29.11.2002
Hyvin pehmeää ja todella kaunista on lopputulos, jos musiikinnälkäänsä maustaa Artisokalla ja yhtyeen tuoreen A Hiding Place In The Arbor -pitkäsoiton sisällöllä. San Franciscolaisen Shelflife Recordsin julkaisema levy nostatti itselleni unelmoivan haikeita tunnelmia. Vaikutuin musiikista siinä määrin, että päätin haastatella Artisokkaa omaksi ja lehtemme lukijoiden iloksi. Yhtyeen nokkamies Jari Hildén vastasi omasta ja yhtyeen puolesta.
Artisokka – Ketä siihen kuuluu ja mitkä ovat kenenkin toimet? (Shelflifen sivut mainitsevat Jarin, Riinan, Topin, Samin ja Janin, silti levyesittelyssä puhutaan sekstetistä. Virhe vai salaperäinen kuudes jäsen?):
Jari: - Piiloraidat ovat nykyään niin suosittuja, että ajattelimme kehittää piilojäsenen...todellisuudessa Artisokkaan kuuluu nykyään viisi jäsentä:
Jari: laulu, kitara
Riina: laulu, viulu
Topi: kitara, trumpetti
Sami: basso
Jani: rummut
Salaperäinen kuudes jäsen Sami Rouhento soittaa lähes kaikilla levyn lauluista, joten hänen mainitseminen
avustajana olisi ollut epäreilua. Vaikka meitä on nyt viisi, niin meillä käy jatkossakin varmasti vieraita.
Nimestä – mistä idea juureskasvin valintaan?
Jari: - Bändin nimi on ollut alunperin Artichoke. Nimen valitsin sen vuoksi, että se kuulosti absurdin persoonalliselta ja olihan samanniminen biisi ollut mainiolla Cibo Matto -yhtyeellä. Mutta viime elokuussa Riina huomasi, että Kaliforniassa on samanniminen bändi, joka oli julkaissut pari omakustannetta. Se siitä ainutkertaisuudesta.
Meitä oli yleisesti kutsuttu "artisokaksi", joten fennomaaninen ratkaisu tuntui hyvältä. Artisokka on herkku, jota syödään vähän ja hyvässä seurassa.
Tuore pitkäsoitto, Desibelinkin kehuma A Hiding Place In The Arbor... mitä mieltä itse olette levystä? Oliko levy vaikeuksien kautta voittoon vai vain pieni alkusoitto tulevasta triumfista?
Jari: - Levyn on nauhoittanut ja miksannut helsinkiläisen elektrokokoonpano Nu Science:n Mikko Ojanen, joka uurasti sitkeästi levyn kanssa. Vaikeutena levynteossa oli analoginauhurin rikkoutuminen ja sen myötä projektin tauko. Tauossa oli se hyvä puoli, että tuona aikana syntyi levyn suosikkini Alfama.
Harvoin bändin ensimmäinen julkaisu on kokopitkä. Kun saimme levyn valmiiksi, minulle tuli täydellinen tyhjyys ja ajatus, että en keksi enää mitään. Mutta uutta materiaalia on taas syntynyt. Mielestäni levy on yhtenäinen kokonaisuus ja olemme erityisesti siihen tyytyväisiä.
Levyä saa tilattua Shelflifelta tai verkkolevykaupoista. Ja jos ei omista luottokorttia, niin hiostaa levykauppiastaan tilaamaan...
Mitä kautta päädyitte San Franciscolaisen Shelflifen kelkkaan? Onko amerikkalaisesta levy-yhtiöstä ollut paljoa hyötyä Artisokalle?
Jari: - Kun saimme levyn valmiiksi heinäkuussa 2002, lähetimme jokusen kappaleen eri levy-yhtiöille. Saimme kahdesta myönteisen vastauksen, mutta Shelflife vaikutti parhaalta, koska se on julkaissut jo paljon levyjä ja sillä on hyvä maine. Olen seurannut useamman vuoden indiepopjuttuja ja levy-yhtiö oli sitä kautta tuttu.
Levy on julkaistu 19.11.2002 Yhdysvalloissa, joten mitään suurisuuntaisia visiointeja en lähde vielä tekemään. Jakeluverkostoja ja kontakteja on enemmän verrattuna omakustannetoimintaan ja tietenkin tuotantovaiheessa bändi säästää paljon rahaa. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut varata itselleni urheiluautoa...
Onko Artisokka nostattamassa paljoa kohua eli millaista palautetta olette saaneet?
Jari: - Palaute on ollut pelkästään hyvää ja itselleni on ollut yllätys, että meistä on pidetty muuallakin kuin indiepoppiireissä. Kohu meidän kohdallamme on ehkä liioittelua, mutta hyväksyvää nyökyttelyä on tullut paljon.
Keikkaa pukkaa, onko tahti kiihtyvä?
Jari: - Meitä ei varmaankaan tapaa tiistaina Kajaanissa ja samalla viikolla Lappeenrannassa, koska meillä on paljon juttuja musiikin ulkopuolella. Toivottavasti meitä kuitenkin kysellään jatkossa enemmän keikoille, koska nautimme soittamisesta.
Käsittääkseni osalla teistä on yhteistä soittokokemusta Cessna -orkesterista. Syntyikö Artisokka Cessnan kautta? Vai mikä on kaiken takana?
Jari: - Janilla ja Jarilla on. Artisokan toinen jalka on ollut Tampereella, toinen Helsingissä. Perustin Artisokan
2000 ja tarvitsin bändiin soittajia. Soittajia on löytynyt sekä tamperelaisesta Cessnasta että Helsingin Kumpulan yhteisöstä, missä minä, Riina ja Topi asuimme yhdessä 3 vuotta. Cessna on ollut olemassa jo kauan ennen Artisokkaa ja Artisokka on syntynyt itsenäisesti, vaikka soittajat ovat olleet osin samoja. Olemme iso perhe ja hyviä kavereita keskenämme.
Levy-yhtiö on nostanut muun muassa Red House Paintersin Artisokan esikuvaksi. Kuinka paljon musiikki kumpuaa esikuvien kautta?
Jari: - Minulle yksittäiset bändit eivät ole esikuvina ratkaisevia, enemmänkin genret, aikakaudet ja erilaiset maantieteelliset musiikkialueet. Nuorempana yksittäiset esikuvat olivat tärkeämpiä, mutta tehdäkseen kestävää musiikkia sen on oltava monipuolista ja erilaisista lähteistä pulppuavaa. En tee lauluja copy/paste- toiminnoilla, vaan kuuntelen kaikkea mahdollista ja ne menevät sekaisin mielessä. Esteettisessä mielessä Artisokan esikuvia on 60-luvun Brasilia ja Ranska: mm. Francoise Hardy, Sylvia Telles, Caetano Veloso, Astrud Gilberto, Serge Gainsbourgh ja moni muu.
Uusimmista bändeistä olen pitänyt seuraavista: Múm, Broadcast, Stereolab, Yo La Tengo, Tortoise...
Vapaata sanaa...
Jari: - Levyämme saa Stupidolta ja keikoilta. Hinta 16,90e.
Kitaristimme Topin voitte nähdä myös nykytanssikeskus Zodiakissa Helsingissä, missä hän esiintyy Pole pole -yhtyeen kitaristina. Pole Polen hahmo Arnold Chiwalala soittaa afrikkalaista musiikkia kanteleella. Esitykset 17-20.12. Poikkimusiikillisuus kunniaan!
Ilkka Valpasvuo
