St. Rasta - Eihän kunnon tanssimusaa soiteta ilman mässyjä soittimia.

Yksitoistahenkinen helsinkiläinen ska-reggae-suomiräp-balkan-hyvin sekava -orkesteri St. Rasta julkaisee komean nelibiisisen EP:n ja on jo ennen sitä saavuttanut nimeä energisenä bilebändinä kotikulmillaan. Yhtyeen säveltäjä Henri Hyökyvirta ja sanamaestrot Rami Shikeben ja Lauri Greis vastailivat desibeli.netin haastatteluun.

- Koko homma sai alkunsa kesällä 2008. Humalassa heitettiin läppää, että perustetaan Suomi-reggaebändi. Se oli ihan erilaista, mitä oltiin ennen soitettu tai kuunneltu, mut vaan digattiin siitä. Rami ja Henkka olivat soittaneet aiemmin raskaampaa musiikkia yhdessä St. Rastan rumpalin Santun kanssa ja Laurilla ei sen suurempaa musiikillista taustaa ollut. Ajatus sitten muhi siinä pari kuukautta ja lopulta ajateltiin, että pakkohan meidän on joku biisi saada aikaiseksi, kun niin nyt ollaan koko kesä kännissä puhuttu. Henkka sävelsi ja nauhoitti syntikka-tietokone -kombolla demo-CD-R:n Ramille ja Laurille, jotka tekivät siihen sanat. Kesän lopussa sitten äänitettiin Henkan autotallissa meidän eka biisi Elämän epäkohdat. No, näitä demoja kyhäiltiin sitten läppähengessä pikku hiljaa pari vuotta: mm. Kalteva torni ja Huomenna ja tänään oli sellaisia biisejä, jotka Henkka oli jo säveltänyt puoliksi, ennen kun koko muu poppoo tuli mukaan.

- 2010 talvella homma lähti kuitenkin vasta kunnolla rullaamaan. Rami oli puhunut koulussa kavereiden kanssa, että kevääksi ois mahdollista saada pari keikkaa nimenomaan suomi-reggae-räp -henkisellä meiningillä, joten ruvettiin hankkimaan porukkaa mukaan St. Rastaan. Nimi muuten keksittiin kaksi kesää aiemmin neljän jälkeen aamulla Ramin grillimajassa. Jami, Leo, Sanni, Ella, ja Santtu liittyivät nopeasti mukaan ja St. Rastasta tuli oikea bändi. Treenattiin, sävellettiin ja sovitettiin biisejä ihan tosissaan. Ensimmäiset keikat Kuningasidean kanssa oltiin jo sovittu Kallion lukioon ja Cafe Mascotiin. Myöhemmin saimme vielä sovittua keikan Narinkkatorille seuraavaksi päiväksi Mascotin keikasta. Ei voitu enää tyriä tätä hommaa, eikä tyrittykään. Vedettiin kolme hyvää, mut nykyään varmaan aika hirveen kuulosta keikkaa, eikä oltu kylläisiä vaan haluttiin tehdä tämän porukan kanssa lisää musaa. Haluttiin myös lisää porukkaa. Eihän kunnon tanssimusaa soiteta ilman mässyjä soittimia.

Vertaan yhtyettä EP:n arviossani mm. balkanrytmien puolesta Jätkäjätkiin ja Herrojen ajan melankolisuuden osalta ska-yhtye Gooniin. Allekirjoitatteko itse viittaukset ja keitä muita esikuvia tai verrokkeja itse nostaisitte esille?

- Alkujaan, kun St.Rasta haki vielä tyylillistä suuntaansa, fiilistelimme paljon erilaista rytmimusiikkia. Kotimaisista yhtyeistä Asa & Jätkäjätkien keikkameno ja räp yhdistettynä normaalista poikkeaviin taustoihin olivat suuria innoittajia meille. Ska ja balkan puolella vaikuttajia ovat olleet mm. skapunk-yhtye Streetlight Manifesto ja balkantykki Boban Marcovich Orchestra. Kaikkia innoittajia on kuitenkin vaikea luetella, koska bändissä kohtaa 11 ihmisen musiikkimaut. Jätkäjätkät vertaus osuu ymmärrettävistä syistä kohdalleen, Arvostamme sitä poppoota, mutta emme pyri kuitenkaan kuulostamaan samalta. Ja ollaankin mielestämme onnistuttu tekemään ihan oman tyylistä musaa. Goonia ei kukaan meistä ole hirveästi kuunnellut, siksi vertaus tuntuu hieman kaukaa haetulta. Asiameininki näyttää jannuilla kuitenkin olevan.

