Kesäkuun albumikooste
Kesäkuun albumikoosteessa ovat mukana malilaista afrobeatia ja oman heimonsa rytmi-iloittelua yhdistävä Ben Zabo, kansanmusiikista ammentava Kirjava lintu, post-punkia, punkrockia ja suoraviivaista rockia naittava Manfish, hauskasti kolisteleva jazztrio Mopo, italialainen avaruusraskailuraketti Ufomammut sekä psykerockia coveroiva Ulver.
Ben Zabo: Ben Zabo
Glitterhouse
Malilaisen Arouna Coulibalyn eli Ben Zabon eponyymin esikoisen kansivihossa kerrotaan miehen musiikin eroavan monesta maanmiehestään kiihkeillä rytmeillään. Mm. Toumani Diabate, Ali Farka Toure ja Tinariwen tuoreimmallaan vetelevät keskitempoa ja alle, Zabo toiseen suuntaan. Se on tärkeä huomio, koska muuten Zabo nojaakin vahvasti malilaisen afrobeatin perinteeseen; laulaja-kitaristin oman heimon perinteistä ammennettu polyrytmiikka on keskeinen ja erottuva osa Zabon fuusio-ilottelua.
Ben Zabolla on iloinen tekemisen meininki ja ilma täyttyy iloisen pirskahtelevista energialatauksista. Se ei tietysti ole poikkeuksellista, länsimaisessakaan musiikissa. Mutta se mikä täällä usein on tehokeino, on Zabolla vakio. Levy olisikin helposti turhankin hengästyttävä meille jäykkäjalkaisille, ellei mies yhtyeineen välillä pysähtyisi kutomaan kuvioitaan vähän rauhallisemmassakin tahdissa. Samalla kun ympärillä tapahtuu koko ajan - kitarat ja rytmit kitisevät ja säkenöivät moniäänisesti - johdattaa Zabo yhtyettään vakaasti eteenpäin. Seitsemän biisiä kolmeen varttiin ilman juurikaan paikallaankäyntiä: totisesti ärsykekylläinen ja hurjan fyysinen albumi, joka huutaa namikoiden kääntämistä ääriasentoon.
Jani Ekblom
Kirjava lintu: Unilintu
Kuu Records
Kirjava lintu -yhtyeen toinen albumi
Unilintu on tyylikkäästi paketoitu eikä työn laatu jää pelkkiin kansiin. Yhtye ammentaa kansanmusiikista, mutta tuo sen tyylikkäästi nykyaikaan siten, että myös alaan perehtymättömän on helppo nauttia ilmavasta soinnista ja raikkaista melodioista. Vaikka siellä täällä vilahtelee viitteitä esimerkiksi jazziin (
Kaksi) tai lattarirytmeihin (
Tulen synty), on yhtyeen viulupainotteinen sointi vahvassa yhteydessä pelimannihenkiseen kansanmusiikkiin.
Parhaimmillaan Kirjava lintu onnistuu jopa parantamaan kirjoittajaa vaivaavan kansanmusiikkivamman ja luomaan kaunista, harmoniarikasta musiikkia, jota ei tee mieli lokeroida sen kummemmin. Etenkin trad-teksteihin pohjautuvat
Nuku nuku nurmilintu sekä
Lintuseni ovat hienoja näytteitä
Captain Cougaristakin tutun
Juha Kujanpään sävellystaidoista. Jos tämän päivän kansanmusiikki kiinnostaa, eikä tiedä mistä aloittaa, on Kirjavan linnun seurassa turvallista lähteä matkaan.
Tommi Saarikoski
Manfish: What Is This Manfish?
Omakustanne
Helsinkiläinen
Manfish antaa debyytillään itsestään ristiriitaisen kuvan. Toisaalta post-punkia, punkrockia ja suoraviivaista rockiakin yhdistelevä yhtye kuulostaa juuri sopivan raukean energiseltä ja välinpitämättömältä, niin kuin
Iggy Popia ja
New York Dollsia vaikutteinaan pitävien kuuluukin. Toisaalta, levymitassa yhtyeen tarjonta on lähinnä puuduttavaa.
Manfish on kuitenkin ihan veikeä tapaus. Kolmen kitaran taktiikka sohii vähän joka suuntaan, tarjoaa koukkua, ja kuulostaa taidokkaan yhtyeen onnistuneelta sähellykseltä.
