Tundramatiks postmodernin ähkyn roviolla

Kuuden vuoden levytystauon jälkeen yllättävänkin ajankohtaisen kakkoslevyn Roinan Rodeo julkaissut, balkan-svengiin, rock-paahtoon ja rönsyilyyn luottava, Tundramatiks avautuu desibeli.netille ainoan alkuperäisjäsenensä Janne Masalinin suulla.

Paljon on muuttunut kuudessa vuodessa. Laulaja-kitaristi-harmonikkamestari Janne Masalin on nykyään ainoa mukana jatkava Tundramatiksin debyytin aikaisista jäsenistä, eikä bändi ilman Masalinin laulumeuhkausta olisikaan enää sama. Silti basisti Mikko Lohenojan ja lyömäsoittimista, marimbasta ja trumpetista vastaavan Ilkka Tolosen kanssakin yhtyeen soundi on yhtä lailla tunnistettavissa, vaikka biisikokonaisuus on selkeästi yhtenäisempi.

Sielun veljien jalanjäljillä pyörteilevä tiukka rock-paahto, balkan-svengi ja hallitun äkkiväärä meuhkaus ovat edelleen rakennelman kulmakiviä, ehkä se Kyy pivossa -debyytin arviossa mainitsemani kesäöiden kaiho on eniten katoamassa oleva luonnonvara yhtyeen soundissa? Vaikka sitäkin edelleen löytyy, kuten vanhaa kansanlaulua lainaavalla päätösraidalla Kun minä kerran kuolen... Tematiikan puolesta saatekirjettä lainaten "nykypäivän postmoderni ähky" on yhtä lailla molemmilla Tundramatiksin levyillä vahvasti läsnä, joskin ehkä Roinan rodeo on enemmän urbaanin humaani ja läheisestään välittävä siinä missä debyytti kurkotti suomalaiseen mielenluonteeseen ajattomammin.

Janne, miksi levyjen välissä kesti kuusi vuotta ja miksi näinkin paljon muutoksia? What happened?

- Alkuperäisen kokoonpanon muuttumisen jälkeen bändiin oli ilmeisen vaikea löytää sopivaa miehistöä. Eri kokoonpanoilla ehdittiin soittaa aina pari keikkaa, kunnes jotain ei enää kiinnostanut. Siinä meni tietysti aina tuskallisen pitkä aikansa kasata homma kerta toisensa jälkeen uudestaan. Koin kuitenkin, että Tundramatiks on liian hyvä juttu, et sen vois vaan antaa loppua. Siksi jotenkin jaksoin aina yrittää uudelleen. Tällä hetkellä on tästä hommasta melkoisen hurmoksellinen olo. Tole ja Mikko on aika epeleitä.

Millä tavalla erilaisia osasia yhdistyy soundissa nyt kuin aiemmalla kokoonpanolla?

- Tundramatiksissa on aina ollut käytännössä kolme solistia. Kohkaus ja kimuranttius syntyy itse biisien lisäksi usein myös soittajien kierosta stailista ja isosta egosta. Muutos bassoa soittavasta kitaristista toiseen mokomaan on huvittava kuriositeetti, joka tuntuu näin jälkiviisaana melko loogiselta jatkeelta. Basistit Osku (Oskari Savisalo ent. Laine) ja Mikko kun on molemmat virallisesti kitaristeja. Myös molemmat rumpalit on aina olleet tyylillisesti ehkä enemmän perkussiivisia pyörremyrskyjä kuin mekaanisia settirumpaleita.

- Edelliseen levyyn ja kokoonpanoon verrattuna itse soundi ja äänimaailma on toki myös tykimpi. Akustinen kitara on muuttunut rautalankaiseen rämistimeen, jonka myötä bassosounditkin on ruuvautuneet enemmän ruvelle.

Millainen levy Roinan Rodeo on tekijöilleen - äänitteenä, teoksena, prosessina ja musikaalisena maamerkkinä?

