12.12.2012
Minerva
Neil Daniels käy Iron Maidenin historian läpi pikavauhdilla. Vähäisemmän tekstimäärän vastapainoksi opus suorastaan notkuu kuvista ja brittibändiin liittyvistä kuvituksista.
Brittiläisen metallin suurimmaksi ja kauneimmaksi kasvanut Iron Maiden perustettiin jo joulupäivänä 1975 basisti Steve Harrisin toimesta. Tuosta hetkestä lähtien rautaneito on totellut yhtä kapteenia, mikä käy ilmi myös tässä Danielsin kokoamassa teoksessa, jonka rikas kuvamateriaali ulottuu bändin varhaisimpiin päiviin saakka. Niin kuvissa kuin lausunnoissa Harris onkin aina noussut bändin kulloisenkin vokalistin rinnalle ja etenkin vuotta 1982 edeltänyt ajanjakso, jolloin yhtye kävi läpi lukemattomia miehistönvaihdoksia, oli suoranaista diktatuuria.
Tiukan vision seuraaminen kuitenkin kannatti ja etenkin peräkkäisinä vuosina ilmestyneet The Number of the Beast, Piece of Mind ja Powerslave ovat muuttuneet hevin kiistattomiksi merkkipaaluiksi. Daniels antaa näille pitkäsoitoille runsaasti painoarvoa, samoin kuin yhtyeen seitsemännelle albumille, Seventh Son of a Seventh Son, jota moni pitää ”klassisen kokoonpanon” viimeisenä merkittävänä levynä.
Jokainen kiekko arvioidaankin asiansa osaavien kriitikoiden toimesta erikseen ja jos huomautettavaa löytyy sapiskaa myös annetaan. Kuten arvata saattaa Blaze Baileyn kauden kaksi albumia ja niitä edeltänyt puolivillainen No Prayer for the Dying saavatkin oikein isän kädestä. Itse lähes mahdottomaan tilanteeseen joutunut Bailey saa ikävä kyllä sanoa vain muutaman lauseen erottamisestaan/eroamisestaan, kun opus rientää jo eteenpäin. Sama pikakelailu toistuu myös kahdella ensimmäisellä albumilla laulaneen Paul Di’Anno, sekä yhtyeen mestaruussarjaan nostaneen Bruce Dickinsonin kohdalla, vaikka kumpaakin siteerataan sentään hiukan enemmän lähtöjensä tiimoilta.
Daniels pyrkiikin latomaan enemmän faktoja tiskiin ja orkesterin matka ajassa on pahimmillaan lähes luettelomaista tietovirtaa. Ikävä kyllä innokkuus ylittää joissain kohdin tietämyksen ja kirjasta löytyy monia suoranaisia asiavirheitä. Henkiöiden ja jopa biisien nimet menevät sekaisin ja monissa kohdin tekstit tuntuvat lähes hutaistuilta, joten nähtävästi paketti on kasattu liiallisessa kiireessä. Tekstien hetkellistä heikkoutta paikkaa kuitenkin onnistuneesti runsas kuvamateriaali, joka tuo bändin jäsenet ja eri aikakaudet esiin elävällä tavalla.
Iron Maiden on bändi, josta olisi voinut luoda huomattavasti massiivisemmankin kirjan. Danielsin eduksi on kuitenkin sanottava, että hänen teoksensa etenee johdonmukaisesti ja jouhevasti aiheessaan. Hän on myös oivaltanut, että West Hamia kannattava ryhmä on siitä poikkeuksellinen NWOBHM-aallon yhtye, että sen albumit ovat edelleen merkityksellisiä, kun monet muut bändit kiertävät enää lähinnä nostalgian voimin.
Pienistä puutteistaan huolimatta ulkoisilta mitoiltaan suurta opusta on helppo suositella kaikille rautaneidon ystäville, niin noviiseille kuin rautaisille konkareillekin.
Teksti: Mika Roth