Die Hippietä lukuunottamatta levyllä ei kuitenkaan ole erityisen mieleenpainuvia biisejä. Vaikutteet
Misfitsistä
NOFX:iin kalskuvat ehkä turhankin paljon läpi, vaikka vaikea sitä on minään ongelmana pitää. Hiomaton tämä vielä on, vaikka sekin voisi olla paremmilla biiseillä etu.
Jani Ekblom
Mopo: Jee!
Texicalli
Kontrabasisti
Eero Tikkasen, rumpali
Eeti Niemisen ja saksofonisti
Linda Fredrikssonin
Mopo tarjoaa debyytillään hersyvän hauskaa kolistelua, rymistelyä ja tuuttausta.
Jee! pärisee kiivaimmillaan kuin esiviiksi-ikäisen pilluvonka, intensiteetillä ja lopputuloksetta, mutta äityy myös tunnelmoimaan, eh, perinnehenkisesti, siis melodisemmin ja rauhaisammin eväin.
Minuutin parin mittaisia tai tuntuisia ryöpsähdyksiä, leikkisiä törmäilyjä on iso osa levyn materiaalista. Kolmikon jazz on vauhdikasta, vapaata ja kulmikasta, mutta virneen naamalle nostattavaa. Minkäänlaista tärkeilyä ei Jee! tarjoa: jos muutamat avant-hetket ohittaa, huomaa että Mopo on tarttuvimmillaan selkeää yhteislaulumusiikkia (ilman laulua, tietty). Siis: mukaansatempaavaa iloittelua. Levyllä on myös toinen puoli, jolla kuullaan haikeaa kauneutta ja syvällisemmin maailmaan ankkuroitua musisointia. Silti Jee! on ennen kaikkea vilpittömän hauska lätty, eikä sellaisia ole liikaa.
Jani Ekblom
Ufomammut: Oro - Opus Primum
Neurot
Italian pojat
Urlo,
Poia ja
Vita, eli
Ufomammut, ovat tehneet uransa jylhimmän levyn. Viitteitä tähän suuntaan saatiin jo
Evellä, joka koostui käytännössä yhdestä biisistä.
Oro - Opus Primum on viidellä biisillään vasta julkaisun ensimmäinen osa; tuplalevyn toinen osa
Oro - Opus Alter ilmestyy itsenäisesti myöhemmin tänä vuonna.
Kolmikon uusin näkemys avaruusraskailusta ei tietenkään koostu ainutlaatuisista elementeistä. Painotus on silkassa koossa: massiiviset rallit keräävät painoa pyörimällä, kylläkin mielenkiintoisesti, johtomotiiviensa ympärillä, mutta antavat tarpeeksi tilaa myös musiikin eri ulottuvuuksille. Samalla kun kokoa on helppo kunnioittaa, jäävät yhtyeen muut avut helposti sivuosaan. Tunnelman luojina italialaiset ovat vailla vertaa, eikä dynamiikan hallinnastakaan voi moittia. Silti lukuisatkaan kuuntelut eivät vakuuta materiaalin poikkeuksellisuudesta. Lahkeet levitoivat, mutta riittääkö se? Jäämme odottamaan albumin täydellistymistä.
Jani Ekblom
Ulver: Childhood's End
Kscope
Nyt on
Ulver alkanut aikuiseksi ja nostalgiseksi. Todennäköisesti
Pink Floydin biisistä nimensä saanut
Childhood's End soi täyteläisesti, selkeästi ja tyhjästi kuin
The Zombiesin viimevuotinen lätty. Mistä päästäänkin levyn aiheeseen: Ulver on versioinut 16 lapsuutensa psykedeelisen rockin suosikkiaan. Se on levyn paras puoli; Ulver tekee taas jotain mitä siltä ei odottanut.
Ja hyvällä maulla norjalaiset ovat lainansa valinneet. Mukana on tuttuja nimiä
The Byrdsistä
Jefferson Airplaneen,
Electric Prunesista
13th Floor Elevatorsiin ja
Left Bankesta
The Pretty Thingsiin sekä melkoinen joukko tuntemattomammiksi jääneitä tekijöitä. Biisitkin on melkein kautta linjan valittu obskuurimmasta laidasta. Hyvä setti siis, joka vielä monista lainapaketeista poiketen myös kuulostaa tiheätunnelmaiselta Ulverilta itseltään. Aivan toinen asia onkin sitten se, tarvitaanko näitä versioita yhtään mihinkään.
Jani Ekblom
Lukukertoja: 4149
