Arcturus (NOR)

Viiden vuoden tauon jälkeen aktivoitunut norjalaisyhtye heitti salilliselle suomalaisia erittäin onnistuneen keikan.

Tarkalleen kuukausi viime vierailustaan ICS Vortex on täällä taas, tällä kertaa tosin hieman tunnetumman retkueen keulamiehenä. Arcturus, tuo Norjan metalliylpeys, on aktivoitunut jälleen viiden vuoden tauon jälkeen. Yhtye lopetti bändin ulkopuolisiin kiireisiin vedoten, mutta käytännössä eniten taisi kuitenkin hiertää Vortexin Dimmu Borgir -pesti, jonka takia mies oli joutunut lopettamaan aikanaan Borknagar -uransakin. Joka tapauksessa, Arcturus on koonnut taas rivistönsä ilman merkittäviä miehistönmuutoksia.

Kun miettii Arcturuksen historiaa, ei ole yllättävää, että Nosturin keikka oli loppuunmyyty. Kulttisuosiota nauttiva bändi ei ole pahemmin keikkoja heitellyt. Kun se aloitti aktiivisen keikkailun, viimeisimmän Sideshow Symphonies -levyn kiertueen lopuksi bändi hajosi. Eli toistaiseksi Arcturus livenä on ollut harvinaista herkkua. Lämppäriä ei ollut samalle lavalle sovitettu, joten huolimatta Nosturin lavan suhteellisen pienestä koosta, oli spekuloitu, että bändillä saattaisi olla isompikin show tarjottavanaan.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lauteille kapusivat pelkästään muusikot, joita heitäkin oli yksi vähemmän kuin mitä oli odottanut, sillä kitaristi Tore Moren ei ole enää bändissä. Muuten Arcturus-viisikko koostui tutusta ja turvallisesta kokoonpanosta eli jo La Masquerade Infernale -mestariteoksen nauhoittaneista kavereista: perustajajäsen Sverd koskettimissa, Knut M. Valle kitarassa, Hugh Mingay bassossa, perustajajäsen Hellhammer näyttävän rumpusetin takana ja kyseisellä levyllä vierailevana tähtenä ollut ICS Vortex vokaaleissa. Koska kyseessä kuitenkin on Arcturus, olivat miehet pukeutuneet asiaankuuluvasti steampunk-henkisiin rooliasuihin, joissa teatterimaskit sekottuivat keskiaikaiseen ja moderniin vaatetukseen.

Keikan aloitti Evacuation Code Deciphered, josta jatkettiin hulluttelemaan Sham Mirrors -levyn maininkeihin kahden biisin ajaksi (Ad Absurdum ja Nightmare Heaven). Ensimmäisessa välispiikissä Vortex ilmoitti, että setillä olisi pituutta 90 minuuttia ja että se tulisi koostumaan bändin omista lempibiiseistä. Seuraavaksi bändi esitti Deception Genesis -biisin vähemmän tunnetulta Disguised Mastersilta, joka ei varsinaisesti ole Arcturusta, vaan eräänlainen remix-levy, joka kuitenkin omalla erikoisella tavallaan sopii erittäin hyvin yhtyeen katalogiin. Vortex viittasikin biisiä spiikatessaan mielipiteitä jakavaan levyyn vitsailemalla, että ei ollut mokomasta kuullutkaan. Saattoi tietysti olla tosissaankin.

La Masquerade Infernale -levyltä debytoi Alone, jota Vortex kuvaili suosikikseen kyseiseltä albumilta. Viimeistään tässä vaiheessa ei voinut kuin hämmästellä Hellhammerin paukuttelua, sen verran komeasti biisi rykäisi käyntiin. Alone olikin siinä mielessä poikkeus muuhun keikkaan verrattuna, että se oli ainut veto, jolloin rummut hukuttivat lähestulkoon kaiken muun paitsi laulun alleen. Nosturissa soundit ovat joka kerta kysymysmerkki ja pahimmillaan ne ovat täyttä puuroa, mutta Arcturuksella hommat oli miksattu varsin hyvin. Kitara olisi voinut olla paikoittan särmempi ja hieman kovemmalla, mutta suurimmaksi osaksi homma oli kuosissa. Vokaaliosuudet erottuivat erittäin hyvin rankimmankin rummutuksen yli, mitä nyt Vortexin mikin piuha irtoili ja rutisi toisinaan. Seuraavaksi oli vuorossa Masqueradelta The Chaos Path, jonka levyversio aikanaan esitteli mainiosti Vortexin yliteatraalista laulutyyliä ja joka on varsin suosittu fanien keskuudessa suosionosoitusten perusteella.

Tämän jälkeen vuoroteltiin Sideshow Symphonies- ja La Masquerade Infernale -levyjen välillä, aloittaen Deamon Painterilla ja teemaa jatkaen Painting My Horrorilla. Tove Janssonin Mörkökin tuli käymään Hufsa-biisin muodossa, jonka jälkeen yleisön iloksi bändi esitti Master of Disguisen. Levyjen vuorottelun lopetti Hibernation Sickness Complete, jonka bändi soitti Vortexin mukaan ensimmäistä kertaa livenä. Sideshow'lta esitettiin vielä tämän jälkeen Shipwrecked Frontier Pioneer. Keikan lopuksi Arcturus esitti fanien iloksi ensimmäiseltä pitkäsoitolta To Thou Who Dwellest In The Night- ja Raudt Og Svart -biisit, joissa Vortex pääsi raakkumaan oikein mallikkaasti. Näin ollen Arcturuksen keikka tuli päätökseen ja Vortex valoitti, että bändi nähtäisiin jo varsin pian uudestaan Tuska-festareilla.

Yhteenvetona voi sanoa, että Arcturus veti erittäin onnistuneen keikan ja bändi osoitti olevansa hyvässä vedossa. Osa biiseistä tuntui toimivan paremmin kuin levyllä ja Vortexin sovitukset ex-vokalisti Garmin laulamista biiseistä olivat erittäin toimivia. Bändillä tuntui olevan varsin hauskaa soittaa yhdessä, mitä nyt Vortex jatkoi melko samalla linjalla kuin FME:ssä, eli oli jotenkin vaivautuneen oloinen. Muilta jäseniltä lavallaolo kuitenkin sujui varsin mutkattomasti ja erityisesti Sverd ja Valle olivat yhtä hymyä koko keikan. Soitto oli hallittua ja hillittyä, mikä sopii varsin hyvin Arcturuksen musiikkiin. Vortexin omanlaatuinen elehdintä ja ilmeily ei varmasti miellyttänyt kaikkia, mutta toisaalta väkinäinen rokkikukkoilu monitorien päällä ja naamanvääntely toi koomisia piirteitä esitykseen.

Teksti: Esa Moilanen
Kuvat: Tiina Salminen