Tuhtia death-doomia soittava Nashorn on mielenkiintoinen metalliyhtye. Yleensähän eri tyylisuuntia pyritään sekoittamaan toisiinsa, mutta yhtyeen tuoreella demolla metallin kumpikin iso D on edustettuna omillaan. Pikkukiekko osoitti kotioloissa lopulta niin kovaa tarttuvuutta, että pakkohan sitä oli lähteä sarvikuonoa haastelemaan. Desibelin kysymyksiin vastailivat Pekka Markkula ja Toni Luontomaa.
Synkkä ja syksyinen tervehdys, kuinka maailma makaa Nashornin suunnalla?
- Terve. Loimaalla kun elellään niin alakuloa ja ahdistusta on ilmassa. Ei vaan uutta matskua ollaan pikkuhiljaa ruvettu kehittelemään ja ensimmäinen keikkakin on takanapäin eli ihan hyvin se makoilee.
Tuore kolmen biisin mittainen Maggots to Devour the World on melkoinen annos deathin katkuista doomia, vai onko tämä sittenkin doomia death-vaikutteilla?
- Mitenköhän sitä kuvailis. Kyllä se Nashornin musa sinne keskitempoiseen kuolonmetalliin enimmäkseen taipuu. Siihen on sitten tuotu doom-osioita tuomaan vähän vaihtelua. Tälle demolle tuli ensimmäistä huomattavasti enemmän noita melodisia väliosuuksia myös.
Demon ensimmäinen kipale on pikametalliannos ja siivu eroaa melkoisesti kahdesta muusta, eikä yhtye aio tulevaisuudessakaan kuulemma rajoittaa ilmaisuaan. Suoraviivainen death, eeppisempi metalli ja kaikki siltä väliltä voivat siis kuulua Nashorniin, ja ehkä näin on myös paras. Kaikki biisit on pistetty koko bändin nimiin. Kuinka Nashorn työstää materiaaliaan ja kuka on sanoituksista vastaava Karri Koskinen?
- Riffit on enimmäkseen tullut ulos Pekan pääkopasta. Eli siellä taitaa olla aika synkkää ja pimeää. Eero on kyllä niitä omia osuuksia hionut sitten jälkeenpäin. Reeniksellä sitten mietitään rumpuja ja bassoja niihin ja muutenkin niitä biisejä kokonaisuutena. Ja vaikka Karri Koskinen vastaakin lyriikoista, Marko yleensä sovittelee ne biiseihin vielä jälkeenpäin ja muokkailee tarpeen mukaan. Karri on Tonin duunikaveri ja se tais ekalle demolle ehdottaa että se vois kokeilla lyriikoita kirjotella. Hyvinhän se onnistu ja homma jatkui kakkosdemolla. Karrilta tuli itseasiassa bändin nimi-ideakin.
Etenkin demonne kaksi jälkimmäistä kappaletta kiinnittivät huomioni. Ne ovat pitkiä, monitasoisia ja hyvin haastavia teoksia joissa riittää tutkittavaa. Nostan ehdottomasti hattua rohkeudellenne, mutta eikö näin haastavan metallin luominen ole samalla hiukan vaarallista? En näe että Wackenin yleisömeri menisi varsinaisesti pähkinöiksi Ghoulsin hitaista osuuksista...
- Onhan se totta että menevämmät rallit saa tukat heilumaan ihan eri tavalla yleisön keskuudessa kuin hitaat ja tunnelmalliset laahaukset mutta emme varsinaisesti mieti biisien sävellysvaiheessa sitä miten ne toimivat livenä, kunhan ne kuulostavat hyvältä.
Kaipasin demoarviossani pientä tiivistämistä materiaaliin, mutta nyt kun olen kuunnellut kiekkoa pidempään olen jo ottamassa sanojani takaisin. Miten itse näette kiekon onnistuneen? Onko se tarkka ja oikea kuva Nashornin nykytilasta?
- Kyllä se mielestämme ihan hyvin onnistui. Demolle on koitettu saada sellainen mahdollisimman monipuolinen kuva bändin musiikista. Siitä Ghoulsin loppuosasta oli hieman pohdintaa että kannattaako sitä demolle laittaa. Se suunniteltiin vähän niinkuin toimimaan päätösbiisin introraitana. Melko varmaan tulee jakamaan kuuntelijoiden mielipiteitä kyllä se ratkaisu.
Nimi Nashorn sisältää parikin yhtyeeseen sopivaa merkitystä. Ensinnäkin tuon niminen saksalainen panssarintorjuntavaunu vaikutti toisessa maailmansodassa, mutta sana merkitsee myös sarvikuonoa, joka kuuleman mukaan kuvaa ryhmän musiikkia osuvasti. Olette onnistuneet loihtimaan melko tuhdit soundit kiekolle. Onko jonkun bändiläisen koti muutettu studioksi vai missä olosuhteissa kiekko sai muotonsa?
- Biisit on reeniksellä äänitelty ja Toni on sitten kotona miksaillut ja masteroinut ne. Suht edullisilla kamoilla saa jo ihan ok soundit kun jaksaa nähdä vähän vaivaa kitaroiden ja rumpujen mikittelyihin.
Nashorn on laajentunut ensimmäisen demonsa jälkeen viisimiehiseksi. Kuinka paljon tämä muutti toimintatapoja kun toista demoa alettiin työstämään?
- Molemmat äijjät on tuonut kyllä bändiin jotain lisää. Markolla on kokemusta noista örinähommista ja ne hoituu siltä ihan helvetin hyvin. Eerolta on tullut hyviä riffi-ideoita ja se on kehitellyt niitä omia osuuksiaan biiseissä niinko tuolla aikasemmin taisi tulla mainittua. Biisejä pystyi huomattavasti paremmin hiomaan siinä bändin kanssa ja ne oli suht valmiina sitten kun ruvettiin äänittelemään. Sitten siinä äänitysvaiheessa tuli vielä ne viimeiset paranteluideat. Se on hyvä puoli myös tuossa reeniksellä äänittelyssä kun ei ole mitään tiukkoja aikatauluja niin biisejä voi ihan rauhassa hioo ja parannella.
Miltä näyttää tulevaisuus? Joko seuraava kiekko on suunnitelmissa ja miten maailma tullaan valloittamaan?
- Uutta materiaalia ollaan tosiaan työstämässä, mutta seuraavan kiekon valmistumisesta ei vielä tässä vaiheessa ole mitään havaintoa. Tavoitteena olisi tässä heittää mahdollisimman paljon keikkaa sikäli mikäli niitä meille suodaan ja vaikkei koko maailmaa silloin aiemmin Nashornilla valloitettukkaan, niin me aiomme sen tehdä.
Haastattelu: Mika Roth
Bändikuva: Juha Kurri
Keikkakuva: Tuulikki Mattila
Tuhtia death-doomia soittava Nashorn on mielenkiintoinen metalliyhtye. Yleensähän eri tyylisuuntia pyritään sekoittamaan toisiinsa, mutta yhtyeen tuoreella demolla metallin kumpikin iso D on edustettuna omillaan. Pikkukiekko osoitti kotioloissa lopulta niin kovaa tarttuvuutta, että pakkohan sitä oli lähteä sarvikuonoa haastelemaan. Desibelin kysymyksiin vastailivat Pekka Markkula ja Toni Luontomaa.
Nashorn on laajentunut ensimmäisen demonsa jälkeen viisimiehiseksi. Kuinka paljon tämä muutti toimintatapoja kun toista demoa alettiin työstämään?
