End Of August ja musiikillinen päiväkirja selviytymistarinasta

Porilainen End Of August on yhden miehen selviytymisprosessista syntynyt kahden miehen yhtye, jonka melankolisessa tunnelmapopissa on suuresta surusta huolimatta myös valoa tunnelin päässä. Petteri Salonen kertoi desibeli.netille mitä on kaiken takana.

Porilainen melankolista tunnelmapoppia soittava End Of August valmistelee debyyttialbumiaan ja tarjoili siitä kahden biisin maistiaisen. Petteri Salonen, onko tuleva albumi ilmeeltään linjassa näiden kahden biisin kanssa?

- If Something Should Happen To Me on kipaleena omalla tavallaan erottuva muusta levystä, mutta noudattaa pitkälti samaa kaavaa. Kappale erottuu ehkä rytmillisesti hieman ja on menevämpää tavaraa. Hope Has Come tuntui luontevalta jatkolta sinkun kakkosraidaksi. Itse levyllä nämä biisit tulevat olemaan myös peräkkäin. Nämä kaksi biisiä ovat erinomainen läpileikkaus levyn tunnelmasta ja sen sisältämistä musiikillisista ääripäistä.

End Of August on alun perin yhden miehen tunteenpurku-kappaleiden ympärille rakentunut kahden miehen yhtye. Milloin, miten ja miksi End Of Augustista kasvoi nykymuotoinen yhtye? Mitkä ovat Petteri Salosen ja Antti-Jussi Marjamäen roolit yhtyeessä?

- Aloitin kappaleiden säveltämisen puolivahingossa soitellen kotona lapsille kitaraa. Oikeastaan jokainen kipaleista on syntynyt tavalla tai toisella lapsien kanssa lattialla pyörien. Jossain vaiheessa vuoden 2011 syksyllä lähetin puhelimalla nauhoitetun raakademon vanhalle tutulle Marko Hariselle (Äh-Management) jolta saama palaute sai meikäläisen ajattelemaan levyn tekoa. Levynteko sitten keittyi mielessäni tovin kunnes tajusin, että Jussi-Antti Marjamäki on musiikilliselta sielunmaisemaltaan oikea mies komppaamaan levyn tunnelmaa ja asioita mitä haluan sanoa. Tärkeätä on huomata, että Jussilla on näppinsä pelissä levyn kokonaisuudessa. Vaikka olenkin tämän levyn biisit säveltänyt ja sanoittanut itse, on kokonaisuus kuitenkin End Of Augustin eikä yksin minun. Jussin rooli oli tuoda omat näkemyksensä sovituksiin ja itse studiossa muodostuviin kokonaisuuksiin. Alussa ideana oli tehdä levyllinen biisejä vain kitaralle ja laululle, mutta Jussin mukaan tulo muutti koko homman ja toi mukanaan kasan ideoita millä luoda väriä albumille.

Akustisen kitaran ja laulun ollessa keskiössä sinkun biiseissä soi myös basso ja lyömät, sekä paikoin koskettimet ja naislaulu. Onko tässä riittävät elementit koko levyn puitteille?

- Suoraan sanottuna halusimme Jussin kanssa levyn kuulostavan riisutulta. Rummut olivat alussa melkein kokonaan poissuljettu vaihtoehto, mutta studiossa kokeillessa nälkä hieman kasvoi… mutta sopivissa määrin. Pidän itse nailonkielisen pehmeästä soundista joten halusin sen olevan levyn toinen kantava ääni laulun ohella. Basso antaa kappaleille voimaa ja tukee hienosti akustisen kitaran soundia. Sähkökitaran käytön jätin pelkästään Jussin hommaksi. Musiikillinen luottamus on ollut alusta asti tärkeässä roolissa levyä tehdessä joten annoin Jussille vapaat kädet sovittaa ja pyöritellä biisejä.

