18.11.2002
Loppuaan kohti rientävä vuosi on pienkustannerintamalla ollut erittäin vilkas ja korkeatasoinen. Mm. seiskatuumaisia napsahtelee käteen säännöllisin väliajoin ja lähes poikkeuksetta ne sisältävät myös varsin mielenkiintoista materiaalia. Tähän katsaukseen valikoitui kolme levyä jotka persoonallista painotuseroistaam huolimatta kyntävät suunnilleen samaa peltoa – eli rhythm’n’blues-pohjaista garagerokkia.
North Statesmenin The Real Beat (Sportin’ Life Records) edustaa genren rosoisinta reunaa. Innoittajikseen niin vanhan koulun bluesmiehiä (Skip James, Leadbelly), Fat Possum -labelin artisteja kuin Joy Divisionin ja Sonicsin kaltaisia legendoja listaava North Statesmen työstää raakaa ja kiehtovaa musiikkia, joka onnistuu suodattamaan kirjavat vaikutteensa puhtaasti omaksi äänekseen. Kolmesta biisistä eniten säväreitä aiheutti suoranaista ”hautausmaa-groovea” sisältävä nimikappale.
Reippaista liveseteistään tunnettu Boomhauer on melkoisen vauhdikas myös levytettynä, mutta parhaassa potkussaan ei bändi Lies About Women -EP:llä (Rhythm Barrel) ole. Kuuden biisin kaahaus kuulostaa nelivitosella pyöriessä varsinaiselta pikakelaukselta, jonka myötä hyviin hetkiin tarttuminen on jokseenkin mahdotonta. Onneksi trion perusriffeihin ja tarttuviin iskulauseisiin perustuva paahto on niin älyvapaata ja huolettoman hyväntuulista että moiset pikkurikokset voinee antaa anteeksi. Pitkäsoiton mitassa ei pelkällä meiningilla kuitenkaan vielä ratsasteta, joten uusia lääkkeitä kaivataan mikäli sille rintamalla aiotaan jatkossa suunnistaa.
The Slideshakerin debyytti 7-ep Jail Bait Blues (Legal Records) on vimmainen näyttö tuoreelta kyvyltä. Räkäisesti roiskuvan Bored To Act -biisin jälkeen astetta bluesimpi Esso Head toimii vallan hyvin ja osoittaa että The Slideshakerista löytyy garage-genren sisällä varsin harvinaiseksi käynyttä nyanssien tajua. B-puolelle piilotetusta nimikkokappaleesta tuli mieleen jopa itse Captain Beefheart, joten bändin tekemisiä on jatkossa parempi seurailla.
Jari Jokirinne