Kymmenen vuotta takaperin sekä suomireggae että suomiräp alkoivat lyödä tosissaan läpi, nyt viime vuosina on tullut vastaan paljon artisteja jotka sekoittelevat näitä joko keskenään tai balkanrytmeihin, kansanmusiikkiin tai vastaaviin. Mikä on St.Rastan asema tässä kehityksessä?

- Omasta asemastamme musakehityksessä on jotenkin haastava puhua. Ehkä me yritetään rimpuilla vaan mukana! Tosiasiassa ollaan ehkä vähän erkaannuttu tästä "perusgenrestä" ja ollaan rikottu "genrerajoja", osittain ehkä jopa vahingossa. Koska tehdään tätä hommaa porukassa, jokaisen jäsenen musiikkimieltymykset ja ajatukset vaikuttavat kappaleen lopputulokseen. Henkan tuomat biisipohjat saavat oman sovituksensa, kun esimerkiksi Otson balalaikka, Veijon synat ja Ellan haitari löytävät oman paikkansa kappaleissa. Meidän bändissämme ei ole yhtä säveltäjää, vaan jokainen on oikeutettu tuomaan juttuja muiden kuultavaksi. Kaikkia pyritään kuuntelemaan ja saamaan lopputuloksesta sellainen, että 11 jäsentä ovat siitä fiiliksissä. Asemasta tuossa genressä vielä sen verran, että emme oikeastaan ole ikinä pyrkineet mihinkään asemaan. Haluamme vain soittaa sellaista musiikkia mistä itse pidämme ja niin kauan kun yleisöstäkin löytyy väkeä jotka ovat fiiliksissä, niin soitamme heille mielellään. Totta kai haluamme kehittyä ja päästä isommille lavoille soittamaan, mutta emme halua tinkiä musiikissamme. Haluamme tehdä sitä mikä meistä kuulostaa hyvältä ja luotamme siihen, että ihmiset tykkäävät. Jengi näkee, että me ollaan tosissamme ja myös digataan tästä touhusta. Ei siihen voi kun flipata messiin.

Jako kahteen pureutuu minun korvaani yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen. Onko St. Rastalla vakaumus vai määritelläänkö se biisikohtaisesti?

- Vaikka olemme samanhenkistä porukkaa, yhdentoista jäsenen bändillä on vaikea olla yhteistä vakaumusta. Sanoitukset tekee Rami ja Lauri ja ne tehdään puhtaalla fiilispohjalla. Totta kai on huolestuttavaa, mihin tämä maailma on menossa, mutta poliittinen paatos ei ole homman pääpointti. Sanoituksia tehdessä on huomannut kuitenkin, kuinka henkilökohtaiset ajatukset ja pohdinnat päätyvät biisien aiheiksi. Jako kahtia-biisin sanat tuntuivat kirjoitusvaiheessa ajankohtaisilta, emmekä häpeä kirjoittaa niistä asioista jotka ovat meille tärkeitä. Niin kauan kuin meistä tuntuu hyvältä ja täällä voi räpätä kriittisesti, on meidän mielestä ajatuksiemme päästävä ilmoille. Taide on ollut ja tulee aina olemaan loistava tapa vaikuttaa. Jos joku vaikuttuu jollain tavalla sanoituksistamme on se mukava bonus tähän hommaan, vaikka se tässä ei tärkeintä olekaan.

Millaista vastaanottoa yhtye on saanut - niin levytetyn materiaalin kuin livekeikkojen tiimoilta?

