Nightwish

Kuuden keikan Suomi-kiertue ja loppuunmyyty päätöskeikka Tampereen Hakametsän jäähallissa osoittivat, että Nightwish on kansallinen musiikki-ilmiö ja hyvässä iskussa.

Vuoden 2011 lopulla pitkäänodotetun uuden albuminsa Imaginaerumin julkaissut Nightwish päätti kuuden keikan mittaisen Suomen -kiertueensa Tampereelle Hakametsän halliin. Loppuunmyytyä hallia kiersi jo ennen ovien avautumista pitkä letka yleisöä teineistä keski-ikäisiin NW-faneihin. Bändi ei todellakaan ole vain jokin ohimenevä nuorisotrendi, vaan kansallinen musiikki-ilmiö.

Hallin valot sammuivat kellon lyödessä yhdeksän ja lavan edustalle ripustettuun suikaleverhoon heijastui keinutuolissa kiikkuvan Marco Hietalan siluetti. Hietala esitti Imaginaerumin aloitusraidan, Taikatalven, jonka jälkeen viskasi keinutuolin menemään ja varsinainen keikka saattoi alkaa. Esirippu alkoi lepattaa tuulikoneiden vaikutuksesta ja Imaginaerumin ensimmäinen singlelohkaisu, Storytime, kajahti ilmoille. Ensimmäinen säkeistö kertosäkeineen esitettiin lepattavan verhon takaa, kunnes esirippu viimein pudotettiin alas ja yleisö saattoi nähdä lavalle.

Nightwish on aina luottanut teatraalisiin esityksiin pyrotekniikoineen ja valtavine lavasteineen. Tällä kiertueella asian suhteen ollaan menty vielä pidemmälle, sillä lavan takana oli valtava screeni, jolle piirtyi biiseihin sopivaa grafiikkaa pyörivästä karusellista ja maailmanpyörästä henkeäsalpaaviin maisemakuviin ja itkettyneisiin silmiin.

Storytimen jälkeen jatkettiin samaa energistä menoa Wish I Had an Angel -hitillä, joka villitsi yleisöä entisestään. Solisti Anette Olzon on hillinnyt räväkkää lavaesiintymistään eikä enää hypellyt ympäri lavaa, vaan tyytyi lähinnä elehtimään käsillään ja kasvoillaan. Tämä saattoi toki myös johtua pahasta flunssasta, josta laulajatar viikonloppuna kärsi. Olzonin olemus oli silti tutun pirtsakka ja hyväntuulinen.

Tarja Turusen lähdön jälkeen kosketinsoittaja Tuomas Holopaisesta on kovasti leivottu Nightwishin uutta keulakuvaa mediassa, mutta keikalla Kiteen kanttorin olemus oli lähinnä ujo massiivisten urkulavasteiden takaa. Suurimman show'n tarjosivatkin kitaristi Emppu Vuorinen ja basisti/laulaja Marco Hietala, jotka juoksentelivat aktiivisesti lavan puolelta toiselle ja loivat kontaktia yleisöön.

Tamperelaisyleisö vaikutti muutamaa etummaista kenttäkatsomoriviä lukuunottamatta varsin vaisulta pitkin iltaa intoutuen vain joissan kohdissa osoittamaan suosiotaan ja eläytymään musiikkiin. Yksi näistä hetkistä oli The Siren, jossa Olzonin upea seireenilauluosuus sai koko hallin hurraamaan ja taputtamaan kesken biisin. Hauskana yksityiskohtana biisin kosketinsoitinosuudessa oli yhä mukana laina Amorphiksen Better Unborn -biisistä. Vaikka biiseissä sooloiltiin ja ja sovitukset olivat osin erilaisia kuin albumiversioissa, olivat näennäiset improvisaatiotkin tarkkaan harkittuja ja harjoiteltuja. Valot, pyrot ja screenin grafiikat toimivat kellontarkasti ja yhdessä bändin kanssa kuin huippuunsa viritetty kone.

