20.11.2002
Klubi/Tampere
Tampereen lumenvaltaama kaupunkimaisema oli keskiviikon alkuillasta myrskyinen ja aika ankea. Tuulta ja jäätä vasten taistelin itseni Klubille, jossa tiesin lumihelvetin jäävän mielestä ja kuuloaistin herkistyvän. Eli Aisti-klubi ja jälleen kolme mielenkiintoista nousevaa artistia.
Illan aloitti Tolsbyn lahja mahtipontisemman glamourmausteisen bailurokin ystävien joulujuhliin, Tigerbombs. Pepe Troublen ja Kido Retron johtaman nelikon keikka oli hivenen kaksijakoinen. Soittoannin keskivaiheen mollivoittoisempi synkistely melko mahtipontisella otteella ei hirveästi lämmittänyt, mutta alun ja etenkin loppukeikan duurissa vedetyt bailuroketit vetivät suuta hymyyn ja muutamia innokkaita jopa tanssilattialle asti. Niin oikein. Hivenen enemmän poseerausta olisi myös voinut toivoa, mutta toisaalta eipä tiikerijengi ole tainnut hirveästi ehtiä vielä kiertää. Bändihän on syntynytkin vasta 2001 eikä ainakaan lähiaikoina Tampereen seudulla ole yhtyeeseen törmännyt. Pienellä hiomisella ja sitkeällä treenillä saattavat miekkoset edetä vaikka mihin. Ja kyllä se täytyy tännekin mainita, vaikka siitä riippa onkin jo bändille tullut, että länsinaapurin hyvän tuulen orkesteri The Ark nousi aktista mieleen.
Etiäpäin, sano Mussolini. Seuraavana vuorossa Artisokka, kauniin ja pehmeän tunnelmointimusiikin tuoreita taitajia. Jari Hildenin johtama viisikko eteni kitaroilla ja pehmeälyöntisellä vispilänkaupparytmillä kuin Riihimäen iki-ihana Sister Flo konsanaan. Erotuksena tuohon mainioon orkesteriin Artisokalla on vahvuuksinaan naislaulaja Riina, joka elävöittää soundia myös viululla, melodikalla ja tamburiinilla. Ja siinä missä Siskolla Lastumäki antaa koskettimilla sen viimeisen ripauksen, antoi Artisokka oman leimansa viulun lisäksi myös trumpetilla, mikä oli kertakaikkiaan mainio lisä utuiseen tunnelmointiin. Vaikka Jarin laulu ei luo aivan yhtä makoisaa tunnelmaa kuin Flon Samaen, Riinan laulun luomat mahdollisuudet vetävät puntteja jälleen tasoihin. Tiedä taas tästä, mihin kaikkeen orkesterilla on mahdollisuuksia. Joka tapauksessa, edellisenä päivänä levynsä julkaisseen yhtyeen mainiosta Cold Winter -biisistä nousi niin ”takkatuli ja kuumaa totia” –fiilis, että ulkona riehuva mysrkykin taisi rauhoittua. Keikan päätti kaunis Riinan ja kitaristin duetto, herkistävää jos mikään. Flon ja Red House Paintersin ystävät, tsekatkaa tämä!
The Rollstons on kerännyt osakseen reiluin määrin kiitosta ja kehuja, tänään yhtye oli illan selvä pääesiintyjä. Jotenkin tuntuu, että joka kerta kun yhtyeen keikalle osun, on meininki entistä parempi. Vaikkakaan ihmisiä ei ollut hirveästi, oli tunnelma silti korkealla. Koskettimien tukema kitarapop –orkesteri kulkee herkemmistä, rauhallisen kauniista popkaunokaisista vauhdikkaaseen rockrevittelyyn ja sieltä takaisin laulajakitaristi Mikon ja kosketinsoittaja Panun kauniiseen duoslovariin, jonka aikana loppuyhtye nautti rauhassa virvokkeita ja tarkkaili tilannetta. Tällä keikalla kukaan ei, luonnollisesti rumpali Hulia lukuunottamatta, juuri istuskellut, vaan meno oli melkoisen vauhdikasta ja poseeraavaa. Jyväskyläläinen lo-fi poppi maailmankartalle, suunta on ainakin hyvä.
Ilta oli kaikkiaan todella mukava eikä myrskystäkään ollut enää kuin maku ilmassa kotimatkan aikana. Kiitosta täytyy myös heittää Aistimiehille (, hyvien bändivalintojen lisäksi of course,) erinomaisista biisivalinnoista etenkin illan viimeisiin fiilistelyihin.
Ilkka Valpasvuo