- Levyn musa lähtee samasta lähtökohdasta ku varmaan ihan jokaisella muullakin bändillä, eli tuntuuko hyvältä ja kuinka hyvältä. Eiks kaikki musa ja artsu o sitä? Mahdollisimman suurten tunteiden jakamista ja vastaanottamista.

- Tundramatiksissa on kolme todella erilaista skloddia ja musamakua, jolloin genret törmäilee ja samassa biisissä voi kuulla Emir Kusturican ja Tarantinon ihannoinnin. Se on toki ajoittain hankalaa sovitustyön vinkkelistä, mutta siitä syntyy Tundramatiksin soundi.

- Sanotukselliselta tematiikaltaan Roinan rodeo on tietynlainen potretti tän ajan ihmisestä, joka haluaa kaikkea koko ajan ja se kaikki on koko ajan saatavilla. Tässä roinan rodeossahan on tietysti helvetin hauskaa, vaikka samaan aikaan hurja meno pelottaa, koska tippuminen on tällä menolla vääjäämätöntä. Ihminen ei siis oikein pärjää sen kaiken kohinan, hälyn ja yltäkylläisyyden kanssa, vaan tarvitsisi todellisuudessa jotain ihan muuta.

- Musikaalisesti levy on vahingossa todella ajankohtainen. Kansanmusasta on tullut näiden levyjen välissä vähän enemmän kansan musaa. Ennustin Balkan-innostuksen hiipumista viime syksylle, mutta nythän vasta se kaikkia kiinnostaa! Itse olin ilmeisimpiin Balkan-hommiin jo vähän kyllästynyt vuosi sitten.. heh. Rumpalin kanssa järkeiltiin ennen äänitysten alkamista, että jätetään ilmeisin Balkan-kärki pois, koska sitä tuntu jo silloin olevan kaikkialla.

Mennään taaksepäin - miten, milloin, missä ja ennen kaikkea miksi Tundramatiks alun perin syntyi ja millaisen tien yhtye on tähän mennessä kulkenut? Miten musiikki on kehittynyt nykyiseen muotoonsa?

- Ihan alkuperäinen idea joskus 2005 oli liittää iskelmää ja reggae hommia kimppaan. Inspiroiduttiin (alkuperäisen rumpalin) Iljan kanssa Pedro Hietasen reggae-levystä ja kelattiin, et jotain tän suuntaista vois tehdä. Ajan myötä ei kuitenkaan maltettu pysyä alkuperäisajatuksessa vaan annettiin jutun rönsyillä. Hauskaa sinänsä, että viime vuosina iskelmä-reggae yhdistelmä on tuntunut olevan läsnä aika monessa bändissä ja iskelmä on pitkään ollut suorastaan muodikasta. Vähän sama käynyt nyt myöhemmin tuon Balkanin kanssa..

Millaiseen musiikilliseen perimään yhtye tunnustautuu kuuluvansa?

- Nykyjään ei mihinkään tiettyyn. Itse ahmin samana päivänä Justicea, Topi Sorsakoskea ja serbialaista torvimusaa. En uskalla tässä määritellä muiden vaikutteita, mutta suurpiirteisesti kyse on siitä, että yhteiset vaikuttimet jää aika perusjuttuihin. Nirvana ei kai voi olla kenenkään mielestä muuta ku jumalaista. Kukin meistä on kuunnellut paljon musaa ja juttuja ja niistä saatujen kiksien pohjalta tätäkin hommaa luonnostellaan.

Millaisia teesejä noudatatte musiikkia luodessanne? Miksi teette asiat niin kuin te ne teette? Mihin pyritään ja kuinka hyvin sinne päästään?

