Torso. metelöi pää punaisena

Helsinkiläinen basso-ja-rummut -duo Torso. läväytti äskettäin tiskiin debyytti-EP:n, jonka suuntamerkit löytyvät jostain amerikkalaisen möykkärockin ja alternativen sekä toisaalta stonerin ja grungen suunnilta.

EP on hieno, vaikkei aivan ainutkertaista materiaalia tarjoakaan. Veljekset Ville ja Timo Tikka kuvaavat itse yhtyettään näin: "kuvittele Lightning Bolt soittamassa Mogwaita, Devo versioimassa Black Sabbathia, Melvins coveroimassa Curea...". EP:tä kuunnellessa voi välillä jopa olla kuvittelematta. Että sellainen duo. Mutta millainen?

Veljekset Tikka - keitä te olette, mitä soitatte, miksi?

- Pari heeboa Helsingistä – joskin Villellä on nyt opiskelujen kautta toinen jalka Keski-Suomessa ja toinen etelässä... Kahdestaan soitetaan mitä milloinkin mieli tekee. Pää punasena väännetään rummut-basso -kombinaatiolla.

Vaklasin että soitatte muissakin yhteyksissä: kertoisitteko näistä?

Timo: Soitin 2006-2010 indiebändi Balletissa rumpuja, ja loppuvaiheessa myös Ville oli kyseisessä orkassa messissä. Nykyään vaikutetaan Torso.n lisäksi myös synabändi Straktobeamissa ja ilman Villeä soitan myös Hopeajärvi -nimisessä bändissä.

Ville: Mä liityin viime talvena ska-balkan-reggae-rap -pumppuun St.RastaZan kiippareita paukuttamaan. Ensin tuuraamaan, mutta lopulta jäinkin ihan vakiokalustoksi. Molemmilla ideoita ja energiaa riittäis vielä monenmoiseen soittamiseen, mutta aika alkaa olemaan kortilla näilläkin.

Aloitte tekemään musiikkia terapiamielessä. Mitä se tarkoittaa? Miksi se ei onnistu muissa yhtyeissä/projekteissa?

Timo: Terapiamielessä musiikin tekeminen on ehkä hieman harhaanjohtavasti ilmaistu. Enemmänkin kysymys oli soittotauon jälkeen uudelleen yrittämisestä tutun tyypin kanssa. Homma oli kyllä hyvinkin terapeuttista ilman paineita breikkaamisesta tai promoamisesta. Tarkoitus oli vaan mennä treenikämpälle katsomaan, miten ollaan musiikillisesti kasvettu hyviksi vastapelureiksi mahdollisimman pelkistetyssä soitinympäristössä. Samalla pystyi käymään läpi vaikeitakin keloja musiikin avulla liittyen ystävän ja soittotoverin kuolemaan. Ville on kuitenkin tyyppi, jonka olen tuntenut syntymästään asti, ja verisiteen luoman turvaverkon takia ei tätä olisi kai edes voinut toteuttaa muussa yhtyeessä.

Ville: Oli siinä kyllä alusta asti mukana – ja on edelleenkin – tietynlainen paineiden purkaminen. Sai kerrankin vääntää nupit yhteentoista ja ottaa kaikki mahdolliset säröpurkit käyttöön. Terapia-elementti oli ehkä ensin vaan alitajuisesti mukana, kunnes sen huomas ihan konkreettisesti miten paljon se näennäisesti päätön vääntäminen Timon kanssa jeesas.

Mainitsitte saatteessa, että olette kahmineet vähän joka laarista. EP on monipuolinen mutta mielestäni johdonmukainen: vähän amrep-noiserockia, vähän stonerpörinää, jossain kuikuilee Melvins, olette varmasti kuulleet grungesta jne. Mistä te pidätte, millasia esikuvia teillä on?

