25.11.2002
On The Rocks/Helsinki
Mitä nykyään voi saada nollalla eurolla -- Tiedäthän, vaikka mitä!
On nautittavaa pelkästään katsella lavalla hauskaa pitävää joukkoa ja kun musiikkikin
kuullostaa hyvältä, hinta-laatu suhde on vähintäänkin erinomainen.
Miksei tällaisia bändejä voi olla 'oikeasti'? Sibiksen afrobändi-illan aikana eri tyylilajeja
mukavasti käyttäneet yhtyeet saivat hymyn kareilemaan useammankin kuulijan naamalle ja
lavalla jännittämättä esiintynyt Cold Turkeys pisti harmittelemaan, ettei kyseessä ole
'oikea' yhtye.
Cold Turkeys soitti John Lennonin tekstien pohjalta tehtyjä väkerrelmiä,
soittajien/laulajan vaihtaessa paikkojaan satunnaisesti biisien vaihtuessa.
Laulajan paikalla runsaan puolituntisen keikan aikana ehti olla viitisen eri henkilöä ja useimmat
heistä soittivat keikan aikana useampaa eri instrumenttia. Yhtye ei ollut ehkä perinteistä
bändisarjaa myöskään kokonsa puolesta, tämä antoi vapauden myös ei-niin-tavallisten bändisoittimien
käyttöön, puhaltimia voisivat useammatkin yhtyeet käyttää, mielestäni.
Ehkä muutamat muutkin yhtyeet voisivat harkita laulajan vaihtamista biisien välillä, tuskin tämä ainakaan musiikkia huonontaisi...
Keikan lyhyys, alkuilta, viikonpäivä (maanantai) ja ilmeisesti asenteella 'lähdetääs soittelemaan' pidetty
setti ei kuitenkaan saanut yleisöä lattialle revittelemään - ymmärtääkseni tätä ei kauheasti haettukaan. Ilta oli enemmänkin leppoisa. Enpä tällä kertaa
kaivannut yhtäkään juovuksissa olevaa huutajaa lavan eteen.
Ennakoin ennen iltaa väärin. Kuvittelin afromusiikin olevan enemmän afrikkalaista
perinteistä musiikkia tai siihen vivahtavaa musiikkia, erehdyin, tai sitten illan nimi oli ilmoitettu minulle väärin. En ole kuitenkaan pettynyt.
Aapo Lehti
