Salmi: Tigers Story

Rockabilly-partio Teddy & The Tigers oli 1970-luvun lopun fiftarivillityksen merkittävimpiä tekijöitä. Rock-entusiasti Janne Salmi on nyt laatinut yhtyeen vaiheita valottavan kirjan. Onko torttutukkaretkueen kyyti kokemuksen arvoinen?

Johnny Kniga

Jos Aikka ”Teddy Guitar” Hakalan johtaman Teddy & The Tigersin uraa tarkastelee sen keston kannalta, voi nelisen vuotta tuntua äkkiseltään lyhykäiseltä. Jos yhtyeen uraa sen sijaan tarkastelee aikaansaannosten kannalta niin viisi täyspitkää ja liuta lyhykäisempiä julkaisuja, satoja keikkoja sekä päälle 100 000 myytyä levyä on sen sijaan mainitussa ajassa jo huikeanpuoleinen saavutus. Taiteellisilta ansioiltaan tiikereiden arvo on katsojan silmissä, ja kenties juuri siksi bändin tarinan kirjallinen lähestyminen tuntuikin kiinnostavalta – mitä teos tarjoaa ihmiselle, jota 1950-lukulaista rokkenrollia ihannoiva kulttuuri ei ole koskaan erityisemmin innostanut?

Salmi käy bändin tarinan kronologisesti läpi alkuhämäristä aina nykyhetkeen asti. Kulku käy jäsenten ja muiden asianosaisten haastattelujen sekä lehtijuttujen ja kirjoittajan oman kerronnan kautta jäsennellysti ja ajoittain erittäin yksityiskohtaisesti. Mikäli pitää musiikkikirjoistaan dramaattisina ja äkkiväärästi kääntyilevinä, kannattaa Teddyjen tarina jättää välistä, sillä kyyti on läpi koko kirjan tasaisen mukavaa ja vaaratonta. Ajoittain monotoniseksikin latistuvan tekstin parissa on vaikea välttyä laskelmoidun nuorisotuotteen liukuhihnaprosessin esittelyn vaikutelmalta, mutta siloteltuna ja siistinäkin kirjasta välittyy myös bändin ymmärrys ja kiintymys ihannoimaansa kulttuuria kohtaan.

Eniten kirjassa viehättää ansiokas ajankuvan esiintuominen lehtijuttujen ja kuvamateriaalin kautta. Tätä myötä aihepiirin vieraaksi kokevan on helpompi uppoutua tekstiin ja kenties hieman myös laajentaa ymmärrystään. Haastateltavista tahoista antoisimman luettavan suo tiikereitä hullun kiilto silmissä manageroinut Kari Heimonen. Miehen kärkäs ja hyvin itsevarma, perinteistä kuvien kumartelua karttava tyyli erottuu sopivan ärsyttävästi muusta tekstistä. Kulttuurimielessä kirjan kiinnostavinta antia on diinareiden ja punk-väen välisten kahnausten yltymistä sivuavat osuudet. On sinänsä ymmärrettävää, että aihetta kuitenkin lähinnä sivutaan, koska se ei liene tiikereiden tarinan kannalta erityisen oleellista – niin suosittu ja kotimaisen rockin kannalta keskeinen kuin yhtye kuumimmillaan olikin.

Siltikin, syvälle itse kulttuuriin uppoutunut teos olisi epäilemättä antanutkin alan ummikolle enemmän kuin Tigers Story. Bändikirjana vajaan 300 sivun mittainen teos on melko kaavamainen ja yhtyeen tarkoitusta, kemiaa ja kehityskulkua kuvaillessaan pintapuolinen ja kohtelias. Kenties lähestymistapaa voisi pitää antiteesinä sensaatiohakuisille elämänkerroille, ja muistutuksena perustavanlaatuisten asioiden ja kulmakohtien tärkeydestä, mutta kovin mielenkiintoista kirjaa se ei vielä takaa.

Huvittavaa tässä onkin se, että lopputulos voisi hyvin olla ihan silkkaa jatkoa sisältämilleen Help!in ja Suosikin lehtijutuille - kirjoittajansa tietämys, triviaalien yksityiskohtien laaja kirjo ja pääosin kiintoisien haastattelujen meriitit sentään nostavat teoksen pisteitä. Ennen kaikkea kannattaa huomioida, että lopputuloksen kolahdusaste riippuu paljolti siitä, minkälaiselle musiikille lukijan sydän on kriittisessä iässä sykkinyt. Oli se sitten torttutukkadänkädänkää, kolmen soinnun räkäkohkaamista tai mitälie villasukkaruikutusta, tietty henkilökohtaisen kapinallinen samaistumisen tunne aihepiiriä kohtaan on lukukokemuksen kannalta merkittävä. Siispä utelias, mutta aihepiiriä heikosti tunteva voisikin ehkä saada enemmän irti Salmen yleisemmällä tasolla liikkuvasta aiemmasta teoksesta Kun 50-luku tuli takaisin (2009).
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: teddyandthetigers.com