveneitsyt vaikuttui silti naisten lavaenergiasta. Siinä kun ei tunnu olevan tippaakaan teennäisyyttä tai ”vain” töissäolon tunnetta. Jori Sjöroosin omatkin projektit ovat ihan kivoja, mutta nämä sävellykset ilman Paulaa ja Miraa olisivat kuin Duracell-pupu ilman paristoja. Elävänä tämä tulee entistä vahvemmin esille, sillä tuskin millään huippuartistin keikalla laulujen taso heittelee näinkin rankasti ilman että kokonaisuus kärsii.

Alkutahdit lyönyt Korkeasaari ja ”kohuakin” aiheuttanut Jeesus ei tule oletko valmis menivät ylikovan basson takia harakoille, mutta sen jälkeen meininki parani. Uuden Rakkaudesta-levyn julkaisusta oli jo puoli vuotta ja kyseessä oli viides keikka Tampereella alle viiden kuukauden sisään, joten oli pieni yllätys että keikalla kuultiin lähes kaikki uuden albumin biisit. Levyhän on mainio, mutta lepää niin vahvasti tuotantonsa varassa että oikeastaan vain komea Tytöt ja kenties Heliumpallo omaavat potentiaalia liveklassikoiksi.

Kesäkaverit, Matkalaulu ja Joku raja! olivatkin sitten ihan jotain muuta kaikessa hullussa täydellisyydessään. Näidenkin yli nousi vielä varsinaisen setin päättänyt tuplahulinointi Matoja-Mikkitelineestä on puolet minun (Ypö-viis cover). Miran mikkitelinekin oli lentänyt yleisöön, mutta se ei haitannut neljän laulun encorea. Periaatteessa ihan Yötä oleva Maria Magdalena nousi korkeammalle kuin hippi Woodstockissa. Tällä kiertueella harvakseen kuultu eeppinen Se vaikenee joka pelkää -teos oli oiva lopetus, jonka päälle yleisö sai laulaa Noitalinna Huraan Pikkuveljen täysin palkein ilman säestystä. Laulu on tullut vuosien saatossa pienestä Haapaluoman kylästä melko pitkälle. Riittäähän noita linnassa, mutta Klubilla nähtiin hiukan erilaiset itsenäisyyspäivän tanssit.

Teksti: Heikki Väliniemi, kuvat: Rudi Pohjaniemi / rudinism.com/2012/12/pmmp