The Sirenin jälkeen bändi istuutui jakkaroille ja upea jazz-henkinen kappale Slow Love, Slow alkoi. Mustaan lierihattuun sonnustautunut Olzon loisti hunajaisella äänellään Hietalan kompatessa kertosäkeissä. Biisin jälkeen hämyinen ja rauhallinen tunnelma vaihtui kertaheitolla täysin päinvastaiseen kun bändin kuudenneksi jäseneksikin tituleerattu Troy Donockley saapui lavalle ja vauhdikas I Want My Tears Back alkoi. Tunnelma oli katossa, erilaiset pyrot suihkivat lavalla ja Olzon intoutui soittamaan tamburiinia Donockleyn sooloillessa. Kyseessä oli kuitenkin vain lyhytkestoinen piristysruiske, sillä seuraavana esitetty balladi The Crow, The Owl and The Dove latisti energisen tunnelman ja vaiensi yleisön. Olzonkin sekosi sanoissaan ja lauloi ensimmäisen säkeistön myös kolmannen kohdalla.

Epäonnistumiset jatkuivat myös The Islanderissa, jonka alussa Marco Hietala unohti sanat lopettaen laulamisen kokonaan. Täsmälleen samoin kävi Nightwishin aiemmalla Tampereen vierailulla, nimittäin Sauna Open Airissa 2009. Tuolloin biisi jopa keskeytettiin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa yleisö tuli avuksi alkaen laulaa säkeistöä ja Marco pääsi pian taas kärryille vieden biisin nyt kunnialla loppuun asti. Olzon häikäisi kertosäkeessä, joka kuulosti tällä kertaa paljon paremmalta kuin Dark Passion Play -kiertueella. Muutenkin Olzon vaikuttaa hitsautuneen saumattomasti bändin täysivaltaiseksi jäseneksi ja lavalla olikin oikea viisihenkinen bändi, jonka henkilökemiat ovat selkeästi kohdillaan. The Islander keräsi valtavat suosionosoitukset ja Hietala ihmetteli, onko Tampere kirottu kun kyseinen laulu ei tunnu ikinä onnistuvan.

Olzon oli selvästi liikuttunut yleisön Hietalalle antamasta tuesta ja pyysikin yleisöä laulamaan kanssaan seuraavan biisin, Nemon, akustisen version. Yleisö lauloi ja taputti mukana ja Nightwishin ehkäpä se suurin läpimurtohitti taipui akustiseksi mainiosti. Tämän jälkeen Olzon poistui lavalta ja bändi iski energisemmän vaihteen taas päälle kun ilmoille kajahti instrumentaali Last of the Wilds. Lähinnä Donocleyn pilleillä ratsastavan rallin päätyttyä oli vuorossa Once-albumilta Planet Hell, jolloin tulenlieskat löivät ja screenille piirtyivät uhkaavat silmät punaisina lepattaen. Korkealta ja kovaa kulkeva biisi oli huikea suoritus Olzonilta, kun taas biisiä seurannut Ghost River päästää Hietalan möreän äänen oikeuksiinsa.

Ohjelmistoon oli myös palannut Over the Hills and Far Away, johon bändin soittajat olivat Turusen aikakaudella jo kyllästyneet pahanpäiväisesti. Olzonin ääni hukkui täysin Hietalan alle kertosäkeessä, vaikka muutoin kappale hänen äänelleen sopisi. Lavalla yhä viihtynyt Donockley esitti myös huiman soolon ja biisin päätyttyä bändi poistui lavalta.

Vaikka yleisö vaikuttikin keikan aikana toisinaan melko vaisulta, sai bändin vetäytyminen bäkkärille aikaan valtaisan huuto- ja tömistelymyrskyn joka laantui vasta kun Donockley palasi lavalle ja alkoi soittaa Finlandia-hymniä, johon muut muusikot yksi kerrallaan liittyivät. Koskettavan hymnin jälkeen esitettiin vielä typistetty versio Song of Myselfistä ja keikan päätti odotetusti Last Ride of the Day, jonka loppuhuipentumana oli huikea ilotulitus.

Keikka oli ohi, katsomon valot syttyivät ja outrona toiminut Imaginaerum-kappale lähti soimaan kaiuttimista. Nightwish oli vuosien tauon jälkeen taas osoittanut ammattitaitonsa ja vetovoimansa kotimaalleen ja bändi suuntaakin nyt esiintymään muualle Eurooppaan. Seuraavan kerran bändin tapaa kotimaan kamaralla kesän festareilla, joille siis ehdottomasti kannattaa lähteä tätä spektaakkelia katsomaan.

Teksti ja kuvat: Tiina Salminen