- Palaute jota olemme keikoista ja levystä saaneet on ollut lähes poikkeuksetta positiivista. Harvalla nyt varmaankaan on pokkaa tulla päin naamaa haukkumaan, mutta kyllä keikkojen yleisöstä huokuu selvästi se, että jengi on fiiliksissä. Usein ihmiset luulevat nimen perusteella, että tämä on vitsi tai joku perus suomireggae-posse, mutta kun he ovat nähneet keikan tai kuulleet musiikkia, lähes kaikki ovat tajunneet, että väännetään tätä hommaa tosissamme ja kuulostamme hyvältä. Kaikkia ei voi, emmekä pyrikään miellyttämään, mutta siihen pyrimme, että siellä missä St.Rasta soittaa, on aina hyvät bileet. Keikat ovat kuitenkin tämän homman suurin suola ja sen homman me myös osaamme parhaiten. Haluamme, että ihmiset saavat tanssia ja riehua kunnolla!

Mitkä ovat St. Rastan seuraavat askeleet ja tavoitteet?

- St.Rastalla on kyllä ihan kunnianhimoiset tavoitteet. Haluamme päästä isommille lavoille, tanssittamaan isompia ihmismassoja. Tiedetään itse, että tää homma soundaa hyvältä ja toivottas, että saatas lisää yleisöä jotka tajuais sen myös. Pointtina tässä on, että homman pitää edetä jollain tapaa. Niin kauan tämä tuntuu hyvältä, kun on tunne, että mennään eteenpäin. Jos tulisi sellainen fiilis, että tämä pyörii jatkuvasti vaan paikoillaan, ihmisiltä loppuisi varmasti motivaatio nopeasti.

- Toistaiseksi ollaan kuitenkin oltu sellaisessa mukavassa rauhallisessa nousussa koko ajan. Ihmiset on käyneet keikoilla ja ollaan saatu välillä jotain julkaistuakin. Pari vuotta sitten vedettiin nuorisotaloilla keikkoja ja nyt päästään ensimmäistä kertaa Tavastialle. Myös yhteissoitto ja biisien laatu on parantunut tasaisesti. Seuraavia tavoitteita meillä on ehdottomasti, että päästäisiin vetämään meidän musiikkia ulkopaikkakunnille. Helsingissä ollaan soitettu paljon, mutta muut kaupungit on vielä toistaiseksi jäänyt vähän vähemmälle. Myös pitkäsoiton tekeminen on suunnitelmissa. Meillä on jo nyt kasa lähes valmiita kappaleita, joista pitkäsoiton saisi kyhättyä. Musiikin tekeminen on vaan aika kallista, joten joku lafka, joka voisi studiokustannuksissa jeesata olisi kyllä hyvä olla. Tässä nyt on joitain keskeisimpiä tavoitteita, eikä mikään niistä ole meidän mielestämme epärealistisia meille. Pitää olla malttia ja jaksaa tehdä töitä näiden hommien eteen, niin kyllä sieltä joku hyvä lafka ja keikkamyyjä saadaan.

Mitkä asiat ovat St. Rastan ytimessä ja miksi juuri teidät kannattaa musatarjonnasta bongata?

- St.Rasta kannattaa bongata koska ollaan jotain, mitä harva uskaltaa odottaa. Livevetomme ovat todella intensiivisiä ja hauskoja tapahtumia. Pyrimme jättämään lavalle kaiken, jotta jokainen kuuntelijakin voi flipata mukaan. Musiikkimmekaan ei ole mitään perus humppa/iskelmä/rap/reggae meininkiä, mitä tulee joka tuutista, vaan olemme jotain muuta. St. Rasta on rehellinen ja suora bändi joka tekee juuri sellaista musiikkia mitä itse haluaa. Kun tekee tosissaan sitä, mitä oikeasti rakastaa ja vielä hyvässä porukassa ei lopputulos voi olla muuta kuin onnistunut. St. Rasta voisi oikeasti olla se ärhäkkä tuulahdus, mitä tämä suomen musiikkimaailma kaipaisi. Rönsyilevä, suora ja rehellinen, mutta silti tiukka, tunteella ja taidolla väsätty kokonaisuus.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: St. Rasta