Suomen Zorro & Elämän paineet kiireettä asian äärellä

Mielikuvituksellisesti nimetyn, pelkistettyä vaihtoehtofolkpoprockia soittavan Suomen Zorro & Elämän paineet -yhtyeen kuuden biisin Oletko terve? -EP onnistuu vangitsemaan. Yhtyeen laulaja-kitaristi-biisintekijä Petri Vähäsarja, mitä se teidän tummanpuhuva traumafolkkinne oikein pitää sisällään?

- Ehkä näissä lauluissa on jonkin verran neuroottisia ja autistisia sävyjä. En tiedä, vaikuttavatko nämä kuulijasta "tummanpuhuvilta", mutta itselleni aiheet ovat pelonsekaisia, ja tuskin edes tiedän, miksi kirjoitan niistä. Teen lauluja hyvin intuitiivisesti, enkä niinkään pohdi esimerkiksi, miksi teen laulun tai mitä "haluan sanoa". Ihmettelen usein laulun tehtyäni, että mistäköhän tämäkin tuli. Se on minusta hyvä merkki.

Yhtye on perustettu kesällä 2008. Miten kaikki alkoi ja mitä lähdettiin tavoittelemaan? Millainen bändi, millainen klangi ja mihin tähtäin? Onko fokus muuttunut matkalla?

- Mulla oli paljon biisejä laatikossa ja ajattelin, että olisi kiva saada niihin vähän kantria. Pyysin mukaan kavereitani, joiden tiesin jossain määrin jakavan omat visioni. Ehkä juttu meni aluksi vähän liian rokiksi. Yhteissoittokokemuksen myötä opimme dynamiikkaa ja sain esimerkiksi lisää tilaa omalle ilmaisulleni, joka oli jossain vaiheessa hukkua sinne rokin sekaan.

- Haluamme tietysti tehdä keikkoja ja levyjä. Mutta emme kyllä ilman hyvää syytä. Ja toistaiseksi meillä on ollut syitä. Olemme esimerkiksi tunteneet syvää intoa uusia laulujamme kohtaan.

Vertaan arviossani kiireettömästi töksähtelevää laulutulkintaasi tietyissä paikoissa jopa sellaisiin kotimaisiin mestareihin kuin Ville Leinonen ja Joose Keskitalo. Millaisin vertauksin itse haluaisit musiikkianne kuvailla? Millaisille juurille rakennetaan?

- Ihan mielellään noihin kuulee verrattavan. Rakennan lauluntekijänä oman henkilöhistoriani ja kokemusmaailmani pohjalle, ja koko bändinä juuremme ovat sitten viisi kertaa monisyisemmät. Aika arvaamaton yhdistelmä me olemme, mutta mielestämme olemme saaneet jotakin kiinnostavaa ja tuoretta aikaan.

Levyltä löytyy pienesti vinoa rock-jumittamista sopusointuisasti pedal steelin unileijailun, heleän valssinpyörteen ja mollikantrin kanssa. Parhautta on ehkä asian äärelle pysähtyminen, pelkistyksestä huolimatta hyvä rullaus ja rentous jolla asia osataan tuoda ilmoille. Biisit välttelevät tyyleiltään melkoisesti toisiaan, mutta ovat silti tunnistettavissa saman artistin tuotoksiksi. Osuvatko tiivistykset kohdilleen?

- Aika hyvin. Asian äärelle pysähtymisen allekirjoitan ainakin. Sitähän tämä on. Levyn läpi kulkee mukana myös se melankolia, että elämä etenee ja asiat muuttuvat vääjäämättä ennen kuin mihinkään ehtii tottua.

Kuinka pitkältä ajalta EP:n biisit ovat? Millainen urakka kuusikon levylle ikuistaminen oli?

- Vanhin noista biiseistä on tehty ehkä neljä vuotta sitten ja uusin vuosi sitten. Äänitimme 13 biisiä valmiiksi mutta olimme tyytyväisiä vain kuuteen niistä. Aika iso homma siis oli, mutta lopputuloskin on ihan jees. Kitaristimme Pauli Halme äänitti ja miksasi. Kellään meistä ei ollut pahemmin kokemusta äänittämisestä, joten opettelimme siinä samalla. Tai Pauli opetteli. Pauli teki ihan sairaasti duunia.

Millaista reaktiota yhtye on kohdannut keikoillaan?

- Monet ovat olleet ymmärtääkseni vaikuttuneita biiseistämme, mikä tuntuu hyvältä. Useimmiten yleisö kuuntelee aika hiljaisena ja keskittyneen oloisena. Iso yleisö on helpompi kohdata kuin pieni. Baarikeikoilla on tietysti aina pari tyyppiä, jotka ovat päättäneet, että tänään tanssitaan, vaikka läpi harmaan kiven. Siitä tulee hauska kontrasti, josta pystyn nauttimaan esiintyessä. Siis se, että esittää jotakin itselleen tärkeää ja esitys menee kuuroille, tanssista huumaantuneille humalaisen korville. Välinpitämätön esityksen pois-juhliminen alleviivaa, että esitys on tärkeä.

- Tottakai se joskus suututtaakin. Mutta silloin on vain taisteltava heittämisrefleksiä vastaan.

Saatteen mukaan viime aikoina on suunnattu pelkistetympään, mystisempään ja tarinankerronnallisempaan suuntaan. Kuuleeko mainittuja jo tällä levyllä vai puhutaanko seuraavasta askeleesta?

- Niitä kuuluu ainakin EP:n kahdessa viimeisessä kappaleessa, jotka ovat myös EP:n nuorimmat. 13 -kappaleen ulkopuolisuudentunne ja autismi sekä 13 000 –biisin uninen nostalgia ovat maisemia, joissa tällä hetkellä mielelläni pysyttelen.

Kolmella(tai vähän yli) sanalla - miksi Suomen Zorro & Elämän paineet kannattaa tsekata?

- Radiossa joku sanoi, että "ei jättänyt kylmäksi".

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Suomen Zorro & Elämän paineet