Timo: Joskus vuosia sitten aamuyön hönössä törmäsin netissä pariin Lightning Boltin biisiin ja Visa-laskun mukaan olin siltä istumalta tilannut Wonderful Rainbow -albumin. Lady Escapen Teemu oikeastaan pakotti meidät perustamaan Torso.n vedoten siihen, että Suomen kansa tarvitsee Tikanveljesten rumpu-basso duon ja bändin työnimi oli pitkään vihjaileva Tikkabolt (ja ensimmäisen biisin nimi oli Dracula Mountainista väännetty Krapula Mountain). Aika nopeasti kuitenkin hiffattiin, että turha lähteä apinoimaan koko konseptia Rhode Islandilta ja lavennettiin vähän ilmaisua.

- Esikuvista on helppoa mainita esimerkiksi biisien työnimiksin päätyneitä yhtyeitä, kuten Melvins ja Primus, mutta grungevertailut osuvat maaliin myös. Yksi molempien kovista lemppareista on ollut Marcy Playground, ja Smashing Pumpkins surisevimmillaan oli nuorempana silmiä avaava kokemus. Sieltä täältä vaikutteiden kahmiminen tekee ainakin mulla helpommaksi välttää jämähtämästä tiettyyn muottiin biisejä sovitellessa.

Ville: Varmaan ala-asteella jo fiilistelin, että "joskus kun pääsis Pumpkinsia vetämään", niin ehkä tää on tulosta siitä. Mutta kuuluu meillä biiseissä (toivottavasti) sekin, että aika laaja on molempien musamaku. Ja myös se soitettu menneisyys esim. Ballet -ajoilta. Torso.n kanssa vaan pääsee tekemään sellasta, mitä ei näiden aikaisempien tai nykyisten projektien kanssa tuu tehtyä. Ja mullehan tää on ensimmäinen kerta, kun pääsee soittamaan ja rääkymään omia biisejä ja tekstejä, kun aikasemmin on mennyt vaan bändiin mukaan soittamaan sitä mitä millonkin on tarvis.

- Mutta vaikka sävellystyö onkin isolta osin mun harteilla, niin treeneissä kyllä pompotellaan ideoita suuntaan ja toiseen – usein nimenomaan jotain bändireferenssejä heitellen. Ja kyllä toi rumpuepeli nopeasti ilmaisee jossei riffit miellytä... Useimmat kyllä vääntyy biiseiksi asti.

Ainoa (pieni) poikkeus edellä mainittuun on EP:n päättävä Minttupuffet, joka tuntuu paikoin aika tyylipuhtaalta Guided By Voices -pastissilta. Ovatko Robert Pollardin aivoitukset tuttuja?

Ville: Tähän pitää vastata – tietämättömäksi leimaantumisen uhallakin – ettei kyllä ole tuttuja. Piti ihan käydä kuuntelemassa, että mistä on kyse. Mä enemmänkin pelkäsin että Sonic Youth -puritaanit tulee ovelle kolkuttelemaan, kun Minttupuffettia alettiin treenailla. Se siinä kuitenkin taustalla vaikutti. Pelko osoittautui siis ilmeisen turhaksi…

Timo: Mulle GBV on ollu myös tuttu ainoastaan nimensä perusteella, ja pitkällä "täytyypä muistaa kuunnella" -listalla. Tulipahan nyt kysymyksen myötä kuunneltua ja hyvältähän tuo kuulosti!

Onko teillä ollut joku kokoava ajatus EP:n taustalla?

Ville: Äänitettiin EP:tä varten viikonlopussa yhteensä kahdeksan biisiä, mistä neljä päätyi miksaukseen asti. Parissa biisissä ongelmaksi muodostui sovitustyö (lue: sen puute) ja parissa kappaleessa DIY-äänitys ei ihan vastannut laadultaan biisin henkeä. Eihän tässä mitään hifiä jatkossakaan haeta, mutta vähän isompaa mökää suunnitellaan seuraavalle tuotokselle.