- Särökitara tukee If Somethingin nousevaa tunnelmaa hienosti. Mikko Porvari oli alusta asti mielessä koskettimia varten. Mikko on minulle tuttu mies Verso-yhtyeestä jossa olemme yhdessä soittaneet jo vuosikausia. Tuleva levy on muodostui omanlaisekseen vasta studiossa ja Jussin kanssa sovittiin, että nauhoitetaan mieluummin enemmän tavaraa kuin liian vähän, mutta pidetään kuitenkin ns. askeettinen ja raaka tunnelma levyn päällimmäisenä fiiliksenä. Suvi Lehto on Porin musiikkiympyröissä pyörittyä tullut tutuksi ja Hope Has Come -kipaletta säveltäessä halusin sanoituksiin dialogin tuntua. Samalla tajusin, että dialogia vahvistaakseni tarvitsen kappaleeseen toisen laulajan ja Suvi oli läheisin valinta minulle. Olen aina pitänyt Suvin äänestä jossa on sekä voimaa, että herkkyyttä samassa paketissa.

- Uskon, että näillä puitteilla saimme Jussin kanssa aikaan juuri sitä mitä alussa lähdettiin hakemaan… ja enemmänkin. Emme myöskään halunneet keksiä ns. musiikillista pyörää uudestaan levyä tehdessä joten levyn kappaleet eivät sisällä mitään sen erikoisempia musiikillisia kikkoja. Ne ovat kokonaisuuksiltaan yhtä rehellisiä ja yksinkertaisia kuin levyn sanoitukset ja tunnelmakin.

"Tuleva levy kertoo selviytymistarinan, joka vaikeuksista huolimatta on pääsanomaltaan toiveikas" Millaisilla musiikillisilla teeseillä tätä tarinaa luodaan? Mikä on EOA:ille keskeistä?

- Sanoitukset ovat erittäin tärkeässä roolissa levyn teemasta puhuttaessa. Sanoituksia tehdessä tajusin, että haluan levystä päiväkirjamaisen otteen omasta elämästäni viimeisen vuoden ajalta. Vaimoni kuollessa viime vuoden elokuussa ja minun jäädessä kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi tajusin, että musiikin tekeminen on paras tapa minulle saada asiat ulos. Sanoituksissa ei paljoa mitään erikoisempia kielikuvia nouse esiin vaan ne kertovat asiat juuri niin kuin ne ovat. Levyn alussa ollaan synkissä tunnelmissa ja loppua kohden alkaa näkymään valoa tunnelin päässä.

- Kun mietin sävellysprosessia näin jälkikäteen ja sitä miksi halusin saada sanottavani muualle kuin pöytälaatikkoon niin tajuan, että halusin kertoa tarinan ja sen miten selvisin ja mitä ihmisen päässä liikkuu kun se pahin tapahtuu. If Something Should Happen To Me on levyn loppupäästä ja se koostuu pitkälti omasta huolestani lapsiani kohtaan ja siitä mihin he joutuvat jos minulle tapahtuu jotain. Hope Has Come kertoo juurikin toivosta ja on eräänlainen rakkauslaulu.

- Keskeistä koko levyllä on toivo vaikka kuoleman kohtaaminen ja läheisen menetys ovat levyn selkeimmät teemat. Riisuttu, dramaattinen ja herkkä ovat ehkä myös hyviä avainsanoja kuvaamaan levyn tunnelmaa. Kyseessä on selkeä teemalevy ja erittäin henkilökohtainen sekä rehellinen sellainen. Levyn tekemisellä oli minulle myös terapeuttinen vaikutus joka auttoi minua pääsemään eteenpäin.

Onko tähtäin nyt pelkästään ensimmäisessä albumissa, vai joko seuraava askelkin hahmottuu? Ja jos niin, millainen se on?

- On liian aikaista puhua seuraavasta albumista, mutta sen kieltäminenkin on vaikeaa. EOA:n debyytin nauhoitus ja sävellys oli henkilökohtaisesta aiheestaan huolimatta vapauttava ja loistava kokemus joten uskon vakaasti, että lisää on tulossa. Jos ja kun sellainen on tulossa olen varma, että teemme Jussin kanssa sävellyksessä paljon enemmän yhteistyötä kuin tällä ensimmäisellä levyllä. Seuraava askel on livebändin muodostaminen ja keikkojen tekeminen. Uskoisin, että ensimmäisistä EOA:n keikoista saadaan nauttia loppukesästä tai syksyllä.

