Kuudes Aisti, perjantai

Uuden helsinkiläisfestarin avauspäivänä lauteille nousivat mm. Shotgun Club, Moon Duo, Black Lizard, Kurt Vile, Rättö ja Lehtisalo ja Shabazz Palaces.

Tänä kesänä helsinkiläisiä on hellitty uusilla mainioilla festareilla. Garden Party lunasti paikkansa stadin kesässä tuomalla The Shinsin paikalle ja myös Kuudennen Aistin järjestäjillä tuntuu olevan homma hallussa. Kuudes Aisti, tuo Flow'n asenteellisempi ja huumorintajuisempi pikkuveli, yllätti erittäin positiivisesti. Paikka festareille oli loistava, kuten myös järjestelyt, vaikkeivät itse esiintyjien valinnat olleet aina täysiä napakymppejä.

Perjantaina festarit lähtivät käyntiin vähän yskähdellen. Ensimmäisten esiintyjien joukossa olleen Shotgun Clubin keikka ei oikein tuntunut missään. Bändi halasi iskelmähaikailuillaan johonkin kaurismäkeläiseen räkälään, jossa kukaan ei koskaan hymyile, puhu tai naura ja ulkonakin sataa. Näin ollen kauniiseen iltapäivään sopi paremmin päälavan korkannut Ripley Johnsonin ja Sanae Yamadan Moon Duo. Bändin musiikki oli aika maalailevaa. Se koostui lähinnä Sanaen yksinkertaisia syntikkakuviosta, jonka päälle Ripley tuuttasi kaikujen kera kitarallaan menemään. Jossain aavikolla matkailtiin, välillä kuulin stonerin ujellusta ja taisinpa nähdä etäisen kangastuksen myös Laika & Cosmonautseista. Hivenen jäi kaivelemaan, mitä bändi saisi aikaan, jos myös Sanae lauleskelisi mikkiin.

Tästä oli hyvä jatkaa takaisin takalavalle, jolla oli tarjota illan positiivisin yllätys. Black Lizardista on kirjoitettu jo monta kaunista lausetta, mutta tässäpä pari lisää. Jostain bändeistä huomaa, että niillä on palava missio, jota toteutetaan sydänverellä ja taidolla. Toisin kuin suurin osa bändeistä, mitään hidasta sisäänajoa ei tapahtunut, vaan kundit alkoivat paahtamaan heti ensimmäisestä soinnusta lähtien omaa juttuaan, jossa on vaikutteita aina garagesta The Doorsin kautta päivänpolttavaan indieen. Black Lizard veti keikallaan suun auki ja ihon kananlihalle.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa pääasiassa Circlen jäsenistä lavalla koostuva Rättö & Lehtisalo, jota nyt piruuttani tituleeraan vaikka 2000-luvun YUP:ksi. Itselläni on vähän rajoittunut huumorintaju, joten Mika Rätön sanalliset purkaukset yhdistettynä psykedeliaan ja loputtomaan kikkailuun eivät pidemmän päälle oikein maistuneet. Toisaalta Mikalla ja Jussilla oli lavalla hauskaa, eikä herra Rätön karismaa käy kieltäminen.

Tässä vaiheessa siirryin tankkaamaan portin halvemmalle puolelle, joten Pertti Kurikan Nimipäivät jäi näkemättä, mutta todistajalausunnot olivat ylistäviä ja mikäpä niitä kiistäminen. Illan pääsyesiintyjä sen sijaan jätti toivomisen varaa. Lavalle köpötteli kyttyrässä kulkeva pillifarkkumies Kurt Vile kera The Violatorsin. Mm. Brucen ja Dylanin tuotannosta ammentavan herran soolokeikka lähti kivasti liikkelle ja kuulosti komealta kera Vilen narisevan äänen, mutta vähitellen homma lysähti täysin kasaan ja yleisö äänesti jaloillaan. Vaikka seisoin miksauskopin vieressä, minun oli välillä vaikea kuulla akkarillaan himmailevaa Vileä. Se, mitä oli vielä pelastettavissa, pelastettiin lopuksi soitetulla Freak Train -rähinällä ja keikan päättäneellä hitillä Baby¹s Arms.

Ne, jotka Vile oli saanut unten maille, Ville Pirinen yritti parhaansa mukaan Nuorgamin torilla herättää. Asennetta ja säröä ei ainakaan puuttunut. Mutta oli aika suunnata Kuudennen Linja sisätiloihin, jossa oli aloittamassa hip-hop-ryhmä Shabazz Palaces. En ollut ainoa kiinnostunut tästä Sub Popin ensimmäisestä hiphop-kiinnityksestä ja jouduin käyttämään vähän luovuutta päästäkseni sisään. Ishmaelin ja Tendailin keikka oli hikinen, hypnoottinen ja varsin intensiivinen kokemus. Oli kuin olisi järven pohjassa tallustelut, syvien bassojen kaikuessa. Kuvittelin keikalla olevan kuuma, mutta Linjojen alakerrassa vasta olikin. Vaikka tilaan oli asennettu iso tuuletin, pää osui melkein kattoon ja ilma ei kiertänyt. Lisää löylyä lauteilla oli paiskomassa The Duplo! -yhtyeen perustajan, levykauppa Stupidoa vetävän Aleksi Pahkalan bändi Gim Kordon. Joku väitti tämän olevan indierokkia, mutta omaa korvaan bändi kuulosti enemmän hitaampitempoiselta suomipunkilta. Hyvinhän nämä jo raavaat miehet runttasivat menemään, erityisesti kiitos loistaville välispiikeille kuten ”tää biisi on youtubessa”.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Galaksit eivät räjähtäneet ja ulkomaiden ihmeet jäivät varsin vaisuksi, mutta mukavaa oli. Kyseessä oli oikeasti ihmisten festarit, jossa artistit olivat osa porukkaa eli tekivät itse soundcheckit ja hengasivat keikkojen jälkeen alueella. Järkkäreitä ei näkynyt lavan edessä ja ihmiset hymyilivät. Tilat olivat kuumuudesta huolimatta erinomaiset ja intensiiviset, joten tunnelmaa piisasi.

Tästä lauantain Aisteihin, ja tästä sunnuntaihin.

Teksti ja kuvat: Kari Koivistoinen