Timo: Ja käytännössä kuitenkin äänitettiin kaikki valmiina olevat biisit, eli kokonaisuuden miettiminen on ehkä turhan vahva termi. Tiputettiin pois ne, joihin ei oltu sitten sovituksellisesti tai muuten tyytyväisiä

Miten Minttupuffet on syntynyt? Se kuitenkin eroaa muista biiseistä musiikillisesti jonkin verran.

Ville: Indie-menneisyys puskee läpi? Sonic Youthia kuunnellessa tuli kauhea halu tehdä repertuaariin yksi kesäinen ja rullaava biisi. Tää syntyi kyllä tosi helposti: bassohommat luonnostelin yhdessä illassa ja seuraavissa treeneissä hahmoteltiin jo rakenne. Sanat kertoo biisin kesäisestä meiningistä ja nimestä poiketen sitten ihan muista hommista.

Olette livenä basso-rummut -duo? Pakosta vai koska se on siistimpää? Millaisia teidän keikat ovat?

Ville: Se oli kyllä ihan selkeä valinta, että kahestaan tehdään kaikki. Alussa oli ohikiitävän hetken ajan puhetta, että jos olis joku laulamassa, mutta se idea kuopattiin hyvin nopeasti. Ajatellaan kahdestaan niin yhteen, että biisitkin syntyy kuin itsestään. Ja helppo sumplia käytännön asioita, kun on vaan kaksi säätämässä. Sovitustyössä joskus kaipailee "vierasta" korvaa.

Timo: Ja aina puhutaan, että rokkitrioilla on soittomeininki aidoimmillaan, mutta meikä sanoo, että kahestaan on kaikki helvetin paljon helpompaa. Lisäksi jää keikoilta enemmän liksaa ja oluita per nuppi ja kamat mahtuu autoon ilman ongelmia.

Ville: Mulle on keikoilla katsojana/kuuntelijana aina tärkeetä, että bändin jäsenistä näkee kuinka niillä on yhteys toisiinsa. Joskus käynyt kattomassa yhtyeitä, jotka soittaa helvetin hyvin, mutta ei ota mitään kontaktia toisiinsa. Shoegaze nyt on homma ihan erikseen, joskin siinäkin on usein jäsenien välillä jotain interaktiota, jossei nyt yleisöön mulkoillakaan. Että ehkä tää meidän veriside näkyy livenä lavapresenssissä?

Timo: Joo, on ollu jännä kuulla yleisöltä palautetta, että meillä on hyvä kontakti sekä toisiimme että yleisöön, koska omaan haaroväliin tuijottelu tuntuu olevan vallitseva olotila aika ison osan ajasta. Kai sieltä omasta maailmasta sitten aina välillä havahtuu. Kommentit, kuten "Vittu, oli niin hyvä keikka, että piti välillä käydä oksentamassa!" tai "Kun te soititte sitä yhtä ääntä pitkään, niin meinas tulla paskat housuun!" kertovat ehkä livetilanteen energiasta ja intensiivisyydestä, tai sitten yleisöstä.

Mitä suunnitelmia Torso.lla on tulevaisuuden suhteen?

Timo: Pitäisi varmaan alkaa myymään keikkoja vähän tehokkaammin! Ollaan otettu tähän asti niin lunkisti, ettei meitä livenä ole montaa kertaa päässyt kukaan näkemään. Nyt kesällä ollaan alustavasti puhuttu muutaman biisin äänityksestä ja niiden julkaisemisesta splittiseiskoina. Myös ideoita mahdollisista elektronisemmista livekeikoista vaikkapa Black Dicen tai Growingin tyyliin on heitelty.

Ville: Joo, lisää keikkoja ja lisää sontaa eetteriin. Pidetään mielessä ensimmäiset kommentit Torso.sta ("Ei vakuuta" ja "Eihän tätä paskaa voi kutsua edes musiikiksi") ja jatketaan valitsemallamme linjalla.

Haastattelu: Jani Ekblom
Kuvat: Torso.
Livekuva: Johannes Holopainen