- Bändillä ei ole selkeitä teesejä ja asiat tehdään vaan lähinnä niin mielekkäällä tavalla ku osataan. Henkilökohtainen taiteellinen määränpääni tuntuu olevan lähes poikkeuksetta se, että se mitä ikinä teenkin, pitää tuntua ja toivottavasti kovaa. Haluan toki myös haastaa kuulijaa, eli pidän siitä jos hommassa on myös ajatusta.

Millaisia tavoitteita olette asettaneet bänditoiminnallenne? Kiertää maailma, luoda musiikin luomisesta ja esittämisestä ura, tuoda ihmisille musiikilla jotain lisäarvoa elämään, havahduttaa musiikin avulla pohtimaan maailman tilaa vai vaan pitää hauskaa? Vai vähän näitä kaikkia?

- Sisällöstä puhuttaessa hauska meininki on hyvä lähtökohta, vaikka asiasisältö olisi jotain muuta. Näin toivottavasti saamme ihmiset ensin kiinnostumaan asiasta ja ajan kanssa ehkä huomaamaan jotain, mitä he eivät ehkä muuten olis huomanneet. Eli biisissä voi olla hauska meininki, nokkelat sanat ja ulkoasu, joka tempaa mukaansa. Aihe voi kuitenkin olla vaikka suvaitsevaisuus tai koulukiusaaminen, joihin toivon voivani osaltani vaikuttaa. Tällöin homma on hauskaa, mutta siinä on ajatus mukana.

- Pyrimme toki viemään bändin niin pitkälle kuin se voi mennä. Se taas riippuu niin monesta asiasta, että parempi ehkä ajatella suuntaa eikä määränpäätä. Suunta on nyt hyvä. Ylös päin.

Pitkäksi venähtäneestä levytystauosta ja monista muutoksista huolimatta yhtye on luonut loogisen jatkumon debyytilleen ja jatkaa vahvaa työtä valitsemallaan tiellä. Joko nyt muutakin kuin kulttimainetta? Millaista palautetta Roinan Rodeo ja tuoreet keikat ovat keränneet?

- Ehkä. Levy on saanut järjestäen tosi hyvän vastaanoton yleisöltä ja kriitikoilta. Kaikki näkemäni arvostelut on olleet äärimmäisen positiivisia ja keikat hurmoksellisia. Viime kesänä lavalle heitettiin yleisöstä stringit. Joo-o!



Mikko Aaltonen kirjoitti Helsingin Sanomien arviossaan että Tundramatiks luo "kansanmusiikin, progen, punkin ja popin siekailematta sotkevaa, tanssittavaa kurmuutusta". Miltä tällainen tiivistys maistuu? Olisivatko nämä sanat sopivia esiteltäessä Tundramatiks asiaa ennestään huonosti tuntevalle ihmiselle?

- Oon yrittänyt vastata Tundramatiksin genrekysymyksiin niin kauan kuin bändi on ylipäätään ihmisiä kiinnostanut. Vaikeaa on. Genrettömyydellä tai vaikealla lokeroimisella päteminen tuntuu niin taidelukiolaiselta, että oon tyytynyt sanomaan, että Tundramatiks on rokkibändi. Sitä se nyt ainakin on. Hassulta tässä tuntuu se, etten koe, että tekisimme jotain varsin eriskummallista musaa. Kyse on vaan siitä, ettei tälle ole keksitty osuvaa määritelmää.

- Hei, loistava idea: Mitäs jos tästä tehtäisiin kilpailu desibeli.net:iin? Määrittele Tundramatiksin musiikkigenre. Osuvimmalle määrittelylle palkinto! Pääset KILPAILUUN TÄSTÄ.

- Kai siinä kaikkea tuota on, mitä Aaltonen tarjoaa, vaikka itse en oikein näe bändissä mitään progea. Onneks luettu teksti ei ole enää ainoa media, ni musaa kuuntelemalla tai klippejä tsekkailemalla hommasta saa hetkessä huomattavasti kattavamman kuvan.

Haastattelu ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Miikka Pirinen
Video: Exogenic / Mikko Lohenoja