Millainen prosessi näiden kahden kappaleen äänittäminen oli? Entäs albumi?

- Levy nauhoitettiin erittäin kotoisissa tunnelmissa hyvässä kaveripiirissä. Tämän tyylisen levyn tekeminen muulla tavalla ei olisi tullut kysymykseen. Paljon tuli naureskeltua ja paljon tehtiin töitä. If Something Should Happen To Me ja Hope Has Come ovat levyn loppupäästä joten niistä loistaa jo toiveikkutta ja iloa, mutta uskoisin, että varsinkin levyn alku- ja keskivaiheen kappaleiden alakuloinen tunnelma hieman vaikutti äänitysten fiilikseen ja muistan olleeni itse hieman ahdistunut lauluja vetäessä. Silloin jo ajattelin, että niin sen kuuluukin olla ja omalla tavallani toivon, että tämä ns. ahdistunut olotila kuuluu levyllä siinä missä se levyn loppupuolen toiveikkuudenkin pitää kuulua.

Levyn julkaisee syksyllä Lionheart Records. Miten EOA päätyi Leijonansydämen huomaan ja millaisella kampanjalla levyä tuodaan kuulijoille?

- EOA päätyi Lionheartsille Marko Harisen eli Äh Managementin kautta. Marko Harinen myös tuotti levyn. Levyn kampanja toteutetaan hyvällä maulla oikeita reittejä käyttäen.

Millaisilla eväillä biisejä aiotaan tuoda livenä esille?

- Livetilanteeseen on tarkoitus luoda samanlainen tunnelma kuin levyllä. Yritämme pitää keikoillakin kitaran ja laulun keskiössä, mutta tilaa irrottelullekin tulee olemaan. Jussin kanssa ollaan puhuttu, että on hyvä jos musiikki elää joten bändin kanssa biisit varmaan hieman tulevat muokkautumaan livetilanteeseen sopiviksi. Tarkoitus on pitää tunnelma tiiviinä ja herkkänä myös keikalla joten herkkää tavaraa on tulossa.

Kehun kahden biisin näytteen arviossani rauhan tunnetta, tumman toteavan laulutulkinnan ja riisutun instrumentaation sulavaa yhteistyötä sekä lämpimän väreilyn ja tunteen lataamista biiseihin. Mitä ajatuksia palautteesta herää? Ja millaista palautetta muuten on tullut?

- Tunteen lataaminen biiseihin on oikeastaan yksi niistä ajatuksista joista lähdin liikkeelle kun olin varma, että tämä levy tulee tehtyä. Olen kauan ollut fanaattinen Anathema -fani joten siinä on ehkä yksi levyn suurimpia musiikillisia vaikuttajia. Anatheman Judgement -levyn tunnelma oli minulle aikoinaan iso juttu ja levyn dramaattisuus ja paikoitellen ylitsepursuava melankolia vetosi minuun. Omat tunteeni kappaleiden sävellyksen aikoina olivat erittäin dramaattisia ja melankolisia joten luonnollisesti monet levyn kappaleista ovat dramaattisia ja melankolisia. Toki sieltä löytyy myös kappaleita kuten If Something jotka ovat aiheeltaan sekä surullisia että ahdistavia, mutta joiden sointi on tavallaan positiivinen ja toiveikas.

- Palaute on ollut positiivista ja se on tietysti aina mukavaa. Aikaisemmin sitä on enemmänkin jännittänyt levyarvioita. Mielenkiintoista on, että negatiivinen palaute ei oikeastaan minua pelota vaikka levy nojaa pelkästään omiin sävellyksin ja sanoituksiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että kyse on äärimmäisen henkilökohtaisesta ja kipeästä aiheesta niin en näe mitään muuta tapaa millä tämä levy olisi voitu tehdä. Näkemys EOA:n soundista on ollut selkeänä sekä minun, että Jussin mielessä jo ennen kuin studioon menoa suunniteltiin. Jälkeenpäin on sellainen olo, että kaikki tuli tehtyä juuri niin kuin pitikin.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Joni Kantonen